KuPS iski yhden kaikkien aikojen suomalaisista jalkapallosensaatioista raivaamalla tiensä Konferenssiliigan jatkopeleihin pelaamalla 2-2-tasapelin Crystal Palacea vastaan Lontoossa. Jukka, miten korkealle KuPSin saavutus pitää nostaa suomalaisen jalkapallon historiassa?

Pidän edelleen historiallisimpana saavutuksena Huuhkajien selviytymistä ensimmäistä kertaa jalkapallon arvokisojen lopputurnaukseen eli selviytymistä vuoden 2020 EM-kisoihin.

Sen jälkeen tulee muutama legendaarinen yksittäinen ottelu, mutta jos katsomme kokonaisvaltaisia saavutuksia, silloin tämä asettuu samaan koriin Kuusysin hurjan Eurocup-taipaleen kaudella 1985-86 sekä HJK:n selviytymisen Mestarien liigaan syksyllä 1998 kanssa. Naisten puolella samaan kategoriaan kuuluu vuoden 2005 EM-kisojen välieräpaikka.

Puhutaan siis todellakin sensaatiomaisen kovasta saavutuksesta. Sen arvoa nostaa entisestään se tapa, miten KuPS varmisti jatkopaikkansa torstaina Lontoossa.

Vaikka Crystal Palace pelasi reservipitoisella joukkueella, kyseessä on kuitenkin seura, joka on tällä hetkellä Valioliigassa viidentenä ja sen takana sarjataulukossa ovat muun muassa Manchester United, Liverpool, Tottenham ja Newcastle.

Lisäksi KuPS joutui pelaamaan Selhurst Parkilla reilut 20 minuuttia vajaalla Clinton Antwinin ulosajon seurauksena. KuPSin viimeisten minuuttien selviytymistaistelu oli toki tuskainen näytelmä, mutta ei se mitään räiskimistä ollut. Välillä Palacen hyökkäyksiä pyrittiin purkamaan jopa turhankin rauhallisesti, minkä seurauksena palloja menetettiin muutaman kerran tarpeettomasti.

Kaikki tuloksen takana olevat pelin mittarit kertovat Crystal Palacen olleen parempi joukkue kentällä ja totta kai se sitä myös oli, mutta jalkapallossa maalit ratkaisevat – ja ne ratkaisivat torstaina sen, että KuPS pelaa helmikuussa ensimmäisenä suomalaisena seurana nykymuotoisten eurocupien jatkopelejä.

Uskomatonta, mutta totta!

KuPSin kausi siis jatkuu, mutta tämä jalkapallovuosi päättyy KuPSin osalta tähän. Millaisen arvosanan KuPS ansaitsee tästä vuodesta?

Ilman muuta kiitettävän arvosanan kaikkien mahdollisten tammenlehvien ja muiden tilpehöörien kera.

Veikkausliigassa toinen peräkkäinen mestaruus ja sen päälle historiallinen selviytyminen Konferenssiliigan sarjavaiheeseen ja kaiken kruunuksi selviytyminen Konferenssiliigan jatkopeleihin. Kun tämän päälle lisätään se, että KuPS eteni myös Suomen Cupin finaaliin, niin olihan tämä kuopiolaisilta täysosumakausi. 10+++.

Samalla kun kehumme tätä kautta ja tätä vuotta, KuPSille on annettava tunnustus myös siitä työstä, mikä mahdollisti tämän ihmeen. Kysymys ei ollut mistään onnenkantamoisesta, sillä KuPS hävisi koko syksyn aikana Konferenssiliigan lohkopeleissä vain yhden ottelun ja se oli lähellä varmistaa jatkopaikkansa jo edellisellä kierroksella.

Tämän ihmeen takana on isompi kuva, jonka ytimessä on Ari Lahden vuosia kestäneen valtaisan taloudellisen tuen lisäksi se, että KuPS on tehnyt vuosikausia laadukasta juniorityötä ja sillä on ollut erinomainen silmä rakentaa joukkuetta.

KuPS on kasvattanut omassa myllyssään useita huippulupauksia. Vuosi sitten Djurgårdeniin siirtynyt 18-vuotias Matias Siltanen lukeutuu ikäluokassaan maailman eliittipelaajiin ja 19-vuotiaan Otto Ruopin oven takana on ollut ulkomaisia seuroja jonoksi asti.

KuPS on onnistunut loistavasti myös pelaajahankinnoissaan. Aiemmin hankitut Jaakko Oksanen, Ibrahim Cissé ja Johannes Kreidl ovat olleet tällä kaudella keskeisissä rooleissa, samoin viime kauden jälkeen hankitut Mohamed Toure ja Doni Arifi.

KuPS onnistui erinomaisesti myös valmentajanvaihdoksessa Jani Honkavaaran lähdettyä viime vuoden mestaruuskauden jälkeen Djurgårdeniin.

KuPS palkkasi hänen tilalleen Jarkko Wissin. Monet epäilivät Wissin valintaa, mutta Wiss pystyi järkevällä peluuttamisellaan viemään KuPSin mestariksi sekä sen päälle sensaatiomaisesti myös Konferenssiliigaan ja sen jatkopeleihin.

KuPS ei kuitenkaan käyttänyt Wissin sopimuksessa ollutta jatko-optiota. Miksi ihmeessä ei?

En usko, että kaikkia ratkaisun taustoja on vielä avattu pohjiaan myöten ja siksi siihen on mahdoton ottaa ehdotonta kantaa.

Päävalmentajan vaihtaminen omaehtoisesti näyttää tällaisen vuoden jälkeen riskiltä, mutta menestys kentällä ei välttämättä kerro koko totuutta asioista.

Veikkausliigassa on nähty viimeisen 30 vuoden aikana kahdesti sellainen näytelmä, että joukkue on pudonnut mestaruuden voittamisen jälkeisenä kautena Veikkausliigasta Ykköseen.

TPV:llä vaihtui kausien 1994 ja 1995 välissä päävalmentaja, mutta Hakassa Jukka Vakkila luotsasi Hakan mestariksi syksyllä 1995 ja jatkoi päävalmentajana myös seuraavalla kaudella aina heinäkuun loppupuolelle saakka, kunnes sai potkut eikä Esko Malm pystynyt enää pelastamaan Hakaa putoamiselta.

KuPSin ja Hakan tapauksia on turha verrata toisiinsa muuten kuin sitä kautta, että hyvä menestys yhdellä kaudella ei välttämättä takaa hyvää menestystä seuraavalla kaudella.

Se on yksi lähtökohta. Toinen on se, että mediatietojen mukaan Wissin ja urheilujohtaja Sixten Boströmin välit olisivat katkenneet. Jos näin on eikä välirikkoa saatu korjattua, silloin on järkevää viheltää peli poikki ja päättää, kumpi lähtee ja kumpi jää – vai jääkö kumpikaan. Nyt KuPS päätti, että Boström jää ja Wiss lähtee.

KuPSin johto otti ratkaisun myötä tietoisen riskin ja altisti itsensä arvostelulle, mutta toisaalta seurajohdolle on nostettava hattua rohkeudesta. Jokainen ymmärtää, että jos tulokset ovat surkeita, silloin jotakin pitää muuttaa, mutta vain harvoilla kantti riittää reagoida pinnan alla orastaviin ongelmiin silloin, kun tulokset ovat hyviä – tai KuPSin tapauksessa jopa uskomattomia.

KuPS reagoi ja vasta aika näyttää, mitä siitä seuraa ja ennen kaikkea, onnistuuko KuPS Wissin seuraajan palkkaamisessa vai tuleeko siitä samanlainen harhalaukaus kuin Arne Erlandsenista kaudella 2020.

KuPSin joukkue tulee hajoamaan jo ennen kuin KuPS kohtaa Konferenssiliigan jatkopeleissä helmikuussa Lech Poznanin tai Samsunsporin. Jotenkin irvokasta?

Totta kai tilanne näyttää irvokkaalta, mutta meidän on vain hyväksyttävä tällä suomalaisella kausirytmityksellä se, että näin voi käydä.

Tietenkin sitä toivoisi, että pelaajat siirtäisivät lähtönsä eurokentille kesään asti, jolloin kansainväliset siirtoikkunat ovat seuraavan kerran auki tammikuun jälkeen. Harvalla pelaajalla on kuitenkin sellainen tilanne, että hän voisi valita, minkä junan kyytiin hyppää. Ovi voi hyvinkin olla auki johonkin seuraan tammikuussa, mutta ei välttämättä enää kesällä. Siksi on taottava rautaa, silloin kun se on kuumaa.

Sekin on selvää, että Oksasen, Ruopin, Touren, Kreidlin ja Cissén kaltaisten pelaajien menettäminen on aina karvasta, mutta se vain kertoo siitä, missä KuPS ja Veikkausliiga ovat tällä hetkellä jalkapallon maailmanlaajuisessa ravintoketjussa.

Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jos suomalaiset seurat tekevät työnsä hyvin ja ammattitaitoisesti, niiden pitääkin kasvattaa ja kehittää pelaajia, jotka pääsevät suurempiin seuroihin ja suurempiin sarjoihin. Se on myös suomalaisen jalkapallon etu.

Myös KuPS on tässä syklisessä pyörässä. Se kasvattaa omia junioreita ja rakentaa hyvällä menestyksellä joukkueita kaudesta toiseen ja kun kaikki natsaa, silloin käy parhaimmillaan, kuten KuPSille on viime ja tällä kaudella käynyt.

Me näemme herkästi vain kentän menestyksen, mutta KuPSin kaltaisella seuralla menestys tarkoittaa myös sitä, että sen parhaat pelaajat ostetaan suurempiin seuroihin. Siksi tämän satumaisia taikoja tehneen joukkueen hajoaminen on, niin kipeältä kuin se tuntuukin, kupsilainen menestystarina.

Ainoa asia, joka tässä kehityksessä raastaa, on se, kuinka halvalla suomalaiset seurat joutuvat myymään parhaat pelaajansa ulkomaisiin seuroihin verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin tai norjalaisiin seuroihin.

On jotenkin uskomatonta jalkapallon viimeisten vuosikymmenten kehityksen valossa, että Veikkausliigan historian kallein myyty pelaaja on edelleen Petri Pasanen, joka siirtyi FC Lahdesta Ajaxiin 2,6 miljoonalla eurolla kesällä 2000. Siis 25 vuotta sitten!

Asiaa pyritään varmasti korjaamaan – aivan kuten myös Veikkausliigan asemaa ja arvostusta. Veikkausliiga on tällä hetkellä Uefan rankingissa vasta sijalla 37. Veikkausliigan yläpuolella ovat muun muassa Islannin, Moldovan ja Kosovon liigat ja heti perässä tulevat Bosnia ja Hertsegovinaan, Latvian, Färsaarten ja Maltan liigat. Kaiken lisäksi tässä rankingissa ovat mukana vain maiden pääsarjat.

Pitää siis mennä vielä aika paljon eteenpäin, mutta kuten KuPSin menestys osoittaa, eteenpäin voidaan myös aidosti mennä. Nyt kysymys on siitä, jatkuuko KuPSin kehitys ylöspäin, pysähtyykö se vai onko edessä taantuma ja pahimmillaan paluu jopa siihen aikaan, jolloin KuPS pysyi jaloillaan ja menestyi vain pääomistaja Ari Lahden rahojen turvin.

Kuopiossa on nyt juhlan aika, mutta työ ja haasteet eivät tähän lopu. Ja mikä parasta: KuPSin seuraaviin haasteisiin kuuluu pelaaminen helmikuussa Konferenssiliigan jatkopeleissä. Sitä ennen on toki ratkaistava, kuka joukkuetta valmentaa ja miten tammikuussa lähtevät pelaajat korvataan, mutta sitähän tämä jalkapallon arki on – ikuista rakentamista.