Pesäpallokausi päättyi Mansen upeisiin ja ansaittuihin mestaruusjuhliin Sotkamossa. Samana syyskuisena iltana päättyi myös yksi pesäpallohistorian hienoimmista tarinoista – Sami Haapakosken peliura.

Haapakoski kuuluu pesäpallon 2000-luvun suuriin jättiläisiin Toni Kohosen, Jani Komulaisen, Roope Korhosen ja Henri Puputin ohella. Näille ikonisille pelaajille oli ja osalle on edelleen häikäisevien taitojen ja tilastojen lisäksi ominaista huippu-uran pituus.

Myös Haapakoski sai viimeisen suuren tilaisuutensa 43-vuotiaana. Tuo tilaisuus aukeni, kun Sotkamon Jymyn toimitusjohtaja Mikko Kuosmanen soitti heinäkuussa Haapakoskelle ja kysyi, voisiko tämä harkita siirtymistä loppukaudeksi Sotkamoon.

Sotkamossa oli laskettu, että Jymy tarvitsee kauden ratkaisuhetkillä jostain pelaajan, johon voisi luottaa kovissakin paikoissa.

Ja juuri sellaisen pelaajan Sotkamo sai. Haapakoski hoiti oman ruutunsa niin sisällä kuin ulkonakin virheettömästi. Vanha mestari löi loppukauden aikana 8 juoksua, toi 12 juoksua ja löi 77 kärkilyöntiä 54 prosentin tehoilla.

Hän päätti joutsenlaulunsa lyömällä kolmannessa finaalissa kaksi juoksua ja 8 kärkilyöntiä 80 prosentin tehoilla. Vaikka Haapakoski oli nuoresta lähtien näkyvästi esillä tilastoissa, hän olisi vuorenvarmasti vaihtanut viimeisen ottelunsa erinomaiset tilastot ja Sotkamon parhaan pelaajan palkinnon Suomen mestaruuteen.

***

Haapakosken ei tarvitse poistua näyttämöltä ilman Suomen mestaruuksia, sillä niitä hän voitti urallaan yhteensä neljä – ensimmäisen Pattijoen Urheilijoissa 2008 ja loput kolme 2010-luvulla Vimpelin Vedon tähtimiehistössä.

Tämän kesän hopea oli jo Haapakosken 13:s SM-mitali. Itä-Länsiä hän ehti pelata 17. Haapakoski valittiin kahdesti Vuoden pesäpalloilijaksi. Hän voitti etenijätilaston seitsemän kertaa, kärkilyöntitilaston kahdesti sekä Kultaisen maila ja Kultaisen räpylän molemmat kahdesti.

Haapakoski johtaa Superpesiksen kaikkien aikojen etenijätilastoa 1096 tuodulla juoksulla ja kaikkien aikojen kärkilyöntitilastoa 3714 kärkilyönnillä.

Kun mukaan lasketaan myös pudotuspelit, Haapakoski toi Superpesiksessä yhteensä 1381 juoksua ja löi 4893 kärkilyöntiä.

***

Tilastot kertovat paitsi Haapakosken lahjakkuudesta ja uran pituudesta, myös hänen monipuolisuudestaan pelaajana.

Haapakoski oli pitkään ennen muuta loistava kärkimies ja huippuetenijä. Hän oli nopea ja erinomainen pesiltä lähtijä, joka osasi lukea hyvin lukkareiden aivoituksia ja käyttää muutenkin päätään.

Haapakoski oli valtakunnan paras etenijä vielä 2010-luvulla, kunnes hän alkoi siirtyä lyöntijärjestyksessä taaksepäin – ensin kakkoseksi, sitten pelintekijäksi, saranapelaajaksi ja lopulta jopa kotiuttajaksi.

Haapakoski löi uransa aikana Superissa pudotuspelit mukaan lukien 397 juoksua. Se on kunnioitettava lukema pelaajalle, joka on mielletty ensisijaisesti huippuetenijäksi.

Ulkona Haapakoski pelasi ensin etulukijana, josta hän siirtyi kakkosvahdiksi. Hän luki myös ulkona erinomaisesti peliä ja haistoi hyvin sen, milloin lyönnit tulevat rajaa kohti ja milloin kannattaa liikkua luukkuun. Haapakoski oli räpylässä pallovarma ja heitto lähti nopeasti ja tarkasti.

***

Haapakoski ei ollut pelaajana mikään räiskyvä tai ääntä pitävä johtajatyyppi. Hänen johtajuutensa oli enemmän hiljaista, tekojen kautta tapahtuvaa johtajuutta.

Sama eleettömyys oli leimallista myös hänen pelaamiselleen. Haapakoski ei tavoitellut lyönneillään suuria otsikoita, vaan pelasi vahvuuksillaan ja löi lyöntejä, jotka varmasti toivat halutun tuloksen riippumatta siitä, noustiinko katsomoissa seisomaan vai ei.

Vaikka Haapakosken viistomaila oli käsite, hänen lyöntivalikoimansa oli monipuolinen ja hän osasi käyttää asekaappiaan järkevästi.

***

Haapakoski aloitti uransa kasvattajaseurassaan Ylivieskan Kuulassa. Sieltä tie vei hänet ensin Pattijoen Urheilijoihin ja Puijon Pesikseen. Kuopiosta matka jatkui takaisin Pattijoelle ja sieltä Vimpeliin. Hän pelasi uransa parhaat vuodet Pattijoella 2008-2009 ja Vimpelissä 2010-2019.

Haapakoski palasi vielä kolmannen kerran Pattijoelle kausiksi 2020-2021, kunnes hän siirtyi Kempeleen Kiriin kolmeksi kaudeksi.

Monet odottivat, että Haapakosken ura olisi jatkanut tänä kesänä Kempeleessä, mutta toisin kävi. Haapakoski veti vielä kerran urallaan kasvattajaseuransa Ylivieskan pelipaidan ylleen, kunnes Sotkamosta tuli pesäpallokesän yllättävin puhelinsoitto.

Haapakoski oli aina edustamissaan seuroissa yksi joukkueensa avainpelaajista ja tärkeimmistä vastuunkantajista.

***

Haapakoski sanoi kolmannen finaalin jälkeen, että hänen pesäpallouransa oli tässä.

Miestä on syytä uskoa – ainakin siihen saakka, mikäli veri alkaisi sittenkin vetää vielä kerran takaisin pelikentille.

Vaikka Haapakoski on 43-vuotias, tämä kausi osoitti, että hänen taidoillaan ja kokemuksellaan olisi vieläkin käyttöä. Jopa huippuseuroissa.

Näin hyvän pelaajan vetäytyminen pelikentiltä on suuri menetys pesäpallolle.