Manse PP on perustellusti nostettu pesäpallovuoden merkittävimmäksi ilmiöksi, mutta Manse PP:n takana on nousemassa vieläkin suurempi aalto.

Sen aallon voisi tiivistää yhteen sanaan: kilpailullisuus.

Manse PP ja Joensuu ovat asettaneet viime vuosina omalla toiminnallaan huippupesäpallon riman niin toiminallisesti, taloudellisesti kuin pelillisesti sellaiselle tasolle, että perinteisten pesäpallopaikkakuntien on ollut pakko vastata kilpailuun. Siitä, miten yksittäiset mestarijoukkueet vertautuvat aiempien vuosien mestarijoukkueisiin voidaan aina väitellä, mutta pitkässä juoksussa pelin tason kentällä korreloituu väistämättä ja väkisin siihen, mikä on seurojen toiminnallinen ja taloudellinen taso.

Tästä maistelemaan Expektin kertoimia Newcastlelle ja muille 19 Valioliigan seuralle!

Pesäpallo seuraa tässä muusta urheilusta tuttua luonnon lakia: huippu-urheilussa kysymys ei ole enää pelkästään joukkueiden välisestä kilpailuista, vaan myös organisaatioiden välisestä kilpailusta. Kenellä on rahaa palkata parhaat pelaajat ja parhaat valmentajat, voittaa lopulta myös suurimmat palkinnot.

Tämä kilpailullisuus näkyy ensi kaudella myös kentällä. Kun syksyn siirtomarkkinat alkavat olla muutamia yksittäisiä siirtoja vaille paketissa, jo nyt on selvää, että ensi kaudella loppuotteluun on ennätyksellinen tungos: Joensuu ja Kouvola ovat vahvistuneet selvästi  ja myös Vimpeli ja Sotkamo ovat vahvempia kuin tällä kaudella. Mestarijoukkue Manse on pysynyt jotakuinkin yhtä vahvana kuin tällä kaudella.

Näin herkullista tilannetta kärkitaistelun osalta Superpesiksessä ei ole ollut vuosikausiin.

***

Mutta hyvät uutiset eivät lopu tähän. Vaikka kärkiseurat ovatkin nostaneet tasoaan ja kasvattaneet eroa haastajaryhmään, myös haastajaryhmä on vahvistunut ja laajentunut.

Ja nyt tullaan syksyn toiseen tärkeään ilmiöön – ja pesäpallon kannalta tärkeään opetukseen:

Tämä kausi päättyi siihen, että Superin kartalta poistui kaksi seuraa, eikä sinne noussut yhtään seuraa. Hamina putosi Superin heikoimpana joukkueena Ykköspesikseen ja Siilinjärvi luopui vapaaehtoisesti sarjapaikastaan ja pelaa ensi kauden Suomensarjassa. Näin Superissa pelaa ensi kaudella 13 joukkuetta.

Kahden seuran poistuminen Superin kartalta johti siihen, että näiden seurojen parhaat pelaajat siirtyivät Superin muihin seuroihin. Myös talousvaikeuksiin ajautuneet Pattijoki ja Seinäjoki olivat syksyn siirtomarkkinoiden menettäjiä. Niistäkin virta vei parhaat pelaajat Superin muihin seuroihin.

Toisen tappio on toisen voitto, sanotaan. Tässä tapauksessa toisten tappiot ovat olleet ennen muuta Superpesiksen voitto.

Pattijoen Topi Kososen, JymyJussien Elmeri Liedon ja Siilinjärven Ville Lantiaisen siirrot nostivat Joensuun entistäkin vakavammin otettavaksi mestariehdokkaaksi, JymyJussien Jukka-Pekka Vainionpään siirto oli Vimpeliltä raskaansarjan kaappaus ja Siilinjärveltä napattu Teemu Kinnunen korvaa Perttu Ruuskan lukkarina. Haminassa pelannut Ville Kotro vahvistaa puolestaan ensi kaudella Sotkamoa.

Kärkiseurojen lisäksi myös kaikki viiden kärkiseuran ja Pattijoen ja JymyJussien väliin jäävät seurat hankkivat Superista pudonneista tai talousvaikeuksista olleista seuroista riveihinsä kovan luokan vahvistuksia. Tämän seurauksena myös taistelusta pudotuspelipaikoista tulee ensi kaudella ennätyksellinen tasainen, sillä sarjassa on vain kaksi selvästi muita heikompaa joukkuetta, Pattijoki ja JymyJussit.

Pesäpallossa on pitkään väitelty, onko Superissa liikaa seuroja. Tämä syksy ja siitä johdettavissa oleva ensi kauden näkymä ovat antaneet kysymykseen yksiselitteisen vastauksen: On.

Jokainen näkee nyt konkreettisesti, mitä jo kahden seuran lähteminen sarjasta on tarkoittanut. Se on nostanut käytännössä lähes kaikkien muiden joukkueiden ja koko Superpesiksen tasoa ja tehnyt sarjasta kilpailullisesti äärimielenkiintoisen: mestariehdokkaita on viisi ja joukkueita, joilla on saumat pudotuspelipaikkaan, on viisi tai jopa kuusi.

***

13 seuran Superpesis oli tämän syksyn myrskyjen jälkeen paras ratkaisu tässä kohtaa, mutta nyt Pesäpalloliitossa pitäisi tehdä syksyn opetusten perusteella suoraselkäinen päätös ja ilmoittaa, että ensi kaudella Superista putoaa kaksi seuraa ja Ykköspesiksestä nousee yksi seura.

Näin päästäisiin kaikista optimaalisimpaan tilanteeseen – 12 joukkueen Superpesikseen.

Kilpailu kovenisi entisestään ja pakottaisi myös Superin heikoimmat seurat nostamaan toimintansa tasoaan tai muuten niille kävisi kuin hirvilauman hitaimmille susijahdissa. Luonto korjaisi pois heikot ja raihnaiset ja pitäisi kannan terveenä, ja samalla päästäisiin eroon tämän syksyn kaltaisista lisenssisulkeisista.

Pesäpallon kannalta kannan tervehtämisohjelma ei kuitenkaan loppuisi Superiin, vaan Superin kuntoon laittamisen ohella Pesäpalloliiton pitäisi ottaa fokukseen myös Ykköspesis. Pelaajia kyllä riittää Ykköspesikseen, mutta ongelmana ja haasteena on tällä hetkellä toiminallisesti riittävällä tasolla olevien seurojen määrä.

Tässä olisi kuitenkin nähtävä metsä puilta ja katsottava asioita hieman pidemmällä aikavälillä. Superpesis ollaan saamassa valtaosin oikeaan moodiin nyt, mutta Ykköspesiksessä on edessä pidemmän urakan paikka.

Mutta sen urakan aloittamista ei voi lykätä ja siirtää, sillä lopulta Ykköspesiksen hyvinvointi sataa Superpesiksen ja koko pesäpallon laariin.