Rasmus Ristolainen

Kuka?

Vuoden 2013 ykköskierroksen varaus Rasmus Ristolainen, 26, on urallaan uuden edessä.

Hän sai kaipaamansa, jopa janoamansa, siirron pois NHL:n häpeäpilkusta, Buffalo Sabresista. Nuorten maailmanmestaruuden Ristolainen on toki ratkaissut urallaan jatkoajalla, mutta ammattilaisurallaan hän ei ole ollut mukana kuin häviävissä seuroissa – TPS:stä alkaen. Ja kun pelaaja pelaa häviävissä joukkueissa, oppii häviäville tavoille. Sikäli Ristolaisen ura on kulkenut murheellisia polkuja pitkin.

Panokset Flyersille? Expektiltä huippukertoimet jokaiseen NHL-otteluun!

Ristolainen on myös ollut Suomessa huomion keskipisteenä, kun Jukka Jalonen jätti hänet valitsematta Hämeenlinnan Vanajanlinnaan NHL-pelaajien tapaamiseen. On selvää, että kyse oli näpäytyksestä, sillä Jalonen on ollut pettynyt Ristolaisen haluttomuuteen saapua Leijoniin aiemmissa kisoissa.

Ristolaiselle on julkisuudessa jätetty olympialaisiin takaportti, mutta Ristolaisella on paljon todistettavaa pelaajana niin Jaloselle. Oli kuka kenenkin mielestä oikeassa tai väärässä, oli kyse egoista tai ei, Jalonen ei halua pelaajaa, joka leikkii voitolla tai maajoukkueeseen sitoutumisella.

Todistettavaa on myös Philadelphia Flyersin johdolle, että hän oli kovan hinnan – Robert Häggin ja 2021 ykköskierroksen varausvuoron ja 2022 toisen kierroksen varausvuoron – arvoinen.

Vahvuudet?

Ristolaisella on paljon hyviä ominaisuuksia ja työkaluja onnistua. Hänet tunnetaan huippukuntoisena, kamppailuvoimaisena ja jämäkkänä puolustajana. Hän on osoittanut, että fyysisiltä ominaisuuksiltaan hän on ollut kyvykäs pelaamaan kovia minuutteja NHL:ssä illasta toiseen. Ristolaista pidetään monissa yhteyksissä ilkeänä vastustajana, jota vastaan on ikävä pelata.

Eikä huono pelaaja teekään NHL:ssä neljällä kaudella yli 40 tehopistettä kaudessa. Samalla Ristolaisen kohdalla voidaan kysyä, mitä iloa siitä on jos joukkue häviää niin surullisen paljon kuin Buffalo on hävinnyt. Viime kaudella esimerkiksi 56 ottelussa Buffalo voitti vain naurettavat 15 kertaa. Ei Buffalon surkeus vain Ristolaisen vika ole, mutta jos pelaa melkein puolet ottelusta – kuten Ristolainen pelaa – jokin osa siitä väistämättä suomalaisenkin harteille valuu. Ja silloin voidaan miettiä, että onko Ristolaista vastaan ollut ikävää – vai jopa suotuisaa pelata vastaan. Ei Ristolainen ole uhri.

Ristolaisen ura on alkanut muistuttaa monella tapaa Olli Jokisen uraa. Runkosarjatilastot ovat tehopisteissä mitattuna hyviä, mutta lopulta pelaajien perintöä ei mitata runkosarjatilastoina – vaan voittoina pudotuspeleissä. Ristolaisella on ensimmäinen NHL-pudotuspeliottelu vielä pelaamatta.

Philadelphiassa rajatummassa roolissa Ristolaisessa on nähty potentiaalia puhjeta kukkaan, mutta kysymysmerkkejäkin on.

Heikkoudet?

Ristolainen pystyy kovaan taklauspeliin, ja hänessä on kovasti haluttu nähdä jonkinlainen Suomen Scott Stevens, mutta yksi ero näiden kahden välillä on – Stevens voitti pelejä ja mestaruuksia.

Ristolaisen taklaukset saavat usein paljon kiitosta, mutta ne osoittavat ajoittain myös eräänlaista urheilullisen itseymmärryksen puutetta. Kauneus on tietysti katsojan silmässä, mutta Ristolainen on näyttäytynyt pelaajalta, joka epäkypsästi on ajoittain hieman pelannut kovan pojan imagolleen, kun voittojakaan ei ole tullut.

Philadelphiassa Ristolaisen on pakko ymmärtää voittavan jääkiekon lainalaisuuksia paremmin. Ei kovia pommeja voi lähteä hakemaan vain lämpimikseen, jos se johtaa siihen, että pelaa itsensä ulos. Toisinaan Ristolaisen taklauksia katsoessa jää miettimään, oliko tarkoitus nyt pitää yllä äijämainetta vai palvella joukkueen etua?

Ristolaisen kuntoa ei voi kyseenalaistaa, mutta tärkeää on myös se, miten nopeasti Ristolaisen pää toimii. Miten hän pystyy toimimaan paineen alla peliä edistävien ratkaisujen tekijänä, eli hetkissä jotka toistuvat pelissä jatkuvasti, ja jotka lopulta paljastavat puolustajan tärkeimmät ominaisuudet? Toisinaan niissä hetkissä Ristolainen on antanut huolestuttavia vastauksia, joista osa saattaa korjaantua myös paremmin toimivassa viisikkopelissä.

Ristolainen on sanonut julkisesti haluavansa olla kentällä eräänlainen paskiainen, piece of shit), ja voisi jopa juosta seinän läpi joukkueensa eduksi. Kenenpä lätkäfanin korvaan tuo puhe ei kuulostaisi hyvältä, mutta samalla voi sanoa, että ei vaikkapa Victor Hedmanin, Roman Josin tai Miro Heiskasen tarvitse juosta seinän läpi.

Ei heidän tarvitse. He pelaavat rauhassa ”tupakki suussa”, lainaten erään Stanley cup -voittajan osuvaa ilmaisua.

Tulevaisuus?

Alkava kausi on Ristolaisen uran selvästi tärkein. Hänen on todistettava, että hän on jotain muuta kuin sarjan surkeimman joukkueen kärkipuolustaja. Pelin sivistyneemmät tilastot eivät mairittele Ristolaisen uraa, eikä kaikki selity pelkästään Buffalon surkeudella.

Ristolainen pääsee vihdoin näyttämään kykynsä paremmassa joukkueessa. Philadelphia on ehdottomasti Buffaloa parempi joukkue, mutta onko se voittava joukkue – vai välimallin joukkue?

On muistettava, että ykköstähti Claude Giroux’n tähti on laskussa, Jakub Voracek on myyty Columbukseen ja moni elementti joukkueen kokoonpanossa viittaa välimalliin. Lisäksi GM Chuck Fletcher on ollut urallaan oikeastaan vain välimallin GM, sillä hänen aikaansaannoksensa esimerkiksi Minnesota Wildin GM:nä olivat sanalla sanoen laimeat vailla punaista lankaa. Lisäksi päävalmentaja Alain Vigneault on ollut kohun keskipisteessä, sillä Vegas Golden Knightsin maalivahti Robin Lehner moitti tätä Twitterissä dinosaurukseksi, joka kohtelee ihmisiä kuin robotteja.

Kaikesta huolimatta maisemanvaihdos edustaa Ristolaiselle suurta mahdollisuutta, sillä hänen uransa Buffalossa oli pahemman kerran jumissa.

Flyersin yllä on paljon kysymysmerkkejä ja niihin kysymysmerkkeihin kuuluu nyt Ristolainen. Ristolaisen kannalta kova kauppahinta on kuitenkin hyvä ennusmerkki. Mikään seura ei maksa vastaavia varausvuoroja, ellei pelaajaa palkata isoon ruutuun. Nyt Ristolaista on istutettu isokokoisen Travis Sanheimin viereen, mutta tämän kaksikon parityöskentelyn suhteen on varauksia.

Jollain tavalla Ristolainen tulee kuitenkin paljastumaan jääkiekkoilijana tällä kaudella. Onko hänestä voittavaan jääkiekkoon ja saamaan positiivista käännettä uralleen? Onnistuuko hän hinaamaan itsensä olympiakoneeseen? Onko hänestä kasvamaan eliittitason puolustajaksi vai alkaako Ristolaisen ura hiljalleen hiipua NHL-tasolla?

Isoin kysymys kaikista kuitenkin on: Onko Ristolaisesta voittavaan jääkiekkoon riittävän toisteisesti?

Lintu vai kala?

Häkkilintu. Kysymys kuuluu: Osaako häkissä ollut lintu vielä lentää?