Sotkamon Jymy löytyy miesten Superpesiksen sarjataulukosta tutulta paikata – sarjan kärjestä.

Tällä kertaa taulukkoa kannattaa katsoa kuitenkin tarkemmin. Jymy on pelannut jo viisi ottelua, kun siitä kahden pisteen päässä olevat Vimpeli ja Kouvola ovat pelanneet kaksi ottelua vähemmän. Kaiken lisäksi Sotkamon viidestä ottelusta kaksi on ollut puolirampaa Imatraa ja yksi ilman ykköslukkariaan pelaavaa Koskenkorvaa vastaan. Kahdesta kovemmasta ottelusta Jymy hävisi toisen Joensuulle 1-2 ja voitti sunnuntaina Kiteen 2-0.

Sekin on hyvä muistaa, että Jymy on pelannut kaikki viisi otteluaan vierasareenoilla, sillä se pääsee uusittuun Hiukkaan vasta 2. kesäkuuta, kun vastaan tulee Vimpeli.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Jymy on ottanut 15 mahdollisesta pisteestä 11 ja menettänyt neljä pistettä. Onko sen kausi alkanut siis hyvin vai huonosti?

Pisteitä enemmän tässä vaiheessa kautta kertoo enemmän peli ja se, millainen materiaali joukkueella on. Tätä kautta tarkasteltuna Jymy on ilman muuta yksi kärkiseuroista, mutta sen tilanne poikkeaa yhdellä merkittävällä tavalla Kouvolan, Vimpelin, Mansen ja Joensuun tilanteesta: sen materiaali on selvästi kapeampi sisäpelissä kuin muilla viideksi suureksi ristityllä joukkueilla.

***

Superin kärkijoukkueille on leimallista se, että varsinkin kärkijoukkueet ovat pyrkineet rakentamaan kaksi vahvaa kärkeä. Hurjin tilanne on Kouvolalla, jonka viime vuoden ylistetty ykköskärki on nyt sen kakkoskärki. Myös Vimpeli, Joensuu ja Manse saavat kaksi vahvaa kärkeä.

Jymyn tilanne on sen sijaan perinteisempi. Varsinkin Kalle Kuosmasen ollessa sivussa Jymy pelaa sisäpeliä käytännössä neljällä numerolla pelaavalla pelaajalla ja kahdella jokerilla. Kuosmasen paikalla kärkenä kahdessa edellisessä ottelussa on pelannut nuori Iivari Vihanto, joka on onnistunut tehtävässään hyvin.

Kun Kuosmanen palaa kehiin, konsepti on selvä. Kuosmanen on ykkönen, Joni Rytkönen kakkonen, Niko Korhonen kolmonen ja Aapo Komulainen saranapelaaja numerolla 4. Kuosmasen pelatessa Vihanto siirtyy kakkoskärkeen, jolloin mahdollisuus käyttää kakkoskärkeä paranee.

Peruslähtökohtana sisäpelissä on tehdä takatilanne Roope Korhoselle. Jos kärki kulkee optimaalisella tavalla, Rytkönen purkaa ykkösvaihdon ja Korhonen kakkosvaihdon. Jos kärkeä ei saada kentälle, Niilo Piiponniemi vedetään aina kehiin joko Rytkösen tai Niko Korhosen eteen. Komulainen on kehittynyt hyväksi kotiuttajaksi, mutta hän on myös varma kakkosvaihdon purkaja. Myös Roopelle tulee lähes joka vuoroparissa kotiutusten lisäksi myös kakkos- ja jopa ykkösvaihtoja.

Jymyn ykköskärki on Superin ehdotonta eliittiä, mutta kakkoskärkeä käytetään vain jos ykköskärki on epäonnistunut tehtävässään. Esimerkiksi Kiteetä vastaan sunnuntaina lyöntijärjestyksen neljä ensimmäistä pelaajaa sekä jokerit tekivät Jymyn 34 kärkilyönnistä 28!

***

Jymy roolitti ulkopelinsä tällä kaudella kokonaan uusiksi. Viime kauden pelipaikoilla on perusmuodossa vain kaksi pelaajaa, Komulainen lukkarina ja Rytkönen etukentällä.

Jymyn ulkokenttää ei ole vielä testattu täydellä mitalla. Kiteen pelintekijöiden lähes täydellinen hyydyttäminen sunnuntaina oli toki kova teko, mutta kyse oli vain yhdestä pelistä.

Komulainen on saanut selvästi lisää voimaa ja fysiikkaa ja hänen taktisuutensa ja vastustajien tuntemuksensa kehittyvät koko ajan. Komulainen ei myöskään hätkähdä siitä, jos hänen matala syöttönsä joutuu tuomareiden hampaisiin, kuten Fuengirolan ottelussa Imatraa vastaan. Komulainen on kiistatta yksi kovimmista Janne Kivipellon ja Juha Puhtimäen haastajista lautasella.

Rytkösen ja Juho Keinäsen muodostama etukenttä on vahvaa tekoa vaihtotilanteissa. Takatilanteissa etukentän ja linjan vastuut jaetaan uudelleen ja esimerkiksi Joensuu sai yllättävän helpolla juoksuja pienillä kotiutuslyönneillä kaukana pelanneesta Jymyn ryhmityksestä.

Linjassa Kuosmanen ja Niko Korhonen ovat linjanpelaajien aatelia ja myös Ville Kotro hoitaa varmasti roolinsa vaihtotilanteiden kulmapelaajana ja takatilanteen syvimmän pussin pelaajana. Antti Kiiskinen on aloittanut kauden takalukijana ja takatilanteen kolmosvahtina hyvin, mutta häntäkään ei ole vielä kunnolla testattu.

Jussi Korhosen ja Vihannon miehittämä takakenttä on selvästi parempi kuin Jymyn viimevuotinen takakenttä. Riku Niemeen ei voinut koskaan täysin luottaa ja Piiponniemellekin sattui virheitä kakkoskopparina.

***

Sotkamon tämän kauden näkymää hallitsee muihin kärkijoukkueisiin nähden materiaalin kapeus sisäpelissä.

Vihanto ja Piiponniemi pystyvät paikkaamaa Kuosmasen poissaoloa kärjestä, mutta Rytkösen ja varsinkin eläimellisellä, lähes 80 prosentin suoritusvarmuudella, pelaavan Niko Korhosen paikkaaminen on ylivoimainen rasti.

Myös Roope Korhosen rooli on täysin keskeinen – ja korvaamaton. Nuorella Jere Heikkisellä on vielä matkaa kärkijoukkueen lyöjäjokeriksi ja Lauri Rönkön paluu pelikentille on edelleen auki.

Roope on lyönyt tähän mennessä viidessä ottelussa 19 juoksua eli 3,8 juoksua ottelua kohden. Koko kauden saldoksi muutettuna tahti tarkoittaisi 118 lyötyä juoksua runkosarjassa. Roope on edelleen käsittämätön kotiuttaja, mutta jossain hänen rajansakin tulevat vastaan.

Vaikka Komulainen on kehittynyt kotiuttajana, Jymyn on pakko löytää kesän aikana Roopelle apuvoimia kotiutuksiin. Kysymys kuulu vain, keitä ne mahtavat olla, varsinkin, jos Rönkkö on pitkään sivussa?

Jos kotiutukset jäävät yhtä paljon Roopen vastuulle kuin kauden alussa on jäänyt, silloin Hiukassa pitää kesän aikana tapahtua ihmeitä, jos Jymy aikaa räjäyttää potin ja pelata loppuottelussa – mutta on niitä ihmeitä nähty Sotkamossa ennenkin.