FC Inter vahvisti viikonloppuna, että hyvää työtä tehneen José Riveiron seuraajaksi on palkattu espanjalainen Miguel Grau. Joel, mitä Grausta tiedetään?

Interin urheilutoimenjohtajan Jani Meriläinen korosti seuran tiedotteessa, että valmentajan rekrytointiin on panostettu huolella ja ainakin on pyritty saamaan jatkumoa Riveiron tekemälle työlle. Se on fiksu ajatus ja toivottavasti Graulla riittää rahkeet pitää Inter kilpailukykyisenä ja jopa nostaa tekemisen tasoa entisestään.

37- vuotiaalla Graulla on pitkä kokemus Levanten ja Valencian organisaatioista. Tämän lisäksi hän valmentanut Almeriassa ja Kyproksella Pafos FC:ssä apuvalmentajana.

Kokeile Leo Vegasin pelejä ilmaiseksi tästä!

Graulla on sinällään hyvä CV, mutta tilastoista löytyy myös heikompia jaksoja. Esimerkiksi Valencian reservien pistekeskiarvo Graun alaisuudella 2017-19 oli vain 1,14 pistettä. Grau ehti valmentaa joukkuetta puolentoista kauden aikana 50 ottelussa, joten otannassa on jo pohjaa. Toki Graun puolustukseksi on sanottava reservisarjojen vaikeus valmentajalle pelaajien ison vaihtuvuuden vuoksi. On vaikea luoda jotain kestävää joukkueessa, jossa pelaajia tulee ja menee.

Tilanne on kuitenkin se, että mitään konkreettista todistusta, että Grau olisi menestyksekäs päävalmentaja, on vaikea löytää. Toki Pafosissa on vahva suomalisedustus ja varmasti Inter on saanut sieltä ensikäden tietoa Grausta.

Grau vastasi Levantessa seuran metodologiasta, mikä kertoo, että ainakin teorian tasolla Grau varmaankin osaa asiansa. Nähtäväksi jää, osaako hän valmentaa käytännössä. Maailma on täynnä hyviä auditoriovalmentajia.

SJK vahvisti puolestaan pitkään tapetilla olleen HIFK:n päävalmentajan Joaquin Gómezin palkkaamisen Jani Honkavaaran seuraajaksi. Olet jo pariinkin otteeseen ottanut SJK:n soppaan kantaa, joten puhutaan nyt pelkästään Gómezista. Millaisen päävalmentajan SJK saa?

HIFK pelasi päättyneellä kaudella tuloksellisesti yli odotusten Gómezin alaisuudessa, mutta HIFK:n tulokset olivat eniten ristiriidassa pelien datan ja todennäköisyyksien kanssa koko Veikkausliigassa. Ja nimenomaan niin päin, että tulokset olivat parempia, mihin olisi HIFK:n pelaamisen olisi kaiken järjen ja todennäköisyyksien perusteella pitänyt riittää.

HIFK:lla oli esimerkiksi KTP:n jälkeen vähiten visiittejä vastustajan boksiin ja viimeiselle kolmannekselle. Vastaavasti vastustajat kävivät HIFK:n boksissa ja viimeisellä kolmanneksella kolmanneksi eniten Veikkausliigassa.

Näissä tilastoissa HJK ja KuPS ovat omassa kastissaan ensimmäisenä ja toisena. Samoin Inter ja SJK ovat kolmantena ja neljäntenä, ainoastaan siis väärinpäin sarjasijoitukseen nähden. Esport Honka kiilaa niukasti SJK:n edelle rangaistusalueelle menoissa, mutta SJK iski 0,3 maalia enemmän peleissään kuin Honka.

Tämä tilasto antaa muutenkin aika tarkan kuvan Veikkausliigan sijoituksista. Ainoat poikkeukset ovat HIFK sekä Honka, joka kyykkäsi toiseen suuntaan HIFK:hon verrattuna.

HIFK kykeni edellisen kerran luomaan korkeamman maaliodotteen pelissä vastustajaansa nähden 11. syyskuuta AC Oulua vastaan 3–1-voitossa. Tämän jälkeen se kykeni voittamaan kerran HJK:n sekä pelaamaan kahdesti tasan KuPSn vieraana ja kerran SJK:n vieraana Seinäjoella. Loput kuusi peliä se hävisi ansaitusti. Nämä HJK:ta, KuPSilta ja SJK:lta otetut pisteet olivat siis vastoin pelitapahtumia ja maaliodottamia.

HIFK:n pelit olivat kovaa taistelua ja on nostettava hattua pelaajille heidän työmäärästään. Jotenkin HIFK pystyi kaivamaan tuloksia ilman sen suurempaa pelillistä juonta. HIFK:n pallollinen köyhyys aiheutti sen, että joukkue joutui puolustamaan vaikeita tilanteita, välillä jopa tosi usein.

Jos vastustaja prässäsi HIFK:ta kovaa ja edes jonkinlaisella laadulla, punapaidat olivat vaikeuksissa. HIFK:n puolustaminen oli onneksi organisoitu paremmin, mikä pelasti HIFK:n totaaliselta tuholta. Tämä oli siis kovasti taistelleiden pelaajien yhteisvaikutuksesta. HIFK pystyi myös monessa ottelussa merkittäviinkin ylisuorituksiin maaliodotteissa.

Eli mitä tämä kaikki tarkoittaa SJK:n kannalta ensi kaudella?

Eihän se kovin hyvää tarkoita. Tilannetta kärjistää vielä se, että seuran omistaja odottaa 5–0-voittoja päivästä yksi lähtien.

Kauhuskenaario tässä on, että matalan blokin puolustuspelin organisoinnin suhteellisen hyvin osaava valmentaja lähtee pelaamaan Seinäjoella ”hyökkäävämpää peliä” ja tämä johtaa täydelliseen tuhoon, kun puolustaminen jää heikommalle tasolle ”positiivisemman” kenttätasapainon seurauksena. Riskinä on lisäksi, että SJK ei pääse hyökkäämäänkään, vaan vastustajat rokottavat SJK:ta vuoron perään varsinkin tilanteenvaihdoissa, joissa joukkue olisi osattava valmentaa pysymään riittävän lyhyenä ja varautua puolustamaan jo pallonhallinnan aikana.

Veikkausliigassa on muutenkin yleinen ongelma alhaalla makaavat puolustuslinjat ja pitkiksi venyvät muodot.

Jos tämä kauhuskenaario toteutuu, SJK joutuu etsimään uutta valmentajaa jo puolen vuoden kuluttua.

Ennusteesi kuulostaa synkeältä. Näetkö mitään mahdollisuutta, että Gómez onnistuisi Seinäjoella?

Sanotaan, että peli kertoo kaiken, mutta tietenkin Gómezin kohdalla voi olla sellainen poikkeus, että hän totesi HIFK:ssa pelaajamateriaalin olevan rajallinen ja teki jonkinlaisen kompromissin ja yksinkertaisti pelikirjaansa.

Se on kuitenkin selviää, että Gómez joutuu Seinäjoella jäätävän kovaan paikkaan. Pronssin jälkeen SJK:n yläkerrassa odotukset ovat kirkkaammissa mitaleissa ja on turha odottaa, että Raimo Sarajärveltä heruisi malttia tulosten kehittämiseen.

Odotan todella suurella mielenkiinnolla, pystyykö Gómez luomaan nahkansa ja saa SJK:ssa HIFK:ta paremmasta rosterista irti Veikkausliigan kärkisijoihin vaadittavan suorituksen. Kausi HIFK:ssä ei sitä pelin ja datan puolesta tue, mutta onneksi jalkapallo on vähän muutakin, kuin maaliodottamia ja tilastoja.

Toivon toki, että Gómez onnistuu ja huoleni osoittautuvat turhiksi. Se olisi koko Suomifutiksen etu.