Nyt on pakko tunnustaa häpeilemättä: olen ollut pahasti väärässä. Minä onneton, kun luulin, että miesten Superpesiksen tämän kauden ylivoimaisin joukkue olisi Joensuu Maila. Mutta kuunneltuani Sotkamon Jymyn tuottaman Pesis Talk Show’n jokaisen jakson, minun lienee muutettava mielipidettäni.

Tämän kauden ylivoimaisin joukkue miesten Superissa onkin Sotkamon Jymy.

En ala saivarrella jokaisella sanalla tai äänenpainolla, mutta Pesis Talk Show’n viesti oli, että Jymyllä on sarja taktisin lukkari, loistava etukenttä, niin hyvä linja, että siitä tuskin tarvitse edes puhua, ja huippukopparit, toinen valmiiksi huippu ja toinen niin hyvin harjoitellut, että häneenkin liittyvät kysymysmerkit ovat toissijaisia. Ja entä sisäpeli: sarjan parasta tietenkin. On Superin jalkavin joukkue, jossa on Superin parhaat vaihtajat ja niin paljon kotiutusvoimaa Jumalasta alkaen, että se on jopa joukkueen ongelma, koska töitä ei riitä millään kaikille huippukotiuttajille.

Niin, olihan siinä toki se loppukanetti, että harmi vain, että runkosarjan jälkeen joudutaan pelaamaan pudotuspelit, ja niissä Joensuu saattaa sittenkin olla vahvempi kuin sarjan paras joukkue.

Jos tuossa jutun alussa joku haistaa sarkasmin, sanon, että tarkkaan haistettu. On siinä toki sitäkin, mutta vain vähän.

Jymyä on onniteltava Pesis Talk Show -sarjasta. Vaikka muutkin seurat ovat tehneet vastaavanlaisia virityksiä, Jymyn viritys on ollut paras. Ylivoimaisesti. Siinä on parhaimmillaan puhuttu Mikko Kuosmasen, Olli Kosken ja Olli Korhosen johdolla ja ”pesiskriitikko” Jimi Heikkisen säestämänä erinomaista pesäpalloasiaa, ja uskallettu olla myös kriittisiä. Joissakin kohtaa jopa yllättävänkin kriittisiä.

Mutta ohjelmasarjassa on myös heikkoutensa. Koko kaaren mitassa kenties suurin puute oli pelinjohtajien ja valmentajien vähäinen analysointi. Ymmärrän toki, että se on herkkä ja tulenarka aihe, mutta silti pelinjohtajien ja valmentajien työntäminen sivuraiteille vääristää kuvaa siitä, mistä muuttujista pesäpallossa menestys tai menestymättömyys syntyy.

Ohjelmasarjan suurin ongelma on kuitenkin filosofinen.

Jos jonkun suurehkon pohjoisamerikkalaisen valtion presidentti tuodaan tv-kameroiden eteen, kaikki ymmärtävät, että sieltä saattaa tulla solkenaan minkälaisia valheita tahansa.

Jos ihminen valehtelee koko ajan, valhe on helppo tunnistaa. Ongelma syntyy sitä kautta, jos toimitaan, kuten Sotkamon Jymyn Pesis Talk Show’ssa toimittiin. Puhutaan lähes yksinomaan totta ja vielä erittäin uskottavasti, mutta sitten väliin lipsautetaan yksi valhe tai valheenpoikainen sinne toinen tänne. Tai oikeammin: valehtelemisen salakavalin muoto on se, ettei sanatarkasti edes valehdella, mutta totuudesta kerrotaan ja siitä jätetään kertomatta sellaisia asioita, että lopputulos muuttuu valheelliseksi.

Ja juuri tässä oli Pesis Talk Shown’n suurin heikkous ja harha.

Käyn Sotkamon Jymyn pelilliset ongelmat läpi lähempänä kautta julkaistavassa miesten Superin seurakohtaisessa kausiennakossa uusilla nettisivuillamme, mutta kysyn silti jo nyt, luuletteko te siellä Sotkamossa, etteikö muualla Suomessa tiedetä millaista ristivetoa Jymyssä on ja millaisia muutoksia joukkueeseen suunnitellaan. Mikko Kuosmaselle on siinä mielessä annettava tunnustus, että hän ei sentään itse tohtinut olla kameran edessä Sotkamon Jymyn koskevassa jaksossa, mutta yhtä kaikki: olisitte tehneet itsellenne kunniaa, jos olisitte käsitelleet Sotkamon Jymyä samalla tavalla kuin muitakin joukkueita.

Nyt koko sarjasta jäi lopulta maku, että hyvä asia oli sittenkin vain pelkkää Jymyn markkinointia. Totta kai jokainen saa tehdä mitä haluaa, mutta kaikkien edellisten jaksojen perusteella – joissa toki niistäkin paistoi sotkamolaisuuden pyhä veljeys – olisi odottanut enemmän.

Varsinkin Sotkamon Jymyltä.