Rúben Amorim on nousemassa Manchester Unitedin uudeksi manageriksi. Jukka, kääntääkö 39-vuotias portugalilaisvalmentaja Manchester Unitedin kurssin, jos ja kun hänestä tulee Erik ten Hagin seuraaja?

Vastaus riippuu useammasta tekijästä, ei vain Amorimista.

Ensimmäinen iso kysymys on Manchester United. Sir Alex Fergusonin vetäydyttyä managerin paikalta kauden 2012-13 jälkeen, Unitedia on luotsannut kuusi eri manageria – David Moyes, Louis van Gaal, José Mourinho, Ole Gunnar Solskjær, Ralf Rangnick ja Erik ten Hag – ja he kaikki ovat saaneet potkut Rangnickia lukuun ottamatta, jonka pesti oli jo alun perinkin väliaikainen.

Amorimin ennuste olisi tätä taustaa vasten synkeä, ellei Old Traffordilla olisi tapahtunut kriittinen vallanvaihto Sir Jim Ratcliffen ostettua aiemmin tänä vuonna siivun Unitedista ja saatuaan sitä kautta vastuulleen jalkapalloilullisen puolen.

Sir Jim on valtaan noustuaan lähtenyt rakentamaan Manchester Unitedin organisaatiota uudelleen ja tehnyt isoja peliliikkeitä seuran taustoissa. Niistä Amorimin kannalta oleellisimmat ovat Dan Ashworthin palkkaaminen uudeksi urheilujohtajaksi ja Jason Wilcoxin palkkaaminen uudeksi tekniseksi johtajaksi.

Ashworth ja Wilcox vastaavat käytännön tasolla jalkapallo-operaatioista – siitä, miten Manchester Unitedin koko jalkapallopuoli organisoidaan ja rakennetaan valmennuksesta ja joukkueesta alkaen ja ulottuen kaikkiin tukitoimiin mukaan lukien analytiikka ja pelaajatarkkailu.

Paperilla kaksikon palkkaaminen näyttää erinomaiselta vedolta, mutta täytyy muistaa, että Sir Jim ja Wilcox olivat jo talossa ja Ashworthin palkkaaminen sovittu, kun United päätti kesän alussa antaa ten Hagin pysyä tehtävässään, jatkaa hänen voimassa ollutta sopimusta ylimääräiselle vuodella ja antaa laittaa yli 200 miljoonaa euroa uusiin pelaajiin.

Jos tuota ratkaisua katsoo lopputuloksen valossa, niin monessa muussa yhteiskuntajärjestelmässä lankulle olisi pantu muitakin kuin vain ten Hag.

Vaikka ten Hagin jatkaminen ja varsinkin kalliin jatkosopimuksen tekeminen olivat käsittämättömiä munauksia Manchester Unitedin uudelta organisaatiolta, tilanne ei ole niin synkeä miltä se näyttää.

Edellisen toimitusjohtajan Ed Woodwardin aikana United oli tuomittu kadotukseen, josta sitä ei olisi pelastanut mikään. Nyt sen sijaan on toivoa. En niinkään perusta Sir Jimistä, mutta Ashworth ja Wilcox ovat osoittaneet olevansa kivikovia ammattilaisia kesän ten Hag -farssista huolimatta.

Jos Manchester United uusi seurajohto saa organisoitua Unitedin oikealla tavalla ja malttaa lähteä rakentamaan taloa perustuksista ja odottamaan huippumenestystä 3-4 vuotta, kuten seurajohto on indikoinut, silloin Amorimilla olisi hyvä pohja, mistä ponnistaa ja mahdollisuus onnistua.

Millainen manageri Amorim olisi Manchester Unitedille?

Amorim on tehnyt erinomaista työtä Sportingissa ja hän on noussut yhdeksi Euroopan valmentajataivaan kuumimmista uusista valmentajista.

Hän on voittanut Sportingissa viimeisen neljän kauden aikana kaksi liigamestaruutta ja vaikka Sportingia pidetään yhtenä Portugalin suurista, se oli voittanut ennen Amorimin tuloa Primeira Ligan mestaruuden edellisen kerran kaudella 2001-02.

Kaiken lisäksi Amorim voitti mestaruudet pelaamalla erittäin hyökkäävää ja viihdyttävää jalkapalloa. Esimerkiksi viime kaudella Sporting teki 34 sarjaottelussa uskomattomat 96 maalia – ja se voitti 34 ottelusta 29.

Eurooppa-liigassa se eteni ensimmäiselle varsinaiselle pudotuspelikierrokselle, jossa se putosi Atalantalle yhteismaalein 2-3.

Jokainen kuitenkin ymmärtää, että Primeira Liga ja Valioliiga ovat kaksi eri asiaa eikä voittavaksi manageriksi Valioliigassa synnytä.

Monet ovat muistelleet sitä, kuinka Amorimin oppi-isänä pidetty José Mourinho tuli aikoinaan Portosta Chelseaan ja voitti saman tien kaksi liigamestaruutta peräkkäin, mutta ne ajat ovat olleet ja menneet.

Sen jälkeen Valioliigan mestaruuksia ovat voittaneet vain Sir Alex Fergusonin, Carlo Ancelottin, Manuel Pellegrinin, Claudio Ranierin, Antonio Conten, Pep Guardiolan ja Jürgen Kloppin kaltaiset kokeneet managerit.

Amorim olisi erittäin mielenkiintoinen valinta Manchester United uudeksi manageriksi ja hänessä on kiistatta paljon potentiaalia, mutta näin suurella vaa’alla häntä ei ole vielä koskaan mitattu. Ei sen suhteen, miten vaativa sarja Valioliiga on ja miten valtavan kokoinen seura Manchester United on.

On myös hyvä muistaa, että vaikka Amorimia pidettiin viime keväänä vahvana ehdokkaana Kloppin seuraajaksi Liverpoolissa, hän ei todellisuudessa ollut edes lähellä valintaa. Kysymys oli toki Liverpoolin managerin paikan täyttämisestä, mutta Amorimia edellä Liverpoolin omassa analyysissä olivat – ja vielä selvästi – muun muassa Arne Slot, Luciano Spalletti ja Ernesto Valverde.

Kaiken lisäksi United on sellaisessa tilassa, että sen nostaminen takaisin jaloilleen ei käy hetkessä. Ralf Rangnick sanoi keväällä 2022, että United on kuusi vuotta Liverpoolia perässä, eikä se matka ole kahden vuoden aikana ainakaan lyhentynyt.

Mitä siis Amorimilta voitaisiin odottaa Manchester Unitedissa?

Ensimmäinen jalkapalloilullinen haaste hänellä olisi ratkaista se, miten hän sovittaisi tai muokkaisi Unitedin nykyistä joukkuetta omaan jalkapalloonsa.

Amorim peluuttaa Sportingia 3-4-3-muodossa, jossa keskikenttä pelaa timanttina.

Kysymys kuuluu, miten hyvin Old Traffordilla nyt olevat pelaajat sopisivat Amorimin pelityyliin vai lähtisikö hän muokkaamaan pelitapaansa, mikä on äärimmäisen epätodennäköistä.

Amorimin kannalta avainkysymyksiä olisi, miten hänen yhteistyönsä toimisi Ashworthin ja Wilcoxin kanssa, ja miten paljon hän pystyisi vaikuttamaan siihen, millaisen profiilin pelaajia United hankkisi ja keitä ne pelaajat olisivat.

Seuraava kysymys olisi aika kysymys. Paljonko hänellä olisi aikaa rakentaa Unitedia ja saavuttaa menestystä. Unitedin uusi toimitusjohtaja, Manchester Citysta kaapattu OmarBerrada on asettanut tavoitteeksi liigamestaruuden voittamisen vuoteen 2028 mennessä eli neljän seuraavan kauden aikana.

Siinä tavoitteessa on tekemistä, sillä vaikka Unitedissa on paljon laatupelaajia, joukkuetta pitää remontoida todella raskaalla kädellä.

Kysymys ei ole vain siitä, että Amorimin olisi saatava hänen jalkapalloonsa sopivat pelaajat. Joukkuetta on myös pakko nuorentaa, sillä Bruno Fernandes, Casemiro, Christian Eriksen, Harry Maguire, Victor Lindelöf ja Jonny Evans ovat kaikki jo yli kolmekymppisiä ja he kaikki ovat vuoteen 2028 mennessä pelkkiä muistoja Old Traffordilla.

Tietenkään seurat eivät ole veljiä keskenään, mutta hyvä esimerkki Amorimia odottavasta urakasta on Arsenal. Siitä joukkueesta, jonka Mikel Arteta neljä vuotta sitten peri Unai Emerylta, on tänään jäljellä vain yksi pelaaja, Bukayo Saka.

On turha lähteä arvailemaan, kuinka moni nykyisistä Manchester Unitedin pelaajista lähtisi ja kuinka moni jäisi, mutta mittakaava tulisi olemaan samaa luokkaa. Se kertoo siitä, miten valtava urakka Amorimilla olisi edessään kääntäessään Unitedin laivaa.

Saako hän siihen oikeasti mahdollisuuden?

Jos ja kun Amorim palkataan, hän saa allekirjoituspalkkiona tietyn määrän aikaa. Sillä hän ei kuitenkaan pitkälle pötki, vaan hänen on alettava ostaa itselleen lisää aikaa sitä kautta, että prosessi menee koko ajan eteenpäin ja kehittyy, vaikka tulokset vaihtelisivatkin.

Toinen asia on raha. Jos taas otan Arsenalin esimerkiksi. Arteta sai aluksi toki aikaa, mutta rahaa hän alkoi oikeasti saada vasta sitten, kun Kroenket näkivät, että Artetan ja Edun projektiin kannattaa alkaa oikeasti sijoittaa.

Arsenal on käyttänyt Artetan aikana nettona 540 miljoonaa euroa rahaa joukkueen rakentamiseen, mitä enemmän rahaa ovat samana aikana käyttäneet nettona vain Chelsea ja Manchester United.

Manchester Unitedilla on tällä hetkellä haasteita Valioliigan kulurajoitusten kanssa, mutta sen onni on, että sillä on hyllyt täynnä myytävää. Sitä kautta Amorim saisi mahdollisuuden vahvistaa joukkuetta hyvinkin nopeasti.

Seuraava suuri steppi rahan – eli käytännössä kulurajoitusten – suhteen olisi menestys. Esimerkiksi Arsenalille selviytyminen Mestarien liigaan viime kaudeksi ja erinomainen menestys Valioliigassa toivat sille menestyksen kautta”ylimääräisiä” tuloja yli 300 miljoonaa euroa.

Sama haaste on myös Manchester Unitedilla. Nouseminen Valioliigan kärkisijoille edellyttää kaiken muun onnistumisen ohella sitä, että se selviytyy ensin Mestarien liigaan, koska sitä kautta se saa riittävästi kululimiittiä joukkueen uudelleen rakentamiseen.

Mihin asti tämä kaikki lopulta riittää riippuu Unitedin oman onnistumisen lisäksi siitä, miten pitkälle sen vastustajat heittävät kuvainnollisesti keihästä. 87 metriä riittää olympiakultaan, jos kukaan ei heitä sitä pidempää kaarta – mutta 93-metrinen heitto ei takaa voittoa, jos joku heittää edes sentin pidemmälle.

Niin toimii urheilun ja jalkapallon logiikka.