Jokainen ymmärtää haasteen:

Eri aikakausien joukkueiden vertaaminen toisiinsa on vaikea ja osin jopa epäreilua, mutta kaikkien aikojen parhaasta pesäpallojoukkueesta ei ole epäselvyyttä.

Se on kauden 2013 Sotkamon Jymy.

Sotkamo oli voittanut vuosina 2005–2010 pelattujen kuuden kauden aikana vain kaksi Suomen mestaruutta, mikä oli nyky-Jymyn mittakaavassa vähän. Toni Kohosen palattua takaisin Sotkamoon kaudeksi 2011 kultajuna palasi raiteilleen ja Jymy kruunattiin mestariksi 2011 ja 2012.

Kunnes tuli se maaginen kausi 2013.

Edelliskauden kultajoukkueesta oli lähtenyt värikäs Jimi Heikkinen. Siksi Sotkamossa pohdittiin, kuka ottaisi Heikkisen paikan etukentällä Aki Oravan rinnalla. Lopulta sekin kysymysmerkki ratkesi, kun Kosti Rautiainen pelasi vaihtotilanteissa toisena etumiehenä. Takatilanteissa Rautiainen siirtyi kakkosvahdiksi ja linjassa pelannut Jere Vikström tuli tappimieheksi. Palapeli oli valmis.

Kaikkien aikojen ulkopelijoukkue

Ja millainen palapeli.

Sotkamo voitti runkosarjan 26 ottelustaan 24 ja hävisi koko kauden aikana vain kahdesti – ja niissäkin peleissä se otti pisteen. Sotkamon saavutuksen kovuutta nostaa se, että sen paikallisvastustajia olivat kyseisellä kaudella Vimpeli ja Pattijoki, jotka sijoittuivat runkosarjassa sijoille 2 ja 3.

Pudotuspeleissä Jymy moukaroi puolivälierissä Koskenkorvan 3–0, välierissä Joensuun 3–0 ja finaalissa Vimpelin samoin 3–0.

Sotkamon tuon kauden joukkueen hurjin tilasto ei kuitenkaan ole runkosarjan voittotilasto. Vielä rajumpi tilasto on Sotkamon juoksuero. Lyötyjen juoksujen määrä oli runkosarjan kovin, 291 lyötyä juoksua. Jopa valtavista lyöntimääristään tunnettu Vimpeli jäi Sotkamosta neljä juoksua, ja seuraavaksi parhaat yli 80 juoksua.

Sotkamo oli erinomainen sisäpelijoukkue, mutta sen todellinen salaisuus ja voima oli kuitenkin ulkopeli. Jymy antoi runkosarjassa 26 ottelussa vain 87 juoksua. Se tarkoitti vain reilut 1,5 juoksua per jakso.

Jymyn ulkokentän salaisuus oli yksinkertainen: sen jokaisella ulkopelipaikalla pelasi huippuluokan ulkopelaaja, Kaiken lisäksi he olivat valtaosin vielä kokeneita ja pelanneet paljon yhdessä. Ja ne vähemmänkin kokeneet pelaajat, Rautiaisen veljekset, Jere Vikström ja Niko Korhonen, olivat jo sisään ajettuja ja rutinoituja.

Lukkari Toni Kohonen pelasi uransa parhaita vuosiaan ja oli pelipaikallaan sarjassa ylivoimainen. Etukentällä Aki Orava oli Sotkamon vuosinaan yksi sarjan parhaista etumiehistä ja Kosti Rautiainen täytti paikkansa Oravan rinnalla takuuvarmasti. Immo Rautiainen etulukijana ja Antti Hartikainen takalukijana olivat Superin eliittiä. Jere Vikström hoiti vaihtotilanteissa polttolinjan kakkospuolen ja Niko Korhonen kolmospuolen.

Takana Roope Korhonen ja Mikko Korhonen muodosti Superin parhaan ja varmimman kopparikaksikon. Molemmat olivat kokeneita ja pelanneet pitkään yhdessä. Siksi kaksikon yhteistyö oli saumatonta.

Kova myös sisällä

Sisällä Jymyn vuoden 2013 joukkue oli myös hurjaa tekoa. Sotkamolla oli jymyläiseen tapaan huippukova ykköskärki ja sen perässä vahva ja kotiutusvoimainen keskipalkki. Pääkotiuttajana oli itseoikeutetusti Roope Korhonen. Niko Korhonen pelasi ykkösenä ja Antti Hartikainen kakkosena. Kolmosena pelasi virallisesti Toni Kohonen, mutta Jymyllä oli jokerina kaikkien aikojen vaihtolyöjä, Jani Komulainen, joka tuli Hartikaisen jälkeen tekemään tilanteen. Komulainen oli myös erinomainen kotiuttajia ja löi varsinkin syksyn kriittisissä peleissä elintärkeitä juoksuja. Kärjen jälkeen astui areenalla keskipalkki.

Vaikka peruspermanentti oli selvä, pelinjohtaja Mikko Kuosmanen sekoitti tarvittaessa lyöntijärjestystä, ja käytti Immo Rautiaista joissakin peleissä myös kolmosena.

Etenijäjokereina pelasivat alkukaudesta Topi Korhonen ja Saku Hakkarainen, mutta syksyn ratkaisupeleissä ykkösetenijäjokeriksi tuli alkukauden Alajärvellä lainalla pelannut Niilo Piiponniemi.

Vuoden pesäpalloilijaksi olisi voitu valita useampikin Sotkamon pelaaja, lähinnä Kohonen, Komulainen tai Roope Korhonen, mutta valinta osui lopulta Antti Hartikaiseen.

Mikko Kuosmanen oli pelinjohtajana myös Superin ehdoton ykköspelinjohtaja. Hän oli tullut Jymyn pelinjohtajaksi 2008 ja kypsyi viuhkassa parhaimmilleen mestaruusvuosien 2011, 2012 ja 2013 aikana.

Myrkkyä Vimpelille

Jymyn loistokkuus näkyy tilastojen lisäksi myös toisellakin tavalla – siten, miten ylivoimainen se oli tuohon aikaan keskinäisissä otteluissa huippuvahvaa Vimpeliä vastaan. Joukkueet kohtasivat runkosarjassa toisensa neljästi, ja Jymy voitti otteluista kolme. Myös finaalit se vei puhtaasti 3–0, vaikka otteluista kaksi menikin supervuoroon.

Vimpelin vahvuudesta saa hyvän kuvan katsomalla sen pelaajalistaa. Sen ykköskärjessä pelasivat kaikkien aikojen etenijä Sami Haapakoski, Henri Puputti, Mikko Kanala ja Antti Kuusisto, ja kotiutusvoimasta vastasivat uransa parhaan kauden pelannut Mikko Rantalahti, Janne Mäkelä ja nuori härkä Matias Rinta-aho. Teemu Isoketo pelasi alkukauden  kakkoskärjen veturina, mutta oli syksyn finaalisarjassa tutulla paikallaan numero ykkösenä.

Vimpelin ero Sotkamoon oli epätasaisuus. Vimpelin pelaajat voittivat niin runkosarjassa kuin ylemmissä pudotuspeleissä lyöjä-, etenijä- ja kärkilyöntilastot, mutta Sotkamo oli ennen kaikkea joukkue. Toki Vimpelinkin materiaali oli kivikova, sillä vahvan sisäpeliosaston lisäksi lähes jokaisella ulkopelipaikalla pelasi huippuluokan pelaajia. Suurin ero tuli lukkareiden vertailussa Toni Kohosen ja Hannu Huuskosen välillä.

Muutosten tuulet

Jymy voitti vuosina 2011-2015 viisi mestaruutta putkeen ja se kaatoi joka kerta finaalissa Vimpelin.

Kausien 2014 ja 2015 joukkueet olivat edelleen kovia ja kokeneita, mutta eivät enää maagisen 2013 kauden joukkueen veroisia. Aki Orava karisti kauden 2013 jälkeen Kainuun vaarat ja Mikko Korhonen nousi pelinjohtajaksi tehtävästä sivuun jääneen Mikko Kuosmasen tilalle. Niilo Piiponniemi tuli Roope Korhosen pariksi takakentälle, mutta Oravan paikkaaminen oli haastellisempaa. Neljäs peräkkäinen mestaruus kertoi kuitenkin kovaa kieltä siitä, ettei Jymy kovin paljoa heikentynyt.

Sotkamon 2013 mestarijoukkue oli muutenkin mielenkiintoinen joukkue. Sen pelaajista pelaamista jatkavat edelleen Toni Kohonen, Roope Korhonen, Antti Hartikainen, Jere Vikström, Niko Korhonen, Niilo Piiponniemi ja Topi Korhonen. Jani Komulainen on siirtynyt Jymyn pelinjohtajaksi, Mikko Korhonen on Kempeleen kakkospelinjohtaja ja Rautiaisen veljekset ovat huipputuomareita. Aki Orava ja Saku Hakkarainen ovat lopettaneet, eikä heillä ole enää näkyvää roolia pesäpallossa.