Suomen maajoukkueen entinen päävalmentaja Roy Hogdson, 74, on nimitetty Valioliigassa toiseksi viimeisenä olevan Watfordin uudeksi manageriksi. Jukka, mitä sanot Hodgsonin nimityksestä?

Watfordista on tullut Pozzon perheen omistuksessa komediateatteri, jossa juonen käänteitä on vaikea ennakoida. Seuralla on ollut jo kaksi eri manageria tällä kaudella ja nyt kolmas. Pozzot ovat poukkoilevilla managerivalinnoillaan osoittaneet, että heidän ymmärryksensä jalkapallosta on täysin amatööritasoa. Siksi heidän managerivalintansa ovat olleet pelkkää arpalippujen haromista. Hodgson nimi on myös nostettu hatusta arpomalla, mutta tällä kertaa Watfordin onneksi Pozzojen käteen on sattunut arpa, jossa voi olla oikeasti jopa voitto.

Watfordin kohdalla se tarkoittaa sitä, että Hodgson voi pelastaa sen tällä kaudella putoamiselta. Toki kausi on jo pitkällä ja aikaa ei ole rajattomasti, mutta kun katsoo, millainen materiaali Watfordilla on ja lisää sen päälle Hodgsonin, sanon, että Watford säilyy tällä kaudella.

Miksi uskot Hodgsoniin?

Yksinkertaisesti siksi, että Hodgson on osoittanut olevansa manageri, joka pystyy hyvinkin nopeasti organisoimaan etenkin altavastaajajoukkueen puolustuspelaamisen sellaiseksi, että se antaa joukkueella mahdollisuuden voittaa otteluita ja naarata pisteitä pienilläkin maalimäärillä.

Tästä viimeisen esimerkki on Crystal Palace. Kun hänet nimitettiin syksyllä 2017 Palacen manageriksi, joukkue oli hävinnyt kauden neljä ensimmäistä otteluaan tekemättä niissä maaliakaan – ja tämän päälle Palace hävisi Hodgsonin kolme ensimmäistä ottelua. Mutta kun kausi loppui, Palace oli taulukossa 11:s. Ja seuraavalla kaudella Palace sai sarjassa 49 pistettä, mikä sivusi seuran Valioliiga-ajan ennätystä.

Sitä ennen hän oli nostanut Fulhamin sarjan pohjataisteluista joukkueeksi, joka selviytyi eurokentille ja jopa Eurooppa-liigan finaaliin. Ja jokainen suomalainen muistaa, miten lähelle Hodgson vei Huuhkajat vuoden 2008 EM-lopputurnausta kultaisen sukupolven viimeisillä höyryillä.

Mihin Hodgsonin taika perustuu?

Hodgson on aina ollut äärimmäisen kiinnostunut ja valveutunut jalkapallon taktiikasta. Hän on istunut erilaisissa UEFA:n analyysiryhmissä ja komiteoissa, ja tutkinut peliä 45 vuotta kestäneen valmentajauransa aikana monelta kantilta ja monissa eri maissa. Tämä jalkapallon jatkuva tutkiminen on pitänyt hänet mukana jalkapallon evoluutiossa viidellä eri vuosikymmenellä, vaikka peli on tänä aikana muuttunut lähes kokonaan eri peliksi.

Hodgson tietää, miten joukkueen pelaaminen pitää organisoida ja millaiset erilaiset pelaajatyypit sopivat ja täydentävät toisiaan. Yksi hänen keskeisiä oppejaan on ollut niin sanottu paripelaaminen. Eli pelaajat muodostavat kentällä pareja, joissa kaksi pelaajaa tukee ja täydentää toisiaan, ja harjoittelevat erilaisia tilanteiden ratkaisumalleja. Toki nämä parit kytkeytyvät sitten lähimpiin pelaajiin ja koko joukkueeseen, mutta yhtälö lähtee pareista.

Hodgson osaa myös jäsennellä prosessin. Hän ei yritä ratkoa kaikkia asioita kerralla, vaan sammuttaa ensin palopesäkkeet ja alkaa sitten rakentaa palapeliä alusta. Alku tarkoittaa Hodgsonilla aina puolustuspelaamisen kuntoon laittamista. Hodgsonilta on nähty vuosien aikana hienojakoisia ja taktisesti kehittyneitä puolustuspelimalleja, mutta aluksi mallit ovat hyvin pelkistettyjä.

Yksi Hodgsonin linjaus on ollut kontrolloida sitä, missä tilanteissa pallo voidaan menettää ja millainen oman ryhmitys pitää niissä tilanteissa olla. Toki pelin aikana riskitasoa joudutaan nostamaan, mutta en olisi yllättänyt, jos Watford pelaisi tämän kevään kahdeksan miestä pallon alla -strategialla.

Hodgsonia on pidetty puolustusvoittoisen jalkapallon osaajana, mutta hän osaa organisoida myös hyökkäyspelaamisen. Painotus menee kuitenkin aina se pää edellä, että ensin laitetaan kuntoon puolustuspelaaminen ja vasta sitten aletaan keskittyä tosissaan hyökkäyspelaamiseen. Toki hyökkäämiseen keskitytään koko ajan, sillä hyökkääminen on Hodgsonin ajattelussa tärkeä osa puolustamista, mutta hyökkäyspelin hienouksia aletaan kehittää vasta myöhemmin. Esimerkiksi Fulhamilla tämä tapahtui vasta Hodgsonin toisella kaudella.

Hodgsonin kaikki projektit eivät ole onnistuneet. Voisiko hän epäonnistua myös Watfordissa?

Voi toki. Kuten sanoin kausi on jo pitkällä ja Watfordilla on enää jäljellä 18 liigaottelua, ja sen loppukauden ohjelma on haastava. Watford joutuu matkustamaan muun muassa Manchester Cityn, Liverpoolin, Chelsean ja Manchester Unitedin vieraaksi ja niistä otteluista pisteiden kairaaminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Siksi sarjapaikan uusiminen ei ole mitenkään varma asia.

Suurin huoli on kuitenkin Pozzot. He ovat täysin arvaamattomia omistajia ja vaikka Hodgson osaa halutessaan olla diplomaatti, hän ei ole kuitenkaan mikään sätkynukke. Siksi Pozzojen kanssa kaikki on mahdollista. Heidän liipaisinsormensa, kuten on nähty, on huippuherkkä.

Jos Hodgson saisi aikaa, olen varma, että hän saisi nostettua Watfordin keskikastin joukkueeksi viimeistään ensi kaudella. Hodgson on managerina enemmänkin inhorealisti, joka rakentaa kaiken varman päälle eikä ota mitään yltiöpäisiä riskejä. Tällainen toimintatapa tuo varmemmin kohtalaisen menestyksen, mutta sitten kun tilanne vaatisi menestyksen hakemista riskillä – kuten Suomen EM-karsinnan kriittisillä hetkillä tai Englannin maajoukkueessa –, Hodgsonilta ei ole löytynyt tarvittavaa rohkeutta hakea tarvittavia marginaaleja epäonnistumisenkin uhalla.

Lue myös: Suomen edellinen EM-unelma mureni yhden miehen pelokkuuteen