Jalkapallonfaneilta edellisellä kerralla murskatuomion saanut Euroopan Superliiga on nostanut jälleen päätään. Jukka, mistä näissä uusissa suunnitelmissa on kysymys?

Kysymys on vasta suunnitelmista, joista on kertonut julkisuuteen A22:n yhtiön toimitusjohtaja Bernd Reichart Die Weltin haastattelussa. A22 on sama markkinointiyhtiö, joka oli keskeisessä roolissa kaksi vuotta sitten kaatuneen Superliiga-suunnitelman takana.

Reichartin mukaan A22 on neuvotellut syksyn aikana 50 eurooppalaisen jalkapalloseuran kanssa ja etsinyt uutta mallia Superliigan perustamiseksi. Seurat eivät ole negatiivisen palautteen pelossa näistä suunnitelmista puhuneet, mutta ilmeisesti sieltä suunnalta on tullut vihreää valoa hankkeelle, koska asiasta on kerrottu nyt julkisuuteen.

Toki kysymyksessä voi olla myös testipallo, voisiko tämä malli edes teoriassa olla sellainen, että se menisi läpi myös kannattajien ja kaikkien seurojen keskuudessa.

Millä tavalla tämä uusi malli poikkeaa siitä mallista, joka sai vajaat kaksi vuotta sitten kannattajat takajaloilleen ja koko hanke kaatui muutamassa päivässä?

Merkittävin muutos on se, että uusi Superliiga olisi avoin eli yhdelläkään seuralla ei olisi pysyvää paikkaa, kuten edellisessä suunnitelmassa. Paikat jaettaisiin kilpailullisen perustein siten, että valtaosa seuroista pääsisi Superliigaan oman kansallisen menestyksensä kautta.
Toinen merkittävä ero on se, että uudessa mallissa Superliigassa olisi peräti 80 seuraa ja jokaiselle taattaisiin minimissään 14 ottelua kaudessa.

Kahden vuoden takaisessa mallissa Superliigassa olisi ollut 20 seuraa, joista 15 olisi pelannut siellä pysyvästi ja viisi seuraa olisi vaihtunut kausittain kilpailullisen menestyksen perusteella.

Miten realistinen tämä hanke on ja milloin Superliiga voisi olla pystyssä?

Asetelma on monimutkainen ja mitään helppoja ratkaisuja asiaan ei ole olemassa. Siksi myös aikataulusta on ennenaikaista vielä puhua.

Pohjalla tässä on edelleen se, että Euroopan suurseurat haluavat pelata enemmän huippuotteluita, jotka tuovat suurempia tv- ja mainostuloja ja jotka vetävät stadionit paremmin täyteen. Puhutaan toki paremmasta ja kiinnostavammasta tuotteesta niiden silmin katsottuina, mutta samalla puhutaan tärkeimmästä asiasta, rahasta.

Kaikki eurooppalaiset seurat eivät ole tyytyväisiä nykyiseen rahanjakoon jalkapallossa ja Valioliigan vahvaan markkina-asemaan. Siksi paine Superliigan perustamiseen on suurempi Manner-Euroopan puolella kuin Englannissa. Toki myös Valioliigan jättiläiset haluavat vankistaa asemiaan ja siksihän he olivat mukana edellisessä Superliiga-hankkeessa – mutta innostuvatko he tästä mallista, on eri kysymys.

Brentford to shock Arsenal? Check the odds and play now at Mr Geen!

Tässä uudessa hankkeessa on kaksi suurta haastetta.

Ensimmäinen on ottelumäärä. Jos kaikille seuroille taataan minimissään 14 ottelua, miten ottelut saadaan mahtumaan jo nykyisin liian ahtaaseen jalkapallokalenteriin?

Onko siihen muuta mallia kuin kansallisten kilpailujen karsiminen – esimerkiksi se, etteivät isot seurat osallistuisi Englannissa Liigacupiin tai FA Cupia remontoitaisiin uuteen uskoon. Siihen, että esimerkiksi Valioliigan joukkuemäärää pudotettaisiin, on vaikea uskoa.

Toki Superliigan formaattia voidaan rukata sellaiseksi, että suuremmat seurat tulisivat mukaan vasta myöhemmin, jolloin niiden ottelumäärät eivät karkaisi täysin käsistä.

Toinen haaste on se, että yksi keskeinen ajatus alkuperäisen Superliigan takana oli suurimpien seurojen pysyvä jäsenyys, jolloin niiden liiketoiminta olisi vakaammalla pohjalla.

Nythän esimerkiksi Chelsea ja Liverpool ovat vaarassa jäädä rannalle ensi kauden Mestarien liigasta, millä olisi isoja seurauksia niiden toimintaan. Chelsea esimerkiksi joutuisi karsimaan pelaajamääräänsä rankasti, jotta se saisi nykyiset kulutusjuhlansa mahtumaan taloudellisen reilun pelin säännöksiin.

Myös se on iso kysymys, miten 80 paikkaa jaettaisiin eri sarjojen kesken. On helppo ennakoida, että suurimmat liigat eivät tyytyisi uudessa mallissa 4-5 paikkaan, vaan esimerkiksi Valioliiga, La Liga, Bundesliiga ja Serie A, hamuaisivat mieluummin 8-10 paikkaa kukin.

80 seuraa kuulostaa Suomesta katsottuna äkkiseltään niin suurelta, että siihen mahtuisi yksi HJK:kin, mutta Suomi on jalkapallon ravintoketjussa niin alhaisella oksalla, että suoraa paikkaa Suomi tuskin saisi.

Uskotko Superliigan toteutumiseen?

Jos vaihtoehdot ovat kyllä tai ei, vastaan ei.

Suurseurojen ja suurten liigojen ajattelutapa ei katoa minnekään. Ne haluavat edelleen enemmän rahaa sekä turvallisemman ja vakaamman liiketoimintamallin, mutta malli ei välttämättä ole tämä jälleen pöydälle nostettu Superliiga-malli.

FIFA ja UEFA ottivat joulukuussa erävoiton, kun EU:n kansainvälinen tuomioistuin arvioi, ettei FIFA:n ja UEFA:n esittämä uhkaus Superliigaan osallistuvien seurojen ja pelaajien blokkaamisesta ole välttämättä ristiriidassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa.

EHT: Leijonat to beat Switzerland! Check the odds and play at Mr Geen!

Kysymys tuossa linjauksessa oli vasta arviosta ja lopullinen päätös saataneen tämän vuoden aikana. Jos tuo EU:n joulukuinen kanta voittaa tämän väännön, silloin Superliiga-hankkeessa on marssittava FIFA:n ja UEFA:n määräämässä tahdissa.

Se tahti tarkoittaisi sitä, että eurocupien formaatteja ja muotoja tultaisiin tulevina vuosina rukkaamaan entisestään siten, että suurseurat pidetään tyytyväisinä, mutta samalla pidetään huoli kansallisista sarjoista ja maajoukkuepeleistä. Haaste löytää kaikkia tyydyttäviä malleja ei ole helppo, mutta koska kysymys on pienempienkin sarjojen ja pienempien seurojen kohdalla – HJK mukaan lukien – lopulta rahasta, mallit ovat kyllä löydettävissä.

Nythän UEFA muuttaa jo kaudesta 2024-2025 alkaen Mestarien liigan formaattia siten, että 32 seuran sijasta Mestarien liigassa pelaa 36 joukkuetta. Lisäpaikat menevät suurille maille. Esimerkiksi Valioliigasta pääsee ensi kauden jälkeen Mestarien liigaan liigasijoitusten perusteella neljän joukkueen sijasta viisi joukkuetta.

Ehkä vaikeimmassa tilanteessa tulevaisuudessa ovat maajoukkueet. Pelkään pahoin, että olipa malli mikä tahansa, tulemme jatkossa näkemään entistä enemmän Raphaël Varanen kaltaisia ratkaisuja ja pelaajat alkavat vetäytyä maajoukkueista entistä nuorempina. Varane on vasta 29-vuotias, mutta rankka ottelutahti sai hänet keskittymään vain seurajoukkuepeleihin, koska seurat hänen palkkansa maksavat, eivät maajoukkueet.