Manse purki viime syksyllä hankkimansa lyöjäjokeri Tommi Piiraisen sopimuksen ja Joensuu teki samanlaisen tempun viime syksynä hankkiman Kristian Malikinen kanssa. Pekka, aika erikoinen ilmiö?

Kieltämättä. Onhan hutiostoja tehty ennenkin, mutta tämä on uutta, että heistä luovutaan näin nopealla aikataululla.

Piiraisen ja Malikinen siirrot olivat jo alun perin aika ihmeellisiä hankintoja. Piirainen oli pelannut vain yhden hyvän kauden – viime kesänä Imatralla – ja kysymys kuului jo kesällä, mihin Manse häntä tarvitsee. Perttu Ruuska oli selkeästi ykköslyöjäjokeri ja kaksi muuta jokeripaikkaa olivat myös selviä. Timo Torppa on automaattinen valinta etenijäjokeriksi ja Lauri Kivinen vaihtaja- ja kotiuttajajokeriksi.

Malikine oli myös selvästi ylimääräinen mies JoMan etukentälle. Iiro Kuosa on Superin paras etumies ja Ville Lantiaisesta näki jo viime kesänä, että hän ottaa toisen etukenttämiehen paikan. Lisäksi reservissä oli koko ajan se vaihtoehto, että Henri Litmanen siirretään etukentälle vaihtotilanteissa, kuten viime kaudellakin. Mihin siis Malinkinea tarvittiin alun perinkään?

Tämä onkin se kysymys: Miksi ihmeessä Manse ja Joensuu sitten ostivat tällaisia miehiä?

Kyllähän tämä kertoo siitä, että kun on rahaa, silloin pelaajia voidaan hankkia myös enemmän tai vähemmän hankkimisen ilosta. Tai ainakaan jokaista siirtoa ei tarvitse puntaroida kirjevaa’alla ja miettiä, tarvitaanko me oikeasti jotain pelaajaa vain ei.

Jos nyt jotenkin yrittäisi ymmärtää näitä siirtoja, niin ehkä Piirainen sopi jollakin tavalla Mansen uuteen strategiaan, että hankitaan nuoria, halvempia ja vielä hieman värikkäitäkin pelaajia. Siihen kuvaan Piiraisen voisi juuri ja juuri istuttaa.

Se tietenkin ihmetyttää, että jos näin ajateltiin, miksi tästä ajatuksesta luovuttiin jo ennen joulua? Olisi voinut kuvitella, että Mansen tasoisella organisaatiolla olisi ollut joku B-suunnitelma Piiraisen varalle ja sopimus jonkun Superin tai Ykköspesis-seuran kanssa, että jos Piirainen ei mahdu Mansen pelaavaan kokoonpanoon, hän saa silloin peliaikaa näistä seuroista.

Malikinen kohdalla kysymys oli sen sijaan enemmän siitä, että raskaaseen pettyneeseen päättyneen viime kauden jälkeen Joensuussa päätettiin satsata materiaalin leveyteen niin pelaajien kuin valmennuksenkin osalta. Ajateltiin, että tulipa koronaa tai mitä tahansa, niin meiltähän eivät pelaajat lopu. Siksi siellä oli ja on vieläkin niin paljon varsinkin nuoria pelaajia, että kaikki eivät millään mahdu samaan aikaan kentälle, hyvä jos samaan bussiinkaan.

Toki Manse ja Joensuu eivät ole tässä kilpavarustelussa ja leveän materiaalin strategiassaan ainoita joukkueita. Kouvolalla ja Vimpelillä on samalla tavalla 16-17 pelaajaa ryhmässä ja sitten on vielä omana tapauksenaan Kempele, jonne talven aikana on hankittu entisten lisäksi kaksi uutta pelaajaa, Teemu Isoketo ja juuri Tommi Piirainen. Ilmeisesti halu pysyä kärkiryhmässä on muutamilla seuroilla niin suuri, että niissä ei itketä, vaikka jokunen euro läikkyisikin reunan yli.

Miten näet pelaajien kannalta tällaisen tilanteen, että nuoret pelaajat siirtyvät suurin odotuksiin uusiin seuroihin ja siellä lyödään ovi päin naamaa ennen kuin sitä on kunnolla edes avattu?

Eihän tämä ole kenenkään kannalta ideaalinen tilanne, ei myöskään pelaajien. Tällainen episodi voi pahimmillaan kolauttaa pelaajan kehitystä ja koko uraa.

Toisaalta myös pelaajien on katsottava peiliin. Vaikka pelaaja onkin vielä nuori, hänen olisi silti osattava miettiä, onko siirto järkevä. Ymmärrän toki nuorta pelaajaa, että jos Mansen tai JoMan tasoinen seura tulee ja lyö tarjouksen eteen, siinä alkaa helposti huimata, mutta kuten nyt näiden kahden veljeksen kohdalla nähtiin, ehkä asioita olisi kannattanut harkita kahteen kertaan. Piirainen olisi voinut jatkaa Imatralla ja Malikinen Hyvinkäällä, mutta molemmat lähtivät tavoittelemaan taivaalta suurempaa kuuta ja suurempia rahoja ja nyt ollaan tässä.

Nostaisin nuorten pelaajien kohdalla esille myös innokkaiden isien, sukulaismiesten ja ylipäätään kaiken maailman ”managereiden” ja neuvonantajien roolin. Pidän ilman muuta järkevänä, että nuorella pelaajalla on tukenaan kokeneempi neuvottelija ja näkijä, mutta hänen valinnassaan ja hänen neuvoillaan voidaan mennä myös pahasti metsään.