Pesäpalloliitto selvittää parhaillaan yhteistyössä seurojen kanssa pesäpallokauden mahdollista siirtämistä.

Pesäpalloliitto on lähettänyt miesten ja naisten Superin seuroille kyselyn, jossa tiedustellaan seurojen kantaa siihen, milloin kausi pitäisi käynnistää. Vaihtoehtoina on kauden aloittaminen nykyisen sarjaohjelman mukaisesti toukokuun alkupuolella tai kauden avauksen siirtäminen kahdella viikolla tai  kesäkuun alussa.

Alkuperäisen ohjelman mukaisesti miesten Superin pitäisi starata 7. toukokuuta ja naisten Superin 12. toukokuuta.

Pesäpalloliiton on määrä koota seurojen vastauksen yhteen ja keskustella yhdessä seurojen kanssa kauden aloituksen ajankohdasta. Nämä keskustelut on tarkoitus käydä ensi viikolla, minkä jälkeen kilpailutoiminnan ohjausryhmä tekee asiassa lopullisen päätöksen, Ohjausryhmään kuuluvat Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Petri Pitkäranta, urheilyksikön johtaja Mikko Huotari ja kilpailupäällikkö Timo Lamminen.

Mitään virallisia päätöksiä ja linjauksia asioissa ei ole tehty, mutta Superin seuroissa vallitsee vahva yksimielisyys siitä, ettei kautta aloiteta missään oloissa ilman katsojia. Minimirajana miesten Superin puolella pidetään yleisesti 500 katsojaa, mutta toiveena on, että katsojia voitaisiin ottaa suurempikin määrä samalla tavalla kuin viime kaudella, jolloin yksittäiseen katsomolohkoon pääsi 500 katsojaa.

Myös halli-SM-pesiksen tilalle koronarajoitusten puristuksessa kehitetyn Supercupin kohtalosta on käyty vilkasta keskustelua, sillä alkulohkojen ottelut ajoittuvat hallituksen asettaman koronasulun ajankohtaan. Yhtenä vaihtoehtona on ollut ajatus, että seurat pelaisivat turnauksen epävirallisena harjoitusturnauksena ilman yleisöä. Supcrcupin on määrä alkaa viikon päästä lauantaina.

Turvallisuus ja seurat keulaan

Pesäpallokauden rakentaminen ja siihen liittyvien ratkaisujen tekeminen koronakriisin keskellä ei ole helppoa, sillä kukaan ei pysty ennustamaan miten  koronakriisi kehittyy ja miten tartunnat leviävät eri paikkakunnilla. Päätöksiä on kuitenkin tehtävä – ja silloin pitää ratkaista ennen kaikkea se, minkä ehdoilla päätöksiä tehdään.

Minusta tässä on kaksi asiaa, joiden ehdoilla ratkaisuja pitäisi miettiä.

Ensimmäinen on luonnollisesti ihmisten – niin pelaajien, katsojien, toimitsijoiden kuin meidän kaikkien – terveys ja turvallisuus. Monessa muussa asiassa voidaan ottaa hallittuja riskejä, mutta koronakriisi on osoittanut, ettei ihmisten terveydellä ole vara pelata tai ottaa yhtään tarpeetonta riskiä.

Toinen asia on pesäpalloseurat. Vaikka Pesäpalloliitto piirtäisi kuinka hienoja kuvia strategiapapereihinsa, kaikista tärkein työ pesäpallossa tehdään seuroissa – ja varsinkin suurseuroissa, jotka kantavat suurimman vastuun tällä hetkellä niin huippupesäpallosta kuin juniorituotannosta.

En ala tässä kohtaa tulkitsemaan asioita sen enempää, mutta Pesäpalloliitolla ja huippuseuroilla on mitä ilmeisemmin erilainen näkemys siitä, milloin kausi pitäisi aloittaa. Viime kausi oli koronakriisistä huolimatte pesäpallon kannalta lähtökohtiin nähden loistava menestystarina, ja liiton johdossa olisi kova polte päästä jatkamaan tuota menestystarinaa mahdollisimman nopeasti.

Seurat ovat sen sijaan maltillisemmalla kannalla ja ainakin osa seuroista olisi valmiit lykkäämään suosiolla kauden avausta kesäkuun alkuun saakka. Viime kausi osoitti, että kausi voidaan pelata tiukemmassakin ottelutahdissa, vaikka se ei tokikaan ole optimaalinen ratkaisu.

Jos kauden aloitusta lykättäisiin kahdella viikolla, otteluohjelma voitaisiin viedä hieman kiivaammalla ottelutahdilla läpi täysmääräisenä. Jos aloitus siirtyisi kesäkuun alkuun, silloin kalenterista voitaisiin karsia esimerkiksi paikallispelit. Seurat haluavat selkeästi pelata kaksinkertaisen sarjan ja kohdata kaikki joukkueet kotona ja vieraissa. Ilman paikallispelejä otteluita tulisi miesten Superissa kullekin seuralla kaksinkertaisessa sarjassa 28.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Aloitettiinpa sarjakaudet milloin tahansa, ensin on saatava korona niin hyvin aisoihin, että katsoimihin voidaan päästää turvallisesti yleisöä. Siihen voi mennä vielä aikaa. Tilannetta – ja päätöksiä – helpota yhtään se, että koronaluvut ovat eri puolilla maata erilaiset. Esimerkiksi Kainuussa on viimeisen kahden viikon aikana todettu vain kuusi uutta tartuntaa, kun Uudellamaalla uusia tartuntoja on ollut yksistään viimeisen vuorokauden aikana 491.