Sara Kuivisto ja Topi Raitanen käynnistivät Tokion olympiakisojen yleisurheilut kahdella suomalaisella täysosumalla. Samalla he täräyttivät heti alkuun näytöt siitä, että näissä kisoissa ollaan lunastamassa oman potentiaalin mukainen paikka oman lajin kansainvälisellä huipulla.

Kumpikin näytti alkueräjuoksussaan juuri sitä kuntoa, mitä viimeistelyharjoitusten perusteella on voinut ennakoida.

Ja mikä tärkeintä, kumpikin osoitti taktista kypsyyttä ja kilpailutilanteen hallintaa. Viime kausien oppivuosista on osattu ottaa opiksi. Nyt osataan kilpailla, suorittaa myös muiden juoksijoiden seassa.

Tämän seurauksena jo nyt ollaan tilanteessa, jossa molempien osalta minimitavoite on täynnä. Ollaan jatkossa. Kuivisto välierässä, Raitanen finaalissa.

Olympialaisten parhaat kertoimet Expektiltä!

Molemmat ovat saavutuksia, jotka jo tällaisena ovat selkeitä askelia uralla eteenpäin. Ne ovat askelia, jotka vahvistavat molempien nousseen uudelle tasolla, ison askeleen verran lähemmäksi kansainvälistä huippua.

Tämän hahmottaa ehkä helpommin, jos kummankin urheilijan tilanteen laittaa eurooppalaiseen perspektiiviin.

Vain neljä eurooppalaista miestä on esteiden olympiafinaalissa. Topi Raitanen on heistä yksi. Naisten 800 metrin välierässä on 11 eurooppalaista naista. Sara Kuiviston uusi upea SE-aika 2.00,15 oli alkuerien toiseksi kovin eurooppalaisveto.

Ja mikä herkullisinta, molemmilla on vielä eväitä parantaa selkeästi.

Kuivistolla finaalisauma

Sara Kuiviston urheilijatarina on yksi viime vuosien suomalaisen urheilun upeimmista. Valmentaja Ari Suhosen kanssa on edetty systemaattisesti, tasaisen varmalla askelluksella pala kerrallaan jo usean vuoden ajan.

Valmentautumisessa on yhdistynyt suomalaisen lajiymmärryksen perinteisiä hyveitä 2000-luvun maailman asenteisiin. On oltu rohkean määrätietoisia, tehty kovasti töitä, mutta myös ajateltu paljon. On edetty järjen kanssa. Ei ole hosuttu, on otettu rauhallisia askelia, toinen toisensa perään.

Se on tuonut suomalaisessa urheilussa harvinaisen ilmiön: tasaisena jatkuvan kehityskaaren myös aikuisvuosina.

Sara Kuivisto ei ole välttämättä ollut se suomalaisen yleisurheilun mediapinnan näkyvin hahmo. Tasainen kehittyminen, arkitoiminnan jatkuva laadukkuus, ei välttämättä näy julkisuudessa ja somekanavissa kuten joidenkin muiden urheilijoiden toiminta.

Silti, juuri tässä tarinassa on ollut arkitekemisen tasoilla jo useamman vuoden ajan tekeillä ilmiö, jota koko suomalaisessa huippu-urheilussa kannattaisi seurata erityisen tarkasti. Tässä tarinassa ei näy mitään säkenöivää ihmettä, ei poikkeuksellista draamaa – mutta näkyy harvinaisen paljon esimerkkiä arkisesta fiksuudesta, oman tekemisen jokapäiväisestä hallinnasta.

Se, että tämä tasainen tekeminen ja jatkuvien pienten kehitysaskelien ottaminen lopulta on johtanut Tuuli Merikosken 30-vuotiaan SE-ajan kaatumiseen, on sittenkin vain välietappi. Tämä urheilija on vasta puhkeamassa kukkaan.

Jo nyt on mahdollista juosta ennätys komeasti alle kahden minuutin haamurajan.

Ja sehän tarkoittaa sitä, että Kuivisto taistelee vahvasti 800 metrin finaalipaikasta. Kun vauhtikestävyys on saatu nykyiselle tasolle ja kun kiri on huippuluokkaa, se on todellakin täyttä realismia.

Etenkin kun Kuivisto on hiljalleen alkanut osoittaa merkkejä myös siitä, mikä lopulta ratkaisee arvokisoissa: kykyä juosta oma huippusuoritus myös muiden juoksijoiden seassa, tasaisessa ja ruuhkaisessa kisatilanteessa.

Kaivattu mahdollisuus kehittyä

800 metrin välierästä tulee Kuiviston tähänastisen uran kovin testi – ja samalla uran toistaiseksi paras mahdollisuus ottaa kehitysaskel yhä lähemmäksi oman lajin todellista huippua.

Nyt ollaan oikeasti kovassa paikassa. Rata on täynnä maailman parhaita, kaikki haluavat finaaliin.

Mukana ei ole jänistä, jokainen juoksija on radalla yksin. Nyt juostaan kilpaa kuten kilpaa juosta pitää.

Tilanne on Kuivostolle uusi, mutta samalla juuri sitä, mitä hän tässä uravaiheessa eniten tarvitsee. Tarjolla on juuri sellainen kisatilanne, jota omassa kehossa oleva tulospotentiaalin räjäyttäminen huipputulokseksi vaatii.

Timantit hiotaan paineessa. Ja nyt sitä painetta on kerrankin tarjolla!

Sellaista tilannetta Kuivisto ei ole parin viime vuoden aikana oikein kertakaan ympärilleen saanut.

Nykyinen kunto on selvästi alle kahden minuutin alitusta lupaileva kunto. Nykyinen kiriherkkyys antaa eväitä finaalipaikan ratkaisutaisteluissa tarvittaviin reagointihetkiin.

Toki arvokisojen välierä voi aina mennä kyttäilyksi ja taktikoinniksi, mutta sekin sopii Kuiviston nykykunnolle.

Sara Kuivisto onkin nyt kaikin puolin valmis hyödyntämään sen kehitysmahdollisuuden, mitä olympialaisten välierä tarjoaa. Siksi kaikki keskittyminen kannattaa nyt ladata tähän välieräjuoksuun, myös katsomossa.

Mutta silti, samalla, jo nyt alkaa mielessä pyöriä sama ajatus, mikä aikoinaan pyöri mielessä Kuiviston valmentaja Ari Suhosen urakehitystä katsoessa.

Kun kasi alkaa kulkea näin hyvin, herää väkisinkin kysymys tulevaisuuden päämatkasta. Tällä nopeudella ja Kuivistolle kehittyneellä pitkällä ja rauhallisen tehokkaasti imevällä askeleella olisi mahdollista tehdä 1500 metrillä lähivuosina jotakin todella hurjaa.

Mutta keskitytään nyt vielä siihen 800 metrin välierään.

Raitasen kisapää täyttä rautaa

Se mitä edellä sanottiin Sara Kuiviston ja Ari Suhosen tavasta kehittää Kuiviston uraa, pätee varsin hyvin myös Topi Raitasen ja hänen valmentajansa Janne Ukonmaanahon toimintamalliin.

On mielenkiintoista huomata, että juuri kestävyysjuoksuissa on tapahtunut ilmiö, jossa on saatu aikaan kaksi näin täydellisen hyvää esimerkkiä siitä, miten tehokas tapa tehdä tulosta hitaasti kiiruhtaminen on. Kun arki on hallussa, kun maltetaan edetä pala kerrallaan, tapahtuu suuria asioita.

Myös Topi Raitanen on malttanut toimia näin. Se on tehnyt takavuosina niin monin eri tavoin keskeneräisestä juoksijanalusta aidon huippujuoksijan. Pitkä tie on kuljettu pisteeseen, jossa keho on valmis juoksemaan olympiafinaalissa.

Lisäksi viimeistään alkueräjuoksun jälkeen on selvää, että kilpailupää ja taktinen pelisilmä ovat nyt huippuiskussa. Raitanen tietää mitä osaa ja miten sitä osaamista kannattaa käyttää.

Alkueräjuoksu olikin jo sellaisenaan suoritus, joka nostaa Raitasen uudelle tasolle. Tämä mies on taas askelta uskottavammin osa estejuoksun kansainvälistä ykkösketjua.

Toki realiteetti on se, että Raitasen lähtökohdilla ei olla olympiafinaalissa suosikkeja. EM-finaalissa hän olisi nykykunnossaan mitalisuosikki, olympiafinaalissa vain yksi haastajista. Kisassa kun on kuitenkin mukana useita juoksijoita, joiden kapasiteetti on niin raju, että Raitanen ei kyydissä pysy, jos nämä juoksijat juoksevat kuten osaavat.

Mutta estejuoksussa on fyysisten esteiden ohella myös paljon henkisiä ja taktisia haasteita. Ne korostuvat arvokisatilanteissa, joissa jokainen juoksee yksin, ilman jäniksiä ja huipputuloksiin tähtääviä yhteisiä kisataktiikoita.

Kun Raitasen fyysinen kunto on kuitenkin selvästi tämän kesän estekisojen tuloksissa nähtyä parempi ja kun henkinen kapasiteetti on koko finalistijoukon parhaimmistoa, on finaalissa mahdollisuus tapahtua ihan mitä tahansa. Raitasella on mahdollisuus tasoittaa fysiikan eroja kisatilanteen henkisellä hallinnalla.

Yleisurheilun avausaamun tärkein oivallus onkin se, että Sara Kuivisto ja Topi Raitanen eivät saaneet alkueristä jatkopaikkaa. He ottivat paikkansa.

Jatkopaikka oli vain minimitavoite, sittenkin vain alkupala. Pääruoka on vielä edessä.