Sotkamo ja Kouvola Pallonlyöjät lähtevät kolmanteen ja ratkaisevaan finaaliin lauantaina taktisesti erikoisesta asetelmasta, sillä kahden ensimmäisen finaaliottelun käsikirjoitusta on hallinnut yllättävä asia – läpilyönnit ja niihin liittyneet räpylävirheet.

Sotkamo ja Kouvola ovat pelanneet finaaleissa tähän mennessä neljä jaksoa ja yhden supervuoroparin, joista yhtä vaille kaikki ovat käytännössä ratkenneet läpilyönteihin.

Viikko sitten Sotkamossa ensimmäinen jakso ratkesi Santeri Löppösen yllättävään läpilyöntiin ja Niilo Piiponniemen karkeaan ulkopelivirheeseen. Toisella jaksolla Kalle Kuosmanen löi vastustamattoman läpilyönnin, mikä käynnisti Sotkamon juoksurallattelun ja vei sen turvalliselta näyttäneeseen 5-0 johtoon. Kouvola ajoi kuitenkin Jymyn etumatkan kiinni – kiitos pitkälti kahden läpilyönnin ja kahden räpylävirheen. Ensin Tommi Mäentausta löi kunnarin Riku Niemen räpylävirheen säestyksellä, ja Juho Hacklin tasoitti toisen jakson loppunumeroiksi lyömällä Niemen höpläyksen kautta takaa läpi.

Toisessa finaaliottelussa Kouvolassa Sotkamo voitti ensimmäisen jakson ilman läpilyöntejä, mutta sen jälkeen läpilyönnit nousivat jälleen otsikoihin. Ensin Sasu Toikka ratkaisi käytännössä toisen jakson lyömällä läpi kahden juoksun arvoisesti. Toikan läpilyönnissä ei ollut kysymys räpylävirheestä, vaan siitä, että Sotkamon ulkokenttä avasi kolmosluukun, josta hän löi pallon nurmikolle. Supervuorossa Roope Korhonen löi yhden juoksun arvoisen lyönnin Tommi Mäentaustan eteen, mutta pallo meni Mäentaustan kiinniottovirheen vuoksi takaa läpi ja tuloksena oli neljä juoksua ja ottelun ratkaisu.

Se, että kahdessa finaalissa läpilyönneillä on ollut näin suuri rooli, on yllätys. Varsinkin Sotkamo on tunnettu aina tiiviistä ulkopelistä ja siitä, ettei se menetä 3-4 juoksun johtojaan, koska läpilyöntien paikat lyödään kiinni. Tämän vuoden vuosikerta ei ole kuitenkaan tässä suhteessa tyypillistä kuivaa jymyläistä, vaan Sotkamo on menettänyt pudotuspeleissä paljon suurempiakin johtoja, joista kuumottavin oli 9-1-johdon hukkaaminen toisessa välieräottelussa Vimpeliä vastaan.

Kouvolan ulkopeliä on kehuttu tänä syksynä aiheesta, mutta sillekin on sattunut yllättäviä ja kalliita ulkopelivirheitä kauden kriittisimmillä hetkillä.

Millaiset lääkkeet?

On mielenkiintoista nähdä, missä roolissa läpilyönnit ovat lauantain ratkaisevassa finaalissa ja miten kummatkin joukkueet reagoivat finaalisarjassa tulleisiin läpilyönteihin.

Kysymys ei ole pelkästään räpylävirheistä, sillä läpilyöntien todennäköisyyksiä vaihtotilanteissa voidaan säädellä myös ulkokentän taktisella peluuttamisella. Kysymys kulminoituu pitkälti siihen, että vaihtotilanteissa kopparit pyrkivät sijoittumisellaan katkaisemaan niin kakkos- ja kolmospesän taustoilta lyödyt läpilyönnit, minkä vuoksi molemmat kopparit pelaavat lähes takarajalla omissa kulmissaan.

Painotuksen erona on se, että taaempana pelaaminen vähentää kyllä läpilyöntien riskiä, mutta sen hintana on, että vaihtotilanteissa annetaan helppoja ja puoli-ilmaisia vaihtoja, kun pallo päästään lyömään helpommin väliin.

Nykypesäpallossa on trendinä on ollut viime vuosina se, että vaihtotilanteissa painotetaan läpilyöntien eliminointia, mikä helpottaa perusvälilyöntien onnistumista.

Vaikka läpilyönneillä on ollut kahdessa ensimmäisessä finaalissa suuri rooli, se ei kuitenkaan muuta sitä, että päärintaman taistelut pesäpallossa käydään aina ykköskärkien pelaamisessa, tilanteiden tekemisessä ja niiden torjumisessa sekä kotiuttajien välillä.

Mutta sitten on aina se arvaamaton ja pelätty otteluiden suolaaja – läpilyönnit.

Sotkamon Jymy – Kouvolan Pallonlyöjät, 3. finaaliottelu, 26.9. klo 14 Jim ja Ruutu+