Pesäpallon kulisseissa käydään tällä hetkellä voimakasta keskustelua ensi kauden lisensseistä.

Keskustelu on saanut uusia kierroksia Superpesiksen ja Ykköspesiksen ohjausryhmien muistioista, joissa linjataan lisensseihin liittyviä kysymyksiä.

Ykköspesiksen ohjausryhmän muistion henki on, että Ykköspesiksessä olisi tällä hetkellä vain yksi seura, joka aidosti täyttäisi lisenssiehdot Superissa pelaamisessa. Tämä seura on Haminan Palloilijat. Näin esimerkiksi sarjan suursuosikin, Oulun Lipon, ei ohjausryhmän mielestä tulisi saada lisenssiä ensi kaudeksi Superiin, vaikka Oulun nousisikin.

Superin ohjausryhmän muistio on luonteeltaan enemmänkin erilaisia skenaarioita pohdiskeleva. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa ensi kauden joukkuemäärä, jos kaikki seurat eivät täyttäisi lisenssivaatimuksia. Pelattaisiinko sarja vain 11 tai 12 joukkueen voimin vai pitäisikö ajattelutapaa laajentaa siihen suuntaan, että Superissa pelaisikin ensi kaudella vaikka 14 seuraa, mikäli ne kaikki täyttäisivät Superin lisenssiehdot?

Classis in Finland – Vimpeli vs Sotkamo. And classic in USA – Cubs vs Mets! Play now!

Nyt voimassa olevien päätösten mukaisesti tämän kauden Superista putoaa yksi seura suoraan ja Ykköspesiksestä nousee yksi seura. Lisäksi Ykköspesiksen finaalin hävinnyt joukkue karsii Superin paikasta Superin karsintaparin hävinneen joukkueen kanssa.

***

Kumpikaan muistio ei ole esitys, vaan pelkkä muistio niistä keskusteluista, joita molemmissa ohjausryhmissä on käyty.

Pesäpallopiireissä muistion näkemyksiä pidetään kuitenkin niin vakavina ja merkityksellisinä, että niiden pohjalta pitäisi toimia aikaisemmin kuin vasta syksyllä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Pesäpalloliitto tekisi nyt selväksi, että Oulun Lippo ei saa lisenssiä ensi kaudeksi, vaikka se nousisikin.

Toinen samanlainen kipukohta on Seinäjoen JymyJussit. Superin seurojen keskuudessa on vahva näkemys siitä, että myös JymyJusseille pitäisi tehdä jo nyt selväksi, että lisenssiä ei enää syksyllä irtoa.

Ajatukset ovat toki radikaaleja, mutta niitä perustellaan pelaajien oikeusturvalla. Esimerkiksi Oulun Lippo on kysellyt kesän aikana useita pelaajia ensi kaudeksi Ouluun – toki sillä varauksella, että Lippo nousee.

Pesäpallopiireissä pidetään irvokkaana, että jos jossain on tehty jo henkinen päätös, ettei Lippo saa syksyllä lisenssiä ja samaan aikaan aidan toisella puolella rakennetaan ensi kauden joukkuetta Superiin.

***

Se, että esimerkiksi Lipolle ja JymyJusseille tehtäisiin jo nyt selväksi, ettei lisenssiä tule ensi kaudeksi, on vaatimuksena ymmärrettävä.

Toki tässä yhteydessä voidaan ja pitää puhua pelaajien oikeusturvasta, mutta toisaalta myös pelaajien on itse osattava arvioida, miten luotettavalla pohjalla Lipon tai JymyJussien tulevaisuus on. Tiedot molempien seurojen heikosta taloudellisesta tilanteesta ja maksurästeistä ovat pesäpallopiireissä kaikkien tiedossa ja yksikään pelaaja ei voi vedota asiassa tietämättömyyteen.

Tietäen Pesäpalloliiton ”jämäkkyyden” en kuitenkaan kuuna päivänä usko, että liitto tekisi tällaista päätöstä kesällä. Liitto tulee varmasti vetoamaan siihen, että lisenssit käsitellään tehtyjen päätösten mukaan vasta kauden jälkeen ja siihen mennessä voi tapahtua vielä ihmeitä niin Oulussa kuin Seinäjoella.

Toki ihmiskunnan historiassa on nähty kaiken maailman ihmeitä, mutta tässä kohtaa Pesäpalloliiton pitäisi tehdä ainakin selväksi liipaisimella oleville seuroille, mikä kohtalo niitä tällä menolla odottaa syksyllä. Sen lisäksi liiton pitäisi alkaa tosissaan varautua siihen, mitä silloin tehtäisiin, jos kaikki ensi kaudeksi pelaamalla Superiin paikan saaneet seurat eivät täytä lisenssin ehtoja.

Nyt on puhuttu 11 tai 12 joukkueen sarjasta ja jopa 14 joukkueen sarjasta. Sen lisäksi on puhuttu täydennysmenettelystä ja jopa siitä, että jos joku taloudellisesti terve seura putoaisi pelaamalla tällä kaudella, se voisi silti säilyttää paikkansa Superissa.

***

Itse edustan sitä linjaa, että urheilun pitää kunnioittaa urheilua. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että sarjasta pudotaan ja sinne noustaan ensisijaisesti pelaamalla. Sen jälkeen voidaan ja pitääkin katsoa, täyttääkö seura Superpesiksessä pelaamisen edellytykset.

Tässä tarkastelussa talous on toki merkittävä tekijä, mutta tämänkään asian ei pitäisi olla mustavalkoinen. Seura voi tulla toimeen hyvinkin pienellä liikevaihdolla ja pystyä hoitamaan kaikki maksut ja muut velvoitteet 100-prosenttisesti – ja saamaan vielä kilpailukykyisen joukkueen.

En myöskään pelastaisi yhtään seuraa pelkästään taloudellisten seikkojen vuoksi. Jos vakaalla taloudellisella pohjalla toimiva seura tippuu esimerkiksi tällä kaudella tämän tasoisesta sarjasta pelaamalla, jotain asiaahan seurassa ei silloin osata hoitaa riittävän ammattitaitoisesti.

Itse uskon siihen, että nousu ja sarjassa säilyminen pitää ansaita pelaamalla, ei kabineteissa. Putoaminen voi toki tehdä jollekin seuralle kipeää ja jopa romuttaa sen toimintaa, mutta sarjasta putoaminen ei ole koskaan syy, vaan seuraus.

Sama pätee nousuun. Jos toiminta on riittävällä tasolla niin pelillisesti kuin taloudellisesti, työ kyllä kiittää silloin tekijäänsä.

Myös joukkuemäärä on lyhyellä tähtäimellä toissijainen kysymys. Jos ensi kaudella vain 11 pelaamalla paikkansa Superiin saanutta seuraa täyttää lisenssiehdot, silloin ensi kausi pitää pelata 11 seuran voimin. Sen jälkeen voidaan miettiä, olisiko joukkuemäärän nostaminen seuraavalla kaudella esimerkiksi 12 seuraan järkevää – mutta silloinkin olisi pidettävä kiinni siitä periaatteesta, että joku tippuu Superista varmasti ja joku nousee Ykköspesiksestä yhtä varmasti, jos vain nousija täyttää lisenssiehdot.

Avoin sarja on yksi Superpesiksen ja Ykköspesiksen elinvoimaisuuden keskeisistä tekijöistä. Toki se ei yksinään riitä, sillä Ykköspesis – kuten myös Naisten Superpesis – on jätetty Pesäpalloliitossa enemmän tai vähemmän vasemman käden hoidon varaan. Onneksi Ykköspesiksen ja Naisten Superin seurat ovat itse huomanneet sen, että liiton tuki on ollut viime vuosina varsin heikkoa ja ne ovat ottaneet ohjia omiin käsiinsä.