Sotkamolla ja Kempeleellä petti sama sauma – mutta Sotkamo kesti sen paremmin
Sotkamo ja Manse tasoittivat välieräsarjat Kempelettä ja Vimpeliä vastaan. Pekka Arffman purkaa, mitä perjantaina tapahtui.
Sotkamo tasoitti välieräsarjan Kempelettä vastaan hakemalla Sarkkirannasta niukan 1-0 (3-3, 4-3) -voiton. Pekka, miltä Sarkkirannan ilta näytti?
Ilta oli hieno, vaikka lähes kolmetuhantisen äänekkään kotiyleisön pettymykseksi Sotkamo kävi hakemassa voiton ja tasoittamassa ottelusarjan. Varsinkin ensimmäinen jakso oli todella hyvää pesäpalloa. Toisella jaksolla taso hieman laski, mutta toinenkin jakso oli tapahtumiltaan jännittävä ja varmasti upposi pesäpallon ystäviin.
Silmiinpistävin pelillinen asia illassa oli se, että molempien joukkueiden kakkoset – Kempeleen Onni Määttä ja Sotkamon Jere Vikström – epäonnistuivat kohtalaisen pahoin.
Kempele yritti korjata tilanteen vaihtamalla toiselle jaksolle Tuomas Jussilan ja Määtän toisinpäin, mutta Kempeleen ongelmana oli tänään se, ettei sen ykköskärjen peli toiminut.
Tämä heijastui siinä mielessä kohtalokkaalla tavalla, että elokuun pesäpalloilijana palkittu Antti Korhonen pääsi lyömään koko ottelussa vain kahdesti. Sitä Kempele ei kestänyt, vaikka kakkoskärki pelasikin tänään Perttu Ollin, Janni Lassilan ja Aatu Saastamoisen johdolla erinomaisen ottelun ja piti Kempeleen mukana ottelussa ja numerot tasaisina.
Sotkamo kesti Vikströmin synkän illan paremmin jokereidensa ansiosta. Elmeri Purmosen pelasi tosi hyvän ottelun etenijäjokerina ja Niilon Piiponniemi voi myös olla iltaansa tyytyväinen. Toki Sotkamon ykköspelaaja sisällä oli jälleen kerran Niko Korhonen 100-prosentin tehoillaan.
Se, että Sotkamon sisäpeli toimi paremmin, näkyi kolmostilanteissa, jotka Sotkamo voitti 19-11. Tässä mielessä Sotkamo ansaitsi voittonsa. Se oli tänään parempi joukkue kuin Kempele ja ilman Jymyn ulkokentän virheitä, Sotkamon voittomarginaali olisi ollut molemmilla jaksoilla suurempi.
Ulkopeli oli molemmilta joukkueelta kokonaisuudessaan hyvää. Aapo Komulainen paransi nyt esitystään avausottelusta, mutta Jani Lassila pelasi täysin tasavahvan ottelun Komulaisen kanssa. Molemmat hyötyivät syöttötuomari Immo Rautiaisen todella matalasta linjasta. En voi sanoa muuta kuin sääliksi käy lyöjiä, miten matalista syötöistä heidän pitää välillä lyödä.
Ehkä suurin ero ulkopelissä tuli siinä, että Sotkamo sai varsinkin toisen jakson juoksunsa hyvillä lyönneillä, kun Kempeleen kotiutuksissa oli mausteena myös onnea. Jymy oli selkeästi päättänyt ottaa Kempeleen takakentän pommituksen kohteeksi ja laskeneet, ettei pallo tule koppareilta riittävän nopeasti takaisin. Ja siinä Sotkamo oli oikeassa.
Sotkamolle sattui useita räikeitä ulkopelivirheitä, joista puhutuin oli Vikströmistä toisen jakson neljännen tasoittavalla lyöty Jussilan kahden juoksun arvoinen kunnari. Totta kai Vikström teki ison virheen, mutta kyllähän koppareiden olisi varmistettava tuollaiset pallot.
Nyt Sotkamon onni oli, ettei Kempele saanut puristettua ottelua kahdesta lahjajuoksusta huolimatta tasoihin, vaikka sillä oli siihen erinomaiset saumat. Jussilan läpilyönnin jälkeen tilanne oli paloton ja joukkueen parhaat kotiuttajat olivat tulossa lyömään. Pienestähän se oli kiinni, mutta kiinni kuitenkin.
Yksi mielenkiintoinen ratkaisu Sotkamolla oli Aleksanteri Huotarin nostaminen kokoonpanoon Juho Keinäsen paikalle. Ilmeisen onnistunut ratkaisu?
Todella hyvä veto Mikko Kuosmaselta – ja todella hyvä ottelu Huotarilta. Hän pelasi erinomaisen pelin etukentälle ja teki kaksi komeaa paloa, minkä lisäksi hän oli mailassa likimain pitelemätön.
Roope Korhonen löi toki kaksi juoksua, mutta todellisuudessa Roope pelasi jo toisen kerran tässä sarjassa normaalia heikomman ottelun. Ensimmäisen ottelun jälkeen kysymys kuului, että jos Roopella ei kulje, kuka sieltä nostaa kätensä pystyyn ja alkaa lyödä Roopen ohella ukkoa kotiin.
Tänään sieltä löytyi kaksi kättä – Huotarin ja Ville Kotron kädet. Huotarin potentiaali kotiuttajana oli tiedossa ja varmasti Kuosmanenkin laski sen päälle, että Huotarin raameista löytyy kotiutuspotentiaalia. Mutta Kotron kaksi juoksua olivat todellinen yllätys, sillä häntä on pidetty pelkkänä ulkopelin spesialistina.
Kaksi ottelua takana ja numerot 1-1. Mihin suuntaan ottelupari lähtee kallistumaan?
Sitä on mahdoton ennakoida. Kempele on näyttänyt, että se pystyy haastamaan hyvänä päivänään Sotkamon ja tänäänkin se kimmersi itsensä Sotkamon iholle, vaikka ykköskärjen peli sakkasi pahasti.
Ehkä yksi seurattava tekijä sunnuntain kolmannessa ottelussa on se, alkaako Kempeleellä näkyä kovempi otteluruuhka. He pelasivat kuitenkin seitsemän kovaa ottelua Joensuuta vastaan, kun Sotkamo lasketteli Kiteen ohi neljässä ottelussa.
Tämä voi olla pieni etu Sotkamolle, mutta kuten sanoin, ottelupari on edelleen täysin auki.
Myös Manse tasoitti ottelusarjan 1-1:een kaatamalla Vimpelin kotonaan 2-0 (5-2, 2-1). Mitä ihmettä Kaupissa tapahtui?
Ehkä oikeampi kysymys on, mitä Vimpelille tapahtui. Manse löi avausjaksolla viisi juoksua, joista neljä juoksua tulivat enemmän tai vähemmän Vimpelin ulkokentän avustuksella. Tällainen virhesuma on Vimpelille poikkeuksellista ja eihän niitä saisi tällaisissa ottelusarjoissa tulla.
Pidän kuitenkin vielä suurempana kysymyksenä sitä, miksi Vimpeli ei lyönyt perjantaina enempää juoksuja.
Vimpeli on joukkue, joka rakastaa läpilyöntejä, mutta se on yhtä lailla joukkue, joka on myös riippuvainen läpilyönneistä. Kysymys ei ole pelkästään läpilyönneillä lyödyistä juoksuista, vaan siitä, että Vimpeli peli monesti aukeaa juuri läpilyöntien kautta. Nyt Manse sai karsittua lähes kokonaan läpilyönnit Vimpeliltä ja se näkyi tulostaululla.
Vimpeli hävisi kolmostilanteet vain 15-16, joten on selvää, etteivät myöskään kotiutukset toimineet optimaalisella tavalla. Ja eiväthän ne toimineet. Jukka-Pekka Vainionpään onnistui kerran viidessä kotiutusyrityksessään ja Janne Mäkelä kerran kuudessa yrityksessä.
Manselle voitto antoi varmasti uskoa ja oli hienoa nähdä, että kun Perttu Ruuskalla ei kulkenut, Lauri Kivinen ja Juuso Myllyniemi nostivat profiiliaan ja iskivät molemmat kaksi juoksua mieheen. Varsinkin Myllyniemen kunnari oli iso lyönti ottelun kannalta.
Myös Mansen ulkopeli oli kapellimestari Juha Puhtimäen johdolla perjantaina todella hyvää. Taso oli noussut keskiviikon avausottelusta roimasti, mikä sekin valaa uskoa Mansen leirissä.
Sirkus siirtyy seuraavaksi Vimpeliin ja on selvää, että kotiyleisön edessä Vimpelin ulkokentästä ei saada yhtä helposti juoksuja kuin tänään – ja sekin on selvää, etteivät Vainionpää ja Mäkelä vedä toista yhtä hämärää iltaa peräkkäin.
