Veikkausliigan kausiennakko 2023, sijat 7–12

Keskiviikkona alkavan Veikkausliigan ennakkoon tasainen sarja korostuu karsintasarjan puolella. Puhutaan hyvin pienistä asioista, jotka ratkaisevat joukkueiden kohtalot sarjassa. Henkinen puoli ja joukkueiden sisäinen ilmapiiri muodostuvat keskeisiksi asioiksi sarjan tyvipäässä.

7. FC Haka

No Erwin no party. Lee Erwinitön Haka on ollut harjoituskaudella huomattavasti harmittomampi ilmestys, kuin viime kaudella hurmoksessa pelannut valkeakoskelaisryhmä.

Haka on pelannut hyvin tasaisia pelejä pitkin kevättä ja tulee olemaan vaikeasti voitettava varsinkin kotonaan. Joukkueen huoli on kuitenkin maalinteko, sillä viime kaudella Erwin taikoi monessa ottelussa maaleja tyhjästä ja oli sarjan kiistatta tärkein pelaaja joukkueelleen.

Mikäli tänä vuonna joukkueesta ei löydy reilusti yli kymmenen maalin pelaajaa, kuten tällä hetkellä vaikuttaa, vaatii se luonnollisesti paljon enemmän kollektiivilta. Erwinin paluun perään näyttää olevan turha haikailla ainakaan tänä vuonna, sillä mies on ollut iskussa Libanonissa.

Nykytilanteessa todennäköisempää onkin se, että Haka pelaa maalin pelejä ja tasapelit saattavat käydä kauden aikana tutuksi. Näin ollen Hakan tämän kauden sijoitus on turvallisesti keskikastissa taistelemassa paikasta yläloppusarjassa ja europlayoffs -paikassa.

8. KTP

Sarjanousija KTP on yksi kauden kiinnostavimmista joukkueista. Valmentaja Jussi Leppälahti on tehnyt vuosien kovan työn valmennuksen saralla ja on vihdoin aikuisten pääsarjatasolla päävalmentajana. Leppälahti suhtautuu työhönsä äärimmäisen intohimoisesti ja tämä debyyttikausi Veikkausliigassa voi hyvinkin olla vasta alkutanssi nuoren päävalmentajan valmennusuralla.

Leppälahti valmennustiimeineen omaa kyvyt luoda hyviä pelisuunnitelmia. Hän on valveutunut jalkapallon syy- seuraussuhteista.

Tämä kaikki tuo joukkueelle tärkeän selkänojan kauteen, kun se lähtee siihen altavastaajan roolissa. KTP saattaa yllättää ensinnäkin monet vastustajat sekä myös monet sen varmaksi putoajaksi ennustaneet.

Kotkaan on saatu hankittua hyviä vahvistuksia ja viime kauden maalitykki Mika Junco liittyi joukkueeseen maaliskuun alussa. Mikan pelituntuma on vielä varmasti hakusessa, mutta verkko heilui heti Hakaa vastaan pari viikkoa sitten. Se tietysti lupaa hyvää.

Kevään perusteella myös kuubalaista laituria Willian Pozoa kannattaa seurata.

Hyvän startin kauteen saadessaan ja kestäessään viikosta toiseen Veikkausliigan tuoman kovemman vaatimustason saatamme hyvinkin nähdä KTP:n mukana pelaamassa jopa europlayoffeissa.

9. FC Lahti

Lahdella on kasvojen pesun paikka viime kauden katastrofin jälkeen. Rima on alhaalla ja joukkue pääsee vähillä odotuksilla parantamaan viime vuodesta.

Valmentaja Mikko Mannilalla oli käsissään huonosti rakennettu joukkue, johon Mannila ei saanut puhallettua ilmaa syksyn aikana. Hän osoitti kuitenkin Rovaniemellä kykyjään valmentajana ja viime kauden Lahdessakin oli nähtävissä selkeitä muutoksia hänen tullessa puikkoihin.

Lumipallo vain vyöryi mäkeä alas jo sitä vauhtia, etteivät nämä muutokset pelastaneet Lahtea putoamiskarsinnalta.

Tänä vuonna joukkueella on joka linjassa enemmän laatua ja kevään pienestä ailahtelusta huolimatta joukkue vaikuttaa viime vuotta valmiimmalta Veikkausliigaan. Tasainen sarja luo varmasti kovan kilpailutilanteen viimeisistä paikoista yläloppusarjaan, jonne Lahden vauhti ei kuitenkaan aivan riitä. Sen sijaan Lahti taistelee paikasta europlayoffeihin.

10. Ilves

Ilves oli pettymys viime kaudella ja samaa voi sanoa sen harjoituskaudesta. Joukkueella on kapea materiaali ja sen tilanne vaikuttaa tukalalta.

Vaikka joukkueesta löytyy Petteri Pennanen, Lauri Ala-Myllymäki ja maalille saatiin Otso Virtanen, on vaikea uskoa heidän kannattelevan joukkuetta koko kautta. Viime kaudella vastuuta ottaneet Tuomas Ollilla ja Kai Meriluoto lähtivät HJK:hon, eikä tilalle ole saatu vastaavaa laatua.

Adam Larsson on tuskaillut ilman maaleja koko harjoituskauden ja kaiken lisäksi Tuco lähti Ahvenanmaalle.

Valmentaja Toni Kalliolla on siis edessään haastava kausi. Mikäli Pennanen tai joku muu avainpelaaja loukkaantuu, on Ilves aidossa vaarassa ajautua jopa putoamistaisteluun.

11. VPS

Viime kauden viihdyttäjä runsasmaalisien otteluiden muodossa on ollut ainakin harjoituskaudella hiukan rauhallisemmassa iskussa.

Tete Yengi palasi Englantiin, eikä VPS ole juurikaan selkeitä vahvistuksia saanut hankittua. Kevään positiivinen asia on ollut Kalle Multasen maalivire, mutta yksin Multanen ei vaasalaisia jaksa kannatella.

VPS vaikuttaa olevan viime kauteen verrattuna pari napsua kevyempi ryhmä. Tällaisenaan joukkue tippuu auttamatta putoamistaisteluun.

12. IFK Mariehamn

Ahvenanmaalla on oltu vaikeuksissa jo pidempään. Viime kaudella odotin kuitenkin joukkueelta parempaa suoritusta.

Daniel Norrmen pyrki viime kaudella kehittämään joukkueen pelaamista enemmän pallokontrollin suuntaan vastahyökkäysjalkapallosta. Sen suunnitelman petettyä MIFK joutuikin kesken kauden kehittämään itselleen uuden suunnitelman ja koko kaudesta muodostui sekava kokonaisuus.

Pelaajistoltaan joukkue on heikentynyt Tucon saapumisesta huolimatta, eikä kokoonpanoon saada liian montaa laatupelaajaa Veikkausliigan mittarilla. Tämä asettaa tietenkin automaattisesti rajoitteita joukkueen pelaamiseen ja odotettavissa onkin puolustusvoittoinen lähestymistapa otteluihin, joka toisaalta sopiikin tilanteeseen.

Jos Norrmen löytää toimivan sapluunan puolustuspelaamiseen matalassa blokissa ja Tuco vastaa huutoon target-pelaajan roolissa, saattaa MIFK olla ilkeä vastustaja vastahyökkäyksineen.

MIFKin kotiareena ei ole myöskään ollut enää samanlainen linnake kuin joskus alamittaisen luonnonnurmen aikaan. Tämä on myös syönyt joukkueen menestysmahdollisuuksia, kun haastavat vierasmatkat ovat yhä sille jokavuotinen riesa.

Olemassa olevat haasteet ja heikentynyt pelaajamateriaali koettelee ahvenanmaalaisia kovalla kädellä. Todennäköinen lopputulema onkin, että MIFK taistelee eloonjäämisestä tämän kauden Veikkausliigassa.