Repaleisen harjoituskauden pelannut Vimpeli löi isolla kädellä luun kurkkuun Hyvinkäälle. Pekka, mitä tämä ottelu kertoi Vimpelistä?

Kyllähän tässä ottelussa purkautui Vimpeliltä valtavat paineet. Loukkaantumiset ja kaiken maailman koronat ovat sotkeneet Vimpelin valmistautumista, mutta se oli saanut nyt takaisin oikeastaan Mikko Kanalaa lukuun ottamatta kaikki parhaat pelaajansa. Ottelun alussa kone vielä yski, mutta kun moottori hörähti käyntiin, Vimpelillä syntyi melkeinpä jonkinlainen hurmos.

Vimpelistä tiedettiin, että se on hyvä ja vaarallisen kova lyöntijoukkue sisällä ja tänään nähtiin mitä se tarkoittaa käytännössä.

Jukka-Pekka Vainionpää kokeili ottelun alussa lyhyttä kotiutusta, mutta sitten kun Vainionpää alkoi paukutella kumuraansa, se oli yhtä menoa. Toisella jaksolla myös Janne Mäkelä näytti, että kyllä sitä täältäkin löytyy ja löytyy varmasti vielä kauden aikana monta kertaa. 4+2 oli kova saldo kauden avauspelissä Vimpelin lyöjäjokereilta.

Vainionpään kohdalla nähtiin myös se, mitä eroa on lyödä kotiin maan parhaita etenijöitä verrattuna JymyJussien etenijöihin. JymyJusseissa Vainionpään piti yleensä lyödä vastustamattomia lyöntejä, mutta Vimpelissä lyöntien ei tarvitse olla täydellisiä, koska osa juoksuista tulee myös etenijöiden jalkojen kautta.

Ulkona Vimpeli oli odotetun vahva, mutta Vimpelin etukenttä joutui pelaamaan lähellä kotipesää, mutta he onnistuivat kuitenkin hyvin. Aleksi Lassila ja Matias Rinta-aho muodostavat todella hyvä etukenttäkaksikon, mutta on selvää, että jos he joutuvat pelaamaan näin edessä, kentälle jää vaihtotilanteissa pakostakin tilaa, jota tullaan kesällä hyödyntämään. Lukkari Teemu Kinnunen on tärkeässä ruudussa, mutta se on Vimpelissä tiedetty ja tiedostettu ja Vimpelissä on ennenkin osattu pelata samanlaisella lukkarilla.

Entä sitten Hyvinkää?

Hyvinkäässä on paljon hyvää niin sisä- kuin ulkopelissäkin, mutta tänään nähtiin ennen kaikkea se, mikä ero on kaikista kovimman kärjen seuroilla ja viiden suuren haastajilla. Tahko aloitti pelin hyvin ja sillä olisi ollut mahdollisuus ottaa ensimmäisellä jaksolla suurempikin kuin vain kahden juoksun johto.

Hyvinkää on varmasti vahva tekijä kärjen haastajaryhmässä, mutta kun vastassa on Vimpelin tasoisen joukkue, marginaalit alkavat näkyä. Ehkä merkittävin ero on siinä, että koppariparin käsi ei tahdo riittää, kun Vainionpään ja Mäkelän kaltaiset kumuravirtuoosit tulevat lyömään.  Sama ongelma on etukentällä. Kun pelaajalla on samanlainen läpilyöntiuhka kuin esimerkiksi Elmeri Anttilalla, silloin kenttään jää sellaisia tiloja, joihin hän pystyy pudottamaan helpon lyhyen ja näistä polttamiseen Jere Vikströmin ja Eero Kuitusen käsi ei tahdo riittää.

Mutta ei tehdä yhden ottelun perusteella liian suuria johtopäätöksiä. Vimpeli osoitti, että puheet sen ongelmista voidaan unohtaa ja Hyvinkää tekee varmasti tulosta hieman Vimpeliä heikompia joukkueita vastaan. Toki Juha Niemen ja Juha Korhosen pitää onnistua, sillä Hyvinkään kotiutusosasto on kapea. En kuitenkaan olisi tästä asiasta huolissaan, sillä esimerkiksi Niemen molemmat lyödyt juoksut olivat vastustamattomia lyöntejä.