Hyvinkää kruunattiin TalviSuperin mestariksi, kun Tahko kaatoi loppuottelussa Kouvolan 2-0 (4-3, 1-0). Pekka, miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä Tahkon mestaruudesta voidaan tehdä?

TalviSuper ja varsinkin tämä lopputurnaus osoittivat, että kaksi eniten viime kaudesta kehittynyttä joukkuetta ovat Hyvinkää ja Imatra.

Hyvinkää oli kiistatta lopputurnauksen paras joukkue ja ansaitsi mestaruuden.

Petteri Alanen oli Hyvinkään lukkarina suorastaan häikäisevä ja sotki todella hyvin välierissä Sotkamon ja finaalissa Kouvolankin lyöntipeliä hankalilla syötöillä ja hyvällä pelin rytmittämisellä.

Tahkon ulkopeli oli muutenkin kauttaaltaan hyvää. Joukkueelle on löydetty erittäin toimiva ulkopeliryhmitys ja luulen, ettei sitä paljon kesän aikana sorvata.

Alasen lisäksi yksittäisistä pelaajista kannattaa nostaa esille koppari Luka Raesmaa. Hänen potentiaalinsa on Hyvinkäällä tiedetty, mutta nyt tietävät muutkin. Raesmaa kiskaisi lopputurnauksessa takakentältä muutaman sellaisen piiskan, jollaisia häneltä ei viime kesänä juurikaan nähty. Nyt nähtiin ja niistä tuli upeita paloja.

Vaikka Tahkon ulkopeli oli erinomaista, vielä suuremman vaikutuksen teki joukkueen sisäpeli. Siinäkin on löydetty erinomainen roolitus ja pelinjohtaja Jarkko Pokela on selvästi päättänyt, että Tahko pelaa tällä kaudella aidosti kahdella kärjellä.

Yksittäisiä onnistujia ja ilonaiheita oli laajalla rintamalla. Juha Niemi on löytänyt jälleen parhaan vireensä, samoin finaalissa kolme juoksua lyöneessä Valentin Ikosessa oli vanhaa Ikosta. Raesmaa, Samu Kyhäräinen ja jopa Timo Torppa onnistuivat vaihtajina. Tahko pomputti vaihtotilanteissa tosi hyvin ja rohkeasti, mutta sen lisäksi he vaihtoivat paljon myös kovilla.

Tahkon esitys välierissä Sotkamoa ja finaalissa Kouvolaa vastaan oli kaikkineen vakuuttava. Vastassa oli Superin kaksi parasta ulkopelijoukkuetta, mutta Tahko pystyi silti lyömään yhteensä 11 juoksua.

Joukkueen tekemisessä on nyt aivan erilainen ilme kuin viime kaudella, ja on vaikea nähdä, että se tästä heittäisi mihinkään. Kaiken lisäksi kauden alkuun on vain kuukausi aikaa, joten siinäkin mielessä ollaan jo lähellä sitä tilannetta, mistä kauteen lähdetään.

Hyvinkää oli viime kauden jälkeen sekavassa tilanteessa, mutta nyt sen voi huoletta nostaa kaikista kovimpien kärkijoukkueiden haastajaksi eli sijoille 4-6 meneväksi joukkueeksi. Niiltä sijoilta on hyvä ponnistaa kesällä vieläkin ylemmäksi.

Miltä Imatran tilanne näyttää?

Imatran kausi alkaa neljän viikon päästä Fuengirolassa, joten nyt voidaan tehdä jo varsin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka olosuhteet ulkona ovatkin erilaiset kuin hallissa.

Vakuuttavinta – ja samalla yllättävintä – Imatran tekemisessä on se, miten hyväksi uusi valmennusjohto on saanut hiottua ulkopelin.

Kouvola ja Sotkamo saivat toki tehtyä kahdessa ottelussa yhteensä 26 kolmostilannetta, mutta IPV:n takatilannepuolustaminen oli rautaa. Se antoi Kouvolaa vastaan kolme ja Sotkamoa vastaan neljä juoksua.

IPV:n ulkopelin kapellimestari oli odotetusti lukkari Pietu Vesterinen, josta on kehittymässä huippuluokan lukkari. Vesterisen matala on tosi, tosi härski eikä hän pelkää yhtään syöttää ultramatalaa ja testata muutenkin syötön rajoja kovissakaan paikoissa.

Myös IPV:llä oli ulkopelissä useita onnistujia. Valtteri Havukainen pelasi kakkospolttajana todella syvässä ja hoiti suuren tonttinsa mallikkaasti. Joona Sikiö pelasi toisena kopparina sellaiset kaksi ottelua, että hän saattoi pelata itsensä pysyvästi jokerin roolista takakentälle.

Imatran haasteena on edelleen sisäpeli. Se teki kahdessa ottelussa vain seitsemän kolmostilannetta, mikä on vaatimaton lukema – olkoonkin, että vastassa oli kaksi Superin parasta ulkopelijoukkuetta. Nyt sisällä onnistui vain Sikiö, joka löi joukkueen kärkilyönneistä 25 prosenttia.

Imatran suorituksen arvoa lopputurnauksessa nostaa se, että joukkueelta puuttui johtavaksi pelaajaksi hankittu Konsta Hyötyläinen, joukkueen paras koppari Nino Muuruvirta sekä toinen lyöjäjokeri Mikko Kosonen.

IPV:n tilanne näyttää joka tapauksessa lupaavalta. Jos sen ulkopeli kestää kesällä edes jotenkuten tällä tasolla, Imatra taistelee aidosti sijoista 7-9 ja voi edetä jopa pudotuspeleihin.

Haasteena on sisäpelin saaminen parempaan kuosiin. Suurin haaste on löytää lisää kotiuttajia, sillä yksin Ville-Veikko Ollin voimin ongelmia ei ratkaista, vaikka Olli olisikin jälleen erinomaisessa vedossa, kuten vuosi sitten.

Kouvola hävisi finaalissa Hyvinkäälle, joka pudotti välierissä Sotkamon. Pitääkö Kouvolan ja Sotkamon kannattajien olla huolissaan?

Ei tarvitse.

Kouvola on juuri niin vahva kuin on odotettu. Nyt sen sisäpeli tukehtui siihen, että joukkueen kärki ja vaihtajat olivat hieman laukalla ja tekivät innoissaan huonoja taktisia valintoja pesiltä lähtiessään. Kun alla oli yksi tai jopa kaksi paloa, tilanteiden tekeminen muuttui haastavaksi eikä kotiuttajajokereille, Patrik Wahlstenille ja Teemu Nikkaselle tullut niin paljon tilanteita ja varsinkaan palottomia tilanteita kuin herrat olisivat toivoneet.

Ulkona Kouvolalta puuttui ykköslukkari Elias Pitkänen, mutta Aaron Honkanen paikkasi hyvin Pitkästä. Muutenkin Kouvolan ulkopeli oli odotetun tiivistä.

Lopputurnauksen tärkein opetus Sotkamosta oli, että joukkue on edelleen kotiutuksissa pelottavan riippuvainen Roope Korhosesta.

Roope löi Seinäjoella viikonloppuna 12 yrityksellä vain kaksi juoksua, jotka molemmat tulivat sunnuntaisessa pronssiottelussa Imatraa vastaan. Jos Roopen lyönti ei kulje, Sotkamo on vaikeuksissa, mutta toisaalta tilanne on ollut sama jo useamman vuoden.

Nyt kysymys on siitä, löytyykö kotiutustilanteissa muita vastuunkantajia. Kalle Kuosmasen siirtäminen neloseksi on erinomainen ratkaisu. Jo nyt on selvää, että Kuosmanen tulee olemaan kesällä suuressa roolissa sisäpelissä.

Ulkopeli oli tuttua Sotkamoa. Mietittävää ja hiottavaa toki on, mutta ei mitään hälyttävää.