Pohjoisen kapinallinen ei taivu ja taitu, vaikka matka mitalijoukkueeksi onkin kasvanut
Kempelettä on rokotettu viime vuosina siirtomarkkinoilla, mutta pohjoisen kapinallinen ei taivu, vaikka matka mitalijoukkueeksi onkin pidentynyt.
Kempeleen Kiri
Lähtötilanne
Kempeleen Kirissä päättyi viime syksynä kolmen ikonisen Kiri-pelaajan ura – Jani Lassilan, Matti Korhosen ja Juhani Ojalan. Lisäksi kopparieliittiin matkalla oleva Perttu Olli siirtyi Manseen.
Kempeleen ykköshankinta oli Alajärveltä tullut Tuukka Etula. Toinen uusi kasvo kaaderissa on Oulusta hankittu Niilas Luukkonen.
Myös pelinjohdossa ja valmennuksessa tapahtui muutoksia. Uutena pelinjohtajana Mikko Korhosen paikalla aloittaa Artturi Jurvakainen, jolla on takapirunaan kokenut Santeri Haipus. Myös Teemu Körkkö liittyi valmennustiimiin.
Joukkue
Kempele saa monen muun seuran tavoin vahvan ykköskärjen, jonka muodostavat Teemu Hollanti, Olli Heikkala ja Tuomas Jussila. Kakkoskärkeen jää myös nopeutta ja vaihtotilannevoimaa Tino Alaspään, Markus Keski-Petäjän, Aatu Saastamoisen ja Arttu Ruuskan johdolla.
Kempeleellä on ollut useana vuotena neljä hyvää kotiuttajaa. Nyt tilanne on muuttunut. Hieman Antti Korhosen kaltaisten raskaansarjan kotiuttajien varjoon jäänyt vuoden 2015 lyöjäkuningas Ossi Meriläinen nosti Korhosen lähdettyä päätään ja löi viime kaudella runkosarjassa 59 juoksua. Häntä säesti hyvin Pattijoelta tullut Tuukka Sarkkinen 54 lyödyllä.
Tällä kaudella Sarkkinen on siirtymässä entistä selkeämmin toiseksi lyöjäjokeriksi Meriläisen rinnalle. Kolmas pääkotiuttaja tämän kauden Kempeleessä on Etula. Etula löi kesällä 2023 Alajärvellä runkosarjassa 28 juoksua ja oli putoamiskarsinnassa 10 lyödyllä juoksullaan yksi joukkueen avainpelaajista.
Sen jälkeen Etula pudotettiin kotiuttajana sivurooliin, mutta Kempeleessä hänestä on alettu tehdä jälleen kotiuttajaa ja numero nelosta. Etula löi TalviSuperissa lupauksia antavasti viisi juoksua, mikä oli yhtä paljon kuin hän löi viime kaudella koko kauden aikana runkosarjassa Alajärvellä.
Jussilaa kokeiltiin viime kaudella kotiuttaja, mutta hänet on siirretty nyt takaisin pääpelintekijäksi, jossa roolissa Jussilan ylivertaiset ominaisuudet mailassa tulevat parhaimmin esille.
Etenijäjokeriksi ovat vahvimmin ehdolla Joona Haapanen ja Ilkka Vimpari. Jos Sarkkinen pelaa ulkona, yksi vaihtoehto toiseksi lyöjäjokeriksi on vasta 17-vuotias Aaro Ojanperä, joka löi TalviSuperissa ainoassa ottelussaan peräti viisi juoksua Imatraa vastaan.
Ulkona Kempeleen materiaali on epätasainen.
Lukkari Ville Väliaho on edelleen yksi Superin hankalimmista lukkareista, mutta fysiikassa ja lyhyiden hakijana hän ei pärjää Superin parhaille lukkareille.
Ongelmaa korostaa se, että etukenttä on ennakolta Kempeleen haavoittuvin osa. Heikkala hoitaa kyllä oman tonttinsa moitteita, mutta siepparin ruutu on ongelmallinen.
Kempele on istuttamassa sieppariksi Alaspäätä, joka pelaa kotipesästä pelottavan kaukana. Väliaho hakee lyhyitä menopesän puolelta, mutta ei toiselta rajalta. Tätä Väliahon ja Alaspään väliin jäävää reikää vastustajat käyttivät surutta hyväkseen TalviSuperissa. Ruuska on pelannut urallaan aiemminkin etukentällä ja olisi edelleen käypä vaihtoehto sieppariksi.
Linja on sen sijaan hyvää tasoa. Jussila on polttolinjan hallitsija ja kuningas. Ruuska pelaa vaihtotilanteissa kakkosvahtina, Saastamoinen on takalukija ja Keski-Petäjä hoitaa kolmospuolen.
Kempele käytti viime kaudella vanhaa kikkaa, , jossa tappi (Heikkala) ja syvän pussin pelaaja (Jussila) olivat syöttötilanteessa peräkkäin ja kumpikin liikkui vasta syötön noustua päätettyyn suuntaan. Muut kopioivat Kempeleen kuvion ja on mielenkiintoista nähdä, mitkä joukkueet käyttävät systeemiä tulevalla kaudella.
Takakenttä oli pitkään Kempeleen heikko kohta. Olli ja Hollanti olivat jo viime vuonna hyvä pari ja nyt takakenttä voi olla jopa naksun viime kautta parempi. Hollanti on kehittynyt kopparina koko ajan ja Etula kasvoi Alajärvellä huippukopparin mittoihin. Hän sai karsittua pelistään arviointivirheitään ja Etulan käsi on tunnetusti sarjan kovimpia.
Kempeleellä on ykkösryhmän takana kasvamassa useampi juniori. Saku Saloranta pelasi jo viime kaudella 17 ottelua Superissa. Myös Haapanen, Vimpari ja Luukkonen ovat vaihtoehtoja ulos ja tarvittaessa myös sisälle.
31-vuotias Jurvakainen on mielenkiintoinen kortti pelinjohtajana. Hän tuntee hyvin nykypesäpallon, minkä lisäksi Jurvakainen on hyvä valmentaja. Haipus on kokemuksensa ja pelin syvällisen tuntemuksen ansiosta erinomainen kakkospelinjohtaja.
Avainpelaajat
Kempeleen ylivoimaisesti tärkein pelaaja niin sisällä kuin ulkonakin on Jussila. Jussila tuo joukkueeseen myös johtajuutta ja hän on arvokas apu myös pelinjohtokaksikolle.
Monen muun seuran tavoin Kempeleen kausi kulminoituu ykköskärkeen ja ennen kaikkea kotiuttajiin. Meriläinen, Sarkkinen ja Etula ovat lyömämiehinä paljon vartijoina. Etula on lisäksi tärkeä pelaaja takakentällä.
Läpimurtopelaaja
26-vuotias Tuukka Sarkkinen on kulkenut mielenkiintoisen tien pesäpalloilijana. Hän oli kasvattajaseurassaan Pattijoella aluksi numero kakkonen, mutta kun joukkue tarvitsi kotiuttajaa, Sarkkinen siirrettiin kotiuttajaksi, yleensä numero neloseksi.
Sarkkinen siirtyi viime kaudella Kempeleeseen, jossa hänen puhkesi lopullisesti kukkaansa kotiuttajana. Sarkkinen voi ja todennäköisesti myös tulee kesällä pelaamaan polttolinjassa, mutta hän on siirtymässä entistä selkeämmin joukkueen toiseksi lyöjäjokeriksi Ossi Meriläisen rinnalle.
Arvio
Kempele kuuluu Mansen, Sotkamon ja Kouvolan jälkeiseen haastajaryhmään. Sen materiaali riittää paikkaan pudotuspeleissä, mutta tasaisessa keskiryhmässä korostuu kesällä se, millaiset tehot joukkueesta saadaan irti – ja millainen sisäpelin peluuttaminen tuo parhaan pistesaaliin.
TalviSuperin perusteella Kempele tulee pelaamaan kesällä paljon räväkämpää sisäpeliä. Sellainen peluuttaminen sopii Kempeleen materiaalille, sillä joukkueessa on Jussilan, Meriläisen, Sarkkisen, Etulan ja Saastamoisen kaltaisia pelaajia, jotka pystyvät piiskaamaan vaarallisesti molempia rajoja, luukkuja, pesien taustoja sekä lyömään rajaleikkureita.
Kempele voi sijoittua parhaimmillaan runkosarjassa jopa viidenneksi. Sinne se ei mene kuitenkaan jarruttelemalla, vaan antamalla paukkua.
Tulevaisuus
Kempele on Pesäpalloliiton silmissä pohjoisen kapinallinen. Se ei kuitenkaan KeKin menoa hidasta, vaan pikemmin antaa vain lisää voimaa ja vauhtia.
Sami Saloranta ja Juha-Matti Ranta ovat olleet aina kauaskatseisia pelaajien sopimuksia neuvotelleessaan. Nytkin kaikilla runkopelaajilla on sopimukset syksyyn 2027 saakka ja Sarkkisella, Meriläisellä ja Alaspäällä jopa syksyyn 2028 saakka.
Ainoa suurempi muutos on Heikkalan palaaminen tämän kauden jälkeen Vimpeliin, mutta Heikkalan jättämä monttu on jo täytetty, sillä Onni Määttä palaa ensi kesänä Pattijoelta takaisin Sarkkirantaan.
Näin Kempeleen meno suurten haastajana on turvattu ainakin lähivuosiksi. Ainoa uhkakuva on kilpailun kiristyminen kärkiryhmässä ja myös haastajaryhmässä. Matka takaisin mitalijoukkueeksi ei ole Kempeleen kannalta lyhentymässä, vaan pikemminkin kasvamassa.
