Sotkamon Jymy

Kausi 2022

Sotkamo lähti kauteen suurimpien ennakkosuosikkien haastajana, mutta se löi isoa halkoa uuniin varsinkin runkosarjan alussa. Hyvien tulosten takana kytivät kuitenkin ongelmat, jotka realisoituivat surkeassa puolivälieräsarjassa Joensuuta vastaan. Kolme tappiota ja kaksi lyötyä juoksua olivat historiallisen huono esitys Jymyltä.

Ongelmia oli kaksi – kotiutusosaston kapeus ja Joni Rytkönen.

Paperilla Jymyn suunnitelma tähän kauteen lähtiessä oli kotiutusten suhteen selkeä, joskaan ei mitenkään häikäisevä. Oli Roope Korhonen ja oli Aapo Komulainen – sekä kaksi jokeria, Lauri Rönkkö ja nuori Jere Heikkinen, joiden piti tuoda leveyttä kotiutusosastolle. Myös jokeriosastolle siirtyneeltä Niilo Piiponniemeltä odotettiin kohtalaista potentiaalia kotiuttajana.

Kauden aikana kotiutusosasto kapeni kuitenkin kapenemistaan. Rönkkö oli lähes koko kauden sivussa ja Heikkisestä ei ollut apuja vielä Superin tasolla. Lopulta Roope Korhonen jäi yksin ja kun hänellekään ei tullut riittävästi tilanteita, Jymyn kone pysähtyi totaalisesti.

Toinen iso ongelma oli Rytkönen. Hän olisi halunnut lähteä Sotkamosta jo vuosi sitten, mutta Jymy taivutteli Rytkösen jäämään vastentahtoisesti vielä yhdeksi kaudeksi. Toki Rytkösen kautta haittasivat myös loukkaantumiset, mutta Rytkösen mieli ja sydän olivat jo jossain muualla kuin Kainuussa. Hänelle tuli mustia pelejä jo runkosarjassa, mutta puolivälierissä uutta seuraansa, Joensuuta, vastaan hän oli suorastaan huono. Kun elintärkeässä roolissa kakkosena pelanneen Rytkösen peli ei kulkenut, siihen mureni myös Jymyn ykköskärjen pelaaminen.

Ulkopelin suhteen Sotkamossa tiedostettiin viime kaudella sen ongelmat. Täksi kaudeksi painatus oli selkeästi ulkopelin kuntoon laittamisessa ja siinä Jymy onnistui. Joukkue antoi runkosarjassa vain 109 juoksua, mikä oli vähiten koko sarjassa.

Loistokauden kolmoskopparina pelannut Jussi Korhonen loukkaantui pudotuspelien alla, mikä oli kova takaisku, mutta Korhosen loukkaantuminen ei selitä millään muotoa sitä, miksi Jymy löi kolmessa ottelussa Joensuuta vastaan vain kaksi juoksua. Siksi hänen loukkaantumisensa taakse on pudotuspelikatastrofin osalta turha mennä.

Vuoden pelaaja: Niko Korhonen

Sotkamossa kukaan pelaaja ei onnistunut loistavasti, ellei sellaiseksi lasketa erinomaisen kauden pelanneita ulkopelien erikoismiehiä Jussi Korhosta, Iivari Vihantoa ja Ville Kotroa sekä vähistä tilanteista kärsinyttä Roope Korhosta. Kokonaisuudessaan Jymyn tasaisin ja varmin pelaaja kauden aikana oli kokenut Niko Korhonen.

Hänkään ei pelannut mitenkään ylihäikäisevää kautta, mutta oli tutun luotettava ulkona ja sisällä onnistumisprosenteissa omissa korkeuksissaan. Hän oli yhdessä Roope Korhosen kanssa joukkueensa tärkein ja paras pelaaja katkerasti päättyneellä kaudella.

Muutokset

Sotkamo teki ensi kaudeksi kaksi kovaa hankintaa Kiteeltä – Elmeri Purmosen ja Hannes Pekkisen. Kolmas raskaansarjan veto oli Mikko Kuosmasen vetäminen ensi kauden ykköspelinjohtajaksi Jani Komulaisen tilalle.

Joni Rytkönen karisti Kainuun pölyt jaloistaan ja siirtyy Joensuuhun. Parhaiden aikojen Rytköstä Sotkamossa jäädään kaipaamaan, mutta tämän kesän Rytköstä ei. Riku Niemi siirtyi Hyvinkäälle ja Antti Kiiskinen pelaa ensi kaudella koko kauden mittaisella lainasopimuksella Pattijoella.

Arvio

Sotkamo vahvistuu ensi kesäksi tähän ja edellisiin kausiin verrattuna. Itse asiassa se on vahvempi kuin jopa kaudella 2020, jolloin Jymy voitti Suomen mestaruuden.

Purmonen on jo nyt huippuluokan kärkimies ja Jymyn koulussa hänestä aateloidaan entistäkin kovempi kärki. Purmosen hankinta mahdollistaa myös Kalle Kuosmasen siirtämisen ”omalle paikalleen” kakkoseksi. Pekkinen on puolestaan erinomainen saranapelaaja ja tuo joukkueeseen myös kaivattua kotiutusvoimaa.

Pekkinen on kova vahvistus myös etukentälle, sillä hän on ollut jo useamman vuoden yksi parhaista vaihtotilanteiden etumiehistä. Takatilanteissa Pekkinen on pelannut linjassa eri rooleissa. Purmonen on vielä ulkopelaajana raakile, mutta Jymyssä se tiedostetaan ja hänet pannaan varmasti talven aikana senkin suhteen koulun penkille.

Kuosmanen on viidestä välivuodesta huolimatta edelleen Superin parhaita pelinjohtaja, ellei jopa paras. Hän tuo Komulaisen kiveen hakattuun pelaamisen kaavaan enemmän variaatioita ja yllätyksellisyyttä. Kuosmanen katsoo varmasti tarkkaan myös ulkopelin päälle, vaikka Jussi Haapakoski johtaakin ulkopeliä tämän kauden tapaan. Antti Hartikainen on myös arvokas lisä valmennustiimiin.

Ensi kauden tulojärjestystä on turha vielä ennakoida, mutta se on selvää, että näillä muutoksilla ja Kuosmasen tulolla pelinjohtajaksi Sotkamo nousee Vimpelin ykköshaastajaksi. Tosin Manse on vielä arvoitus, sillä joukkue  on vielä viimeistelemättä eikä pelinjohtajana lopettavalle Juhani Lehtimäelle ole palkattu vielä seuraajaa.

Kysymys

Sotkamon tilanne on elänyt viimeisinä vuosina. Vuoden 2020 mestaruus oli kova temppu, mutta todellisuudessa Jymy ei ole ollut enää samanlainen voima kuin 2010-luvun alkuvuosina – ja oikeastaan 1990-luvun alusta lähtien. Sen vetovoima pelaajien keskuudessa on rakoillut ja kehuttu oma mylly on ehtynyt sen verran, että Jymy on joutunut oikeasti olemaan valppaana siirtomarkkinoilla. Iiro Haimin houkutteleminen kauden 2024 pelinjohtajaksi kertoo, että myös pelinjohtajarintamalla hyvät sotkamolaiset vaihtoehdot ovat kortilla.

Sotkamo on osoittanut kuuluvansa edelleen Superin kärkiseuroihin joukkoon, mutta iso kysymys on, mikä sen asema kärkiseurojen joukossa on – onko se sellainen seura, joka vuodesta toiseen taistelee ehdottomalla huipulla ja voittaa Suomen mestaruuksia vai tuleeko siitä mestaruuksia voittavien seurojen haastaja?

Jymyssä puhuttiin vuoden 2020 mestaruuden jälkeen neljännestä aallosta. Todellisuudessa vuoden 2020 mestarijoukkueesta pelaa joukkueen ulkopelikoosteessa ensi kaudella vain kolme pelaajaa – Aapo Komulainen, Kalle Kuosmanen ja Niko Korhonen.

Aalto on muuttanut muotoaan, mutta Jymy on onnistunut rakentamaan vanhan aallon tilalle uuden ja itse asiassa jopa lupaavamman aallon. Kasassa on erinomaiset aineet menestyä vuosikausiksi eteenpäin – kunhan vain Sotkamossa ratkaistaan Roope Korhosen ennemmin tai myöhemmin tyhjäksi jättämien saappaiden täyttämisen haaste.