Pesäpallo-otsikot rakastavat ymmärrettävästi pelaajia ja pelinjohtajia. Yksi nykypesäpallossa keskeinen ammattiryhmä jää kuitenkin julkisuudessa lähes kokonaan huomioimatta – kakkospelinjohtajat.

Kakkospelinjohtajien arvostus vaihtelee muutenkin. Kun parhaille pelinjohtajille maksetaan tänä päivänä jo 40 000 – 50 000 euroa kaudessa, kakkospelinjohtajille tarjotaan monissa seuroissa pelinjohtajiin verrattuna murusia. Tänäkin talvikautena muutaman ansioituneen kakkospelinjohtajan palkkaaminen on kaatunut juuri pieneen korvaukseen.

Miesten Superpesiksessä kakkospelinjohtajaa eivät ole toistaiseksi erikseen nimenneet Kouvola, Seinäjoki ja Hamina. Niilläkin kakkospelinjohtajan tehtävät hoidetaan tavalla tai toisella.

Peleissä kakkospelinjohtajan keskeisiä tehtäviä hoitavat näissä seuroissa yleensä joko kokoonpanon ulkopuolelle jääneet pelaajat tai sisäpelissä pienessä roolissa pelaavat pelaajat.

Näin voidaan toimia silloinkin, vaikka joukkueella olisi erikseen nimitetty kakkospelinjohtaja. Esimerkiksi viime kaudella Ville Väliaho oli Joensuun tärkein mailamies ja Imatralla loppukaudella tehtävää hoiti loukkaantumisestaan toipuva Joona Sikiö.

***

Monissa seuroissa kakkospelinjohtajan palkkaamiseen on satsattu tosimielellä.

Tämä talvikauden malliesimerkkinä on pidetty Hyvinkäätä, joka palkkasi viime kauden jälkeen kovamaineisen pelinjohtajakaksikon.

Porin Suomen mestariksi luotsannut Jarkko Pokela on Tahkon uusi päävalmentaja-ykköspelinjohtaja ja kakkospelinjohtajana työskentelee aiemmin itsekin ykköspelinjohtajana toiminut Sami Österlund.

Viime kaudella Hyvinkäällä ei ollut lainkaan kakkospelinjohtajaa, vaan tehtävää hoiti otteluiden aikana lähinnä lukkari Petteri Alanen.

Myös muilla kärkijoukkueilla on kovan luokan tekijät kakkospelinjohtajana. Vimpelin kakkospelinjohtajaa Pasi Tyynelää on jo pitkään pidetty valtakunnan parhaana kakkospelinjohtajana. Sotkamo hankki vuosi sitten kakkospelinjohtajaksi komean pelaajauran tehneen Antti Hartikaisen ja ilman kakkospelinjohtajaa viime kaudella pelannut Manse palkkasi tulevan kauden kakkospelinjohtajaksi Puijon viime kauden ykköspelinjohtajan, sotkamolaistaustaisen Altti-Jussi Ronkaisen.

Joensuulla Niko Sirviö on virallisesti joukkueen uusi kakkospelinjohtaja, mutta todennäköisesti mailamiehenä ja taka-apuna käytetään tulevallakin kaudella paljon Väliahoa ja muita pelaajia.

Myös Kempele jakanee otteluiden aikana vastuuta erityisesti Juhani Ojalalle, vaikka virallisesti joukkueen kakkospelinjohtajana onkin Ari Roppola.

Haastajatason seuroista Alajärvellä uutena kakkospelinjohtajan aloittaa Eemil Peltomäki, Kiteellä Jussi Hurskainen ja Pattijoella kakkospelinjohtajan tehtäviä hoitaa Tomi Kaisto. Imatralla Jyrki Valle on virallisesti kakkospelinjohtaja, mutta esimerkiksi Kuopion halliturnauksessa pelinaikaisia kakkospelinjohtajan tehtäviä hoiti jälleen Joona Sikiö.

***

Kakkospelinjohtajan tehtävät vaihtelevat seuroittain. Monissa seuroissa kakkospelinjohtajalla on merkittävä valmennuksellinen rooli niin talvikauden aikana kuin kesälläkin. Kauden aikana kakkospelinjohtajien tai heihin rinnastettavien pelinjohtajan apureiden tärkein tehtävä kulminoituu siihen, mitä tapahtuu otteluiden aikana. Sen lisäksi kakkospelinjohtajilla on usein paljon vastuuta vastustajien ennakkotarkkailussa ja tiedon keruussa vastustajista.

Pesäpallo on kehittynyt pelinä koko ajan siihen suuntaan, että pelinjohtajan on käytännössä mahdoton hoitaa pelinaikaista johtamista enää yksinään. Vastustajan pelaajista ja ulkopelistä on käytössä valtava määrä ennakkotietoa ja ulkokenttien taktiset kuviot elävät koko ajan. Tämän tiedon ja ulkokenttien ja ulkopelaajien liikkumiseen yhdistämiseen hektisessä pelitilanteessa lyöjä tarvitsee apuja.

Tätä varten käytetään niin sanottua taka-apua, joka voi olla kakkospelinjohtaja tai ulkopeliä hyvin ymmärtävä pelaaja. Hän välittää tiedon ulkokentän liikkeistä pelaajille juuri ennen lyöntihetkeä.

Toinen ja vieläkin vaativampi tehtävä kakkospelinjohtajalla on maila- tai melamiehenä toimiminen. Vaikka monilla joukkueilla on myös kulmissa mailamiehet ja vaikka pelaajat tekevät myös henkilökohtaisia ratkaisuja, päämailamiehellä on kuitenkin suurin vastuu siinä, millaisella lyönnillä kolmosella oleva pelaaja otetaan kotiin tai jätetään ottamatta silloin, kun ei pelata suoraan syötöstä merkillä.

Mailamiehen ratkaisut vaativat hyvää pelinymmärrystä sekä kylmäpäisyyttä, sillä juoksun ja kopin ero on usein marginaalinen. Hyvä mailamies voi helposti oman osaamisensa kautta ratkaista tiukan jakson omalle joukkueelleen – ja epävarma ja huono mailamies vastustajan eduksi.

***

Se, miksi kakkospelinjohtajia ei arvosteta riittävästi, johtuu viime kädessä siitä, ettei nykypeliä ymmärretä riittävästi.

Katsojien ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkia pelin syvimpiä hienouksia ja yksityiskohtia, mutta hälyttävää asiassa onkin se, ymmärretäänkö kakkospelinjohtajan arvo ja merkitys kaikissa seuroissa?

Seurajohtajilla olisi tässäkin asiassa aika istua koulunpenkille – tai ottaa oppia vaikka pääkilpailijoistaan.