SJK:n kausi alkoi Veikkausliigassa maanantaina kysymyksellä: Joko Seinäjoella julistetaan tiistaina kriisi päälle?

Sarjanousija KTP nappasi pisteen mukaansa seinäjokisten vieraana 1–1-tasapelillä. KTP puolusti erittäin syvällä ja erittäin passiivisella 4–4–2-blokillaan SJK:n puolittaiseen kanveesiin.

Paljon puhuva oli SJK:n päävalmentajan Jani Honkavaaran kommentti Ilkkapohjalaisessa ottelun jälkeen.

”Tietyllä tavalla meidät yllätti, että KTP oli niin passiivinen ja puolusti niin alhaalla. Siinä on aina se vastahyökkäyselementti, koska jos ei hyökätä pallolla hyvin, niin vastahyökkäyksiä tulee”, Honkavaara avasi lehdelle.

Hetkinen, mietitäänpäs tätä hetki.

SJK sai vieraakseen KTP:n, sarjanousijan, jonka prosessi on ollut sekava ja pahasti vaiheessa vielä Veikkausliiga-kauden kynnykselläkin. Kotkalaiset taistelevat tällä kaudella kynsin ja hampain säilymisestä. Jokaikinen piste on kultaakin arvokkaampi.

Joten, kun repaleinen, sarjan heikoin joukkue saapuu Seinäjoelle taistelemaan pisteistä, millähän tavoin se sen tekee? Äärisyvän ja -passiivisen blokin ei pitäisi tulla millään muotoa yllätyksenä, ei millään.

Se oli paljon puhuva lapsus. Entä mitä tuo jälkimmäinen virke yrittää kertoa? Jos hyökkää ja menettää pallon, voi tulla vastahyökkäys?

Toivoa voi kuuta taivaalta

Miinaan SJK itsensä ajoi KTP:tä vastaan. Ei joukkueella ollut mitään ajatusta, kuinka se luo määrällisesti riittävästi ja laadullisesti riittävän korkeatasoisia maalipaikkoja, jotta sattumalle ja spekulaatiolle ei jäisi varaa.

Asetelma oli se, että SJK on niin paljon parempi joukkue pelaajamateriaalissa, että tasuri kotona on surkea tulos.

Surkea oli myös SJK:n pelillinen anti. Honkavaara on nyt toista kauttaan SJK:n päävalmentajana. Viime kaudella joukkueella oli valtavia pelillisiä ongelmia pitkälle alkukaudella.

SJK:lla oli valmennustiimissään Joaquín Gómez, jonka kädenjälki rupesi kauden edetessä näkymään SJK:n pelaamisessa. Seitsemäs sija sarjassa oli välttävä.

Nyt Gómez valmentaa HIFK:ssa.

SJK:n sarja-avauksessa KTP:tä vastaan näkyi tismalleen samat pelilliset ongelmat, jotka ajoivat seinäjokiset liki tuhon partaalle vuosi sitten.

Honkavaara on käytännössä asettanut 10 pelaajaa kentälle ja toivonut, että tuon pelaajien asettelun kautta peli sitten jotenkin lutviutuu paikalleen ja tuollaisia blokkeja murretaan.

Pelaajien sijoittumisessa ja kenttätasapainossa ei ole sinällään mitään ongelmaa, mutta siihen SJK:n peli sitten jääkin. Siellä on 10 pelaajaa seisoskelemassa, hölkkäämässä ja syöttelemässä palloa. Kun pelistä puuttuvat etenemis- ja murtautumisrytmit, KTP:n kaltaisen joukkueen oli lopulta melko vaivaton puolustaa.

SJK yritti lopulta murtautua paljon laitakeskityksillä, ja niissä oli tismalleen samat puutteet kuin viime kaudella. Keskitykset olivat lähinnä summittaista pallon nostamista boxiin, jossa sillä seisoskeli neljä tai viisi pelaajaa.

Kyse ei ole nyt siitä, että Honkavaaralla olisi vasta käynnistynyt prosessi Seinäjoella. Tai että joukkueessa olisi todella paljon uusia pelaajia. Tai että joukkue olisi heikko.

Ei. Honkavaara on toista kauttaan Seinäjoella, ja hän kohtasi jo viime kaudella vaikeuksia. Onko hän oppinut niistä?

Jonkin verran tuli vaihtuvuutta pelaajistossa, kyllä, mutta ei mitään radikaalia. Joukkue ei missään nimessä ole heikko. Sen pitäisi taistella mitaleista.

Kun Honkavaara marssittaa sarja-avaukseen noin aneemisen paketin ja kun huomioidaan viime kauden pelilliset ongelmat, voi jo tässä kohtaa ennustaa joukkueen tuskaista alkukautta. Hyvät pelaajat vähän pelastavat, mutta kuinka pitkälle se riittää?

Tuulisella Seinäjoella saatetaan hyvinkin pian painaa paniikkinappulaa.

Lue myös: KuPS on jäämässä jalkoihin heti alkukaudesta – syy ei ole pelaajamateriaalissa