Jalkapallon MM-kisoissa nähtiin tiistaina hurja päivä. Ensin Marokko passitti sensaatiomaisesti Espanjan lauluun heti pudotuspelivaiheen ensimmäisellä esteellä. Iltaottelussa Portugali murskasi puolestaan Sveitsin 6-1.

Portugalin suurinumeroinen voitto Sveitsistä oli monessa mielessä yllättävä. Päävalmentaja Fernando Santos oli penkittänyt sekä Cristiano Ronaldon että Joao Cancelon.

Syyt Ronaldon penkittämiseen olivat ilmeiset, mutta Cancelon pudottaminen vaihtoon oli kova veto Santosilta, jos kyseessä oli puhtaasti pelillinen ratkaisu. Toki Diogo Dalot on erinomainen pelaaja hänkin, mutta jotenkin tässä tulee pakostakin mieleen se, että kysymys oli muusta kuin vain puhtaasti pelillisesti ratkaisusta. En tarkoita, että penkittämiseen olisi liittynyt sen ihmeellisempää. Kysymys saattoi olla vain siitä, että Santos halusi herätellä joukkuetta – ja hyvinhän tuo toimi, jos se oli tarkoitus.

Portugali on parantanut koko ajan otteitaan MM-areenalla ja se on noussut ilman muuta yhdeksi vakavasti otettavaksi mestariehdokkaaksi. Todistukseni ei perustu niinkään Sveitsin teurastukseen, vaan puhtaasti siihen, miten tasokas ja leveä materiaali Portugalilla on käytössään – ja miten Santos peluuttaa sitä.

En näe, että Marokko voisi mitenkään pysäyttää Portugalia puolivälierissä. Marokko lyö varmasti tutun 4-5-1-blokkinsa, mutta kuten tämänpäiväinen ottelu Espanjaa vastaan osoitti, Marokko on haavoittuva molemmilla sivustoillaan. Espanja ei vain pystynyt hyödyntämään tätä heikkoutta. Portugalilla on sen sijaan selkeästi enemmän edellytyksiä edetä linjan taakse suorilla hyökkäyksillä.

Olen siksi vakuuttunut, että Marokon tuhkimotarina päättyy puolivälierissä. Se on ainakin selvää, että Marokon on pidettävä laidoistaan parempaa huolta kuin Espanjaa vastaan tai muuten ropisee.

***

Portugalin voitto oli tänään numerollisesti suuri, mutta todellisuudessa ottelun marginaalit olivat paljon pienemmän, kuten joukkueiden maaliodottamatkin kertovat. Portugali ylitti oman maaliodottamansa (2,10) peräti neljällä maalilla, kun Portugalin maaliodottama oli 1,24 maalia.

Olen korostanut usein ensimmäisen maalin henkistä merkitystä – niin johtoon menevän joukkueen kannalta, mutta etenkin tappiolle jäävän joukkueen kannalta.

Tänään tästä nähtiin klassinen esimerkki. Ronaldon paikan avauksessa ottanut Concalo Ramos laukoi todella vihaisen laukauksen etuyläkulmaan. Maali oli upea, mutta todellisuudessa maaliodottama siinä tilanteessa oli marginaalinen. Kun Portugali sai vielä erikoistilanteesta Pepen iskemän toisen maalin, ottelu oli käytännössä paketoitu.

En ota mitään pois Portugalilta, mutta joskus jalkapallossa erot tulostaululla voivat revetä paljon suuremmiksi kuin mitä peli kertoisi. Hieman varkain saatu avausmaali ja erikoistilannemaali, ja peli oli Sveitsin kannalta ohi.

Toki kahden maalin tappioasemaa ei ole mahdoton ottaa kiinni, mutta Sveitsillä ei siihen tiistaina ollut eväitä – varsinkaan henkisesti.

***

Marokko aiheutti yhden kisojen sensaatioista kaatamalla Espanjan rankkareilla.

Marokko sai ottelussa juuri sitä, mitä se tilasi. Se tuli odotetusti tiiviillä oman kenttäpuoliskon 4-5-1-blokillaan. Marokon muodon sisältä oli hyvin vaikea löytää tilaa – ja juuri tässä oli ottelun ratkaisu. Espanjan olisi pitänyt löytää varsinkin laidoilta suoria murtautumisia korkealla olleen Marokon linjan taakse. Espanja jaksoi kyllä kärsivällisesti jauhaa omaa peliään, mutta näiden suorien etenemisten puuttuminen työkalupakista teki Marokon puolustamisen helpoksi ja hyydytti Espanjan pois vaarallisimmilta maalipaikoilta.

Espanjan käyttämä 4-1-4-1-hyökkäysmuoto sopi sinällään hyvin Marokon puolustusmuotoa vastaan. Keskustassa oli vähän tilaa Marokon pystysuunnassa tiiviin muodon johdosta. Siksi Espanjan kannalta avainasia olisi ollut löytää useammin pelaajia sellaisissa positioissa, jossa he olisivat päässeet etenemään Marokon seuraavaa linjaa vastaan.

Espanjan peli perustuu juuri tähän ajatukseen. Joukkue pyrkii houkuttelemaan pelaajien sijoittumisen ja pallollisen pelaajan yhteisvaikutuksella vastustajia pois paikoiltaan ja löytämään siten tilat, joihin edetä tämän yhteistoiminnan seurauksena.

***

Espanja hyökkäsi enemmän vasemmalta laidaltaan. Hyökkäämisen keskiössä olivat näiden asioiden ratkaisemisessa varsinkin avausjaksolla Aymeric Laporte, Jordi Alba, Sergio Busquets, Gavi ja Dani Olmo.

Jordi Alba teki tukun loistavia aloitteita Marokon puolustuslinjan selustaan, mutta Laportella ei ollut ajatustakaan pelata palloa läpiajossa olevalle Alballe.

Näiden tilanteiden synnyn mahdollisti sisään leikannut Olmo, joka fiksasi monta kertaa Achraf Hakimin keskelle. Olmon ollessa leveällä hänen olisi pitänyt sijoittua useammin Marokon laiturin ja laitapuolustajan välimaastoon, mikä olisi antanut hänelle edun Hakim Ziyechiä vastaan. Hakimin olisi tällöin ollut joko hypättävä ylös laidalle vartioimaan Olmoa, mikä olisi avannut Gaville mahdollisuuden juosta Hakimin selustaan, tai jos Hakim olisi jäänyt puolustuslinjaan, Olmo olisi päässyt kuljettamaan Hakimia kohti. Tällöin hänellä olisi ollut hyvä mahdollisuus luoda ylivoimia vasemmalla kaistalla Gavin, Alban ja Marco Asension avulla. Nyt Marokon oli helppo pysyä muodossaan, eikä Espanjalla riittänyt pelaajien taito ja laatu murtaa tätä muuria.

Oikealla Pedri alkoi tippua alun jälkeen oikean puolustajan paikalle ja oikea puolustaja Marcos Llorente nosti oikeaan taskuun. Ideana tässä oli saada Pedri enemmän palloon epävarman Llorenten sijaan.

Oikealla puolella oli kuitenkin samat ongelmat kuin vasemmalla. Kun Marokon puolustuslinjan taakse ei tehty riittävästi aloitteita, lopputuloksena oli putoaminen MM-kisoista.

***

Jokainen joskus jalkapalloa teini-ikään saakka pelannut pelaaja on varmasti kuullut valmentajansa sanovan fraasin ’’toinen vastaan, toinen pystyyn’’.

Tuosta fraasista on vielä pitkä matka siihen, mitä se jalkapallo-ottelussa tarkoittaa. Se joukko on hyvin pieni, joka osaa tuon fraasin opettaa pelaajilleen konkreettisesti pelitilanteisiin. Luis Enrique on yksi näistä, kenellä nämä asiat ovat hallussa, eikä asia siltikään onnistunut. Tässä näimme konkreettisesti, kuinka vaativa tuokin helpolta kuulostava asia on kovien vaatimusten ympäröimänä kovaa taistelevaa vastustajaa vastaan.

Tässä ottelussa se konkretia tällaisesta tilanteesta olisi ollut seuraava:

Laporten ottaessa ensimmäisen kosketuksen palloon ja nostaessa katseen, Olmon olisi pitänyt vetäistä mukanaan Hakimin keskelle ja samalla Alba olisi hiipinyt leveältä Zieychin selustaan ja laidasta läpi, jonne Laporte olisi pelannut pallon toisella kosketuksella.

Nyt nämä liikkeet kyllä nähtiin, mutta Laporten syöttöä ei.

Jos Espanja olisi saanut tähän tyyliin Marokkoa liikkeelle ja rikottua enemmän heidän muotoaan, olisi se avannut ottelun edetessä paljon muitakin mahdollisuuksia Marokon väsyessä.

Toisella puoliajalla ja jatkoajalla Espanja pääsi käyttämään Busquetsia paljonkin, mutta Busquets tyytyi liian usein pelaamaan pallon yhdellä kosketuksella laitaan, eikä Espanja päässyt satuttamaan Marokkoa parhaalla mahdollisella tavalla. Näissä olisi ollut hyvä löytää pelaaja taskusta tai käyttää keskushyökkääjää ja edetä siitä Marokon puolustuslinjaa vastaan.

Espanja ei tehnyt näitä asioita riittävän hyvin ja Marokko kesti ottaen ansaitun jatkopaikan Espanjan hallinnasta huolimatta. Nuoret Pedri ja Gavi eivät olleet vielä valmiit ottamaan maataan reppuselkään, vaikka Pedri pelasikin kelpo ottelun. Nimenomaan Gavilta olisi tarvittu parempaa tekemistä taskussa ja myöskin pystyyn juoksuja pallon ollessa Alballa.

***

En yleensä hyppää erotuomareiden kimppuun, mutta nyt on sanottava jotenkin kauniisti, että argentiinalaistuomari Fernando Andrés Rapallini on tänä iltana pidetty mies Marokossa.

Jalkapalloon kuuluu myös likainen peli ja se, että joukkue käyttää kaikki mahdolliset keinot voiton saavuttamiseksi. Erotuomarin tehtävänä on määritellä, mitä kentällä voi tehdä ja mitä ei.

Tänään Rapallini määritteli asiat erikoisella tavalla. Hän salli Marokon pelaajien roikkua Espanjan pelaajissa kiinni ja käyttää niin jalkoja kuin käsiä heidän pysäyttämisekseen. Espanjan vastaavien rikkeiden suhteen linja oli sen sijaan tiukka.

En sano, että Rapallini ratkaisi ottelua tai hän olisi ollut syyllinen Espanjan peliin ongelmiin, mutta hän olisi voinut antaa ensimmäisellä jaksolla helposti 3-4 varoitusta, jotka olisivat hillinneet Marokon pelaajien innokkuutta rikkoa eikä ulosajokaan olisi ollut mahdoton toisella jaksolla, jos Marokko olisi saanut ansaitsemansa määrän varoituksia alle.

Rapallini jätti viheltämättä myös selviä virheitä. Varsinkin Olmon kaataminen ensimmäisellä jaksolla boksin läheisyydessä oli sellainen rike, joka olisi pitänyt viheltää ja josta olisi kuulunut Espanjalle huippuvaarallinen vapaapotku.

Mutta vihelletty mikä vihelletty ja pelattu mikä pelattu. Marokkoa ei kuulu syyllistää ja vähätellä, vaan onnitella. Puolivälieräpaikka kovan Espanjan kustannuksella on kova saavutus.