Englannissa kohistaan, ettei Manchester Unitedin uudella managerilla Rúben Amorimilla olisi käytössään rahaa uudistaa joukkuetta. Jukka, pitääkö Manchester Unitedin kannattajien olla huolissaan?

Se on selvää, ettei Manchester United voi jatkaa samanlaista rahanpolttostrategiaa kuin mitä se teki Erik ten Hagin aikana. Ten Hag käytti reilussa kahdessa vuodessa rahaa uusien pelaajien ostamiseen reilut 600 miljoonaa puntaa, joilla se hankki peräti 21 eri pelaajaa.

Ongelma ei ollut pelkästään kuluttaminen. Keskeinen osa ostojen ja samalla myös ten Hagin osaamisen ongelmaa oli, että ostoista valtaosa floppasi, jotkut jopa todella rankasti, minkä seurauksena myöskään Unitedin menestys ei ollut ten Hagin aikana odotettu.

Jääminen ulos tämän kauden Mestarien liigasta ja sen rahavirroista oli myös iso takaisku taloudellisesti. Toki selviytyminen Eurooppa-liigaan kaventaa hieman lovea, mutta Unitedin aloittaman rankan säästöohjelman takana ei ole pelkästään Sir Jim Ratcliffen halu sulattaa Unitedin kulurakenteesta pois ylimääräistä läskiä. Kysymys on myös aidosta pakosta leikata kuluja.

Eli mikä Amorimin tilanne joukkueen vahvistamisen suhteen on?

Tärkein taloudellinen fakta on se, että Unitedin on pysyttävä Valioliigan ja UEFAn asettamien kulurajoitusten raamien sisällä. United ei vuorenvarmasti tee samaa virhettä kuin Everton ja Nottingham, joilta vähennettiin viime kaudella kuluylitysten vuoksi pisteitä.

Sitä, kuinka paljon limiittiä Unitedilla on tarkkaan ottaen käytössään tammikuun ja ensi kesän siirtoikkunassa, ei vielä tiedetä, koska tammikuun siirrot ja ensi kesäkuussa tehtävät siirrot kirjataan tämän käynnissä olevan tilivuoden kirjanpitoon, joka umpeutuu vasta kesäkuun lopussa.

Vaikka United on vähentänyt vakinaista ja osa-aikaista henkilökuntaansa yli 250 työntekijän verran ja vaikka se on karsinut kaikkia muitakin kuluja aina Sir Alex Ferguson seuran lähettiläänä toimimisesta maksettua kahden miljoonan punnan vuosipalkkiota myöten, United joutuu noudattamaan äärimmäisen tarkan punnan talouspolitiikkaa.

Vaikka Unitedin on oltava talousnumeroiden kanssa tarkkana, tilanne ei ole niin synkkä kuin mitä nyt on maalattu.

Ensimmäinen iso asia on se, että Unitedin nykyisessä joukkueessa on äärimmäisen paljon myytävää. Kaikki myytävä materiaali ei ole ehkä priimaa, mutta kyllähän United aikamoisen sotakassan keräisi, jos se myisi esimerkiksi Antonyn, Joshua Zirkzeen, Mason Mountin tai jopa Rasmus Højlundin, Marcus Rashfordin ja Matthijs de Ligtin kaltaisia pelaajia.

En sano, että Amorim laittaisi heti ladulle kaikki nämä pelaajat, mutta kannattaa varautua siihen, että 3-4 vuoden päästä Unitedin joukkue on uudistettu lähes täysin muutamia yksittäisiä pelaajia lukuun ottamatta. Se tarkoittaa silloin joka tapauksessa valtavaa pelaajavirtaa ulos Old Traffordilta.

Jokainen myynti helpottaa kuluraamien sisällä pysymistä, sillä myynnit voidaan kirjata suoraan käynnissä olevaan tilikauteen, kun taas ostot voidaan jaksottaa maksimissaan viiden vuoden ajalle. Lisäksi ensi heinä- ja elokuussa ostetut pelaajat rasittavat vasta kauden 2025-2026 tilejä, joten United voi sitäkin kautta kikkailla ensi kesän sotakassaansa suuremmaksi.

Toinen iso asia on se, että ovi ensi kauden Mestarien liigaan on edelleen Unitedille auki. Sarjataulukko näyttää toki sen kannalta pelottavalta, mutta ero neljäntenä olevaan Arsenaliin on vain neljä pistettä. Kaiken lisäksi Valioliiga saattaa hyvinkin saada ensi kauden Mestarien liigaan viidennen paikan riippuen englantilaisseurojen tämän kauden menestyksestä Mestarien liigassa.

Jääminen toisena vuonna peräkkäin ulos Mestarien liigasta olisi toki takaisku, mutta Amorim voi edelleen taikoa ihmeitä myymällä pelaajia ja uudistamalla niistä tulevilla rahoilla joukkuetta.

En lähde arvailemaan Amorimin ostoja, mutta jos hän haluaa hankkia esimerkiksi Sportingista Viktor Gyökeresin tai  Ousmane Diomanden kaltaisia pelaajia, hän kyllä pystyy järjestämään rahat niiden ostamiseen.

Ehkä suurempi kysymys on se, miten vapaasti Amorim saa muokata joukkuetta. United on rakentanut organisaatiotaan uusiksi Sir Jim Ratcliffen valtaan nousun jälkeen ja jalkapallo-operaatioista vastaavien Dan Ashworthin ja Jason Wilcoxin sekä uuden toimitusjohtajan Omar Berradan on löydettävä Amorimin kanssa sulava tapa toimia, jotta United voidaan reivata uudelle kurssille ja Amorimista saadaan maksimaalinen hyöty irti. Muussa tapauksessa Unitedissa jatkuu sama kaaos kuin viimeiset 11 vuotta.

Amorim saa tulikasteensa sunnuntaina, kun United kohtaa Ipswichin vieraissa. Mitä Unitedin kannattajat voivat odottaa Amorimin ajan ensimetreiltä?

Old Traffordilla on päästy nyt yhdestä painajaisesta eli ten Hagista. Ruud van Nistelrooysta voi kasvaa vielä hyväkin valmentaja, mutta se, että United voitti ten Hagin lähdettyä neljästä ottelustaan kolme ja pelasi kerran tasan, kertoo ennen muuta henkisen ilmapiirin ja ahdistuksen vapautumisesta ten Hagin lähdettyä.

Myös Amorim pääsee nauttimaan samanlaisesta toiveikkuuden ilmapiiristä. Nyt hänellä alkaa kuitenkin tekojen aika. Jokainen harjoitus, jokainen kohtaaminen joukkueen ja pelaajien kanssa ja jokainen ottelu alkavat paaluttaa sitä, mikä on Amorimin asema joukkueessa ja mihin suuntaan United kulkee.

Hän pääsee aluksi nauttimaan  uusille valmentajille annettavasta kuherruskuukaudesta, mutta jossain kohtaa Amorimin on kohdattava myös arki. Edessä on varmasti kuoppia ja pomppuja sekä vaikeita ja raakoja päätöksiä, joista osa ei varmasti miellytä kaikkia pelaajia. Tämä on kuitenkin sitä valmentamisen arkea, johon Amorim on urallaan tottunut ja jonka kanssa hänen on elettävä.

Jokainen toivoo tietenkin, että Amorim saisi samanlaisen lentävän lähdön kuin Ole Gunnar Solskjær, joka vt. manageriksi tultuaan voitti kahdeksan ensimmäistä otteluaan Unitedin managerina. Amorimia ei kuitenkaan mitata kahdeksassa ottelussa, vaan siinä, mitä tapahtuu etenkin ensi ja sitä seuraavalla kaudella.

Amorimin ei tarvitse voittaa kahdessa ja puolessa vuodessa liigamestaruutta, mutta hänen olisi käännettävä United sellaiselle reitille, että liigamestaruuden ja Mestarien liigan voittaminen muuttuisi realistiseksi tavoitteeksi.

Mikä on oma prognoosisi Amorimin onnistumisesta?

On todella mielenkiintoista nähdä, siirtääkö hän Unitedin pelaamaan saman tien Sportingin käyttämässä 3-4-3-muodossa tai sen jonkinlaisessa versioidussa muodossa. Itse uskon, että siirtää ja United pelaa jo Ipswichia vastaan kolmen linjalla.

Seuraava kysymys on menestys. Mestarien liigan paikka on täysin realistinen tavoite jo tällä kaudella, sillä Manchester Cityn, Arsenalin ja Liverpoolin jälkeen tulee sellainen pudotus, että siitä ryhmästä mikä tahansa joukkue voi päästä ensi kaudeksi Mestarien liigaan, varsinkin, jos ja kun Valioliiga-seurat saavat vielä viidennen paikan ensi kaudeksi.

Tulevien kausien tärkeimmät muuttujat ovat ne, kuinka voimakkaasti Amorimin uudistaa joukkuetta ja miten menestys seuraa uutta Unitedia. Uskon, että joukkueessa tapahtuvat muutokset ovat paljon suurempia kuin nyt nähdään – mutta niistä huolimatta tai pikemminkin niiden ansiosta Unitedista tulee yksi 4-5:stä kärkiseurasta.

Missä kohtaa se riittää mestaruuteen asti, on eri asia, mutta uskon Amorimin nostavan joka tapauksessa Unitedin takaisin jaloilleen. Jo siinä hänellä on tekemistä.