Sport pakenee uutta tyhjennysmyyntiä syömällä koko Liigan kannalta vaarallisia lääkkeitä
Vaasan Sportilla on joukkueessa peräti 14 ulkomaalaista pelaaja. Samuel Savolainen kysyy, onko siinä järkeä kenenkään kannalta?
Vaasan Sportilla on alkavan kauden miehistössä peräti 14 ulkomaalaista pelaajaa. Samuel, miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Se on juuri se oikea kysymys – tai ehkä vieläkin parempi kysymys on, miten tähän on tultu?
Sport nostettiin kabinettipäätöksellä Liigaan kaudeksi 2014-2015. Sen jälkeen sitä seurasivat samasta kabinetin ovesta KooKoo ja Jukurit.
Näistä kolmesta seurasta Sport on ollut surkein tapaus. KooKoo on vakiinnuttanut paikkansa Liigan keskiryhmässä, välillä käynyt korkeammallakin ja sillä on ollut tunnistettava pelillinen ja valmennuksellinen linja ja toimintaa on ohjannut selkeä identiteetti. Jukurit on ollut täysin päävalmentajavetoinen seura, mutta silläkin on ollut yksi hyvä kausi, kun se sijoittui toissa kaudella runkosarjassa peräti toiseksi.
Mutta Sportilla ei ole ollut oikein mitään. Ei identiteettiä, ei valmennuksellista tai pelillistä linjaa, ei selkeää suuntaa, ei vahvaa juniorituotantoa, eikä menestystä. Se on yrittänyt roikkua muiden mukana päävalmentajiensa avulla ja kun homma on sakannut, sitten on käynyt kuten viime kaudella, jolloin Sport pelasti joidenkin arvioiden mukaan pitkälti koko seuran olemassaolon aloittamalla kesken kauden tyhjennysmyynnin.
Nyt ollaan sitten tilanteessa, että sen on ollut pakko kasata joukkue ulkomaalaisista pelaajista. Sportin tapauksessa oleellista on, että kysymys ei ole ollut seuran strategisesta valinnasta, vaan pakkoratkaisusta. On ollut pakko etsiä ulkomaalaisia pelaajia, koska vetovoima ei ole riittäneet hyvien suomalaispelaajien hankkimiseen eikä Sportissa ole ollut suomalaispelaajien silmissä minkäänlaista imua. Sellaisen kuvan Sportin urheilujohtajan Herkko Koskenkin antamasta haastattelusta Ylelle saa.
Siksi ollaan nyt tilanteessa, että Sportilla on joukkueessa peräti 14 pelaajaa, mikä on varmasti Liigan kaikkien aikojen ennätys. Jos lasketaan, että joukkueessa pelaa kaksi maalivahtia, kuusi pakkia ja 12 hyökkääjää, niin Sportin 20:sta pelaajasta – tai 19:stä jos toista maalivahtia ei lasketa – 14 on ulkomaalaisia pelaajia ja viisi suomalaispelaajaa.
Kaiken lisäksi Sportin suomalaispelaajat ovat ynnä muut -osastoa. Heistä kukaan ei ole Liigan eturivin tai edes kakkos- tai kolmosrivin pelaajia.
Onko tämä terve tilanne tai onko tässä ylipäätään minkäänlaista järkeä, että Liigassa pelaa tällainen seura?
Ja sitten seuran puheenjohtaja – joka sattuu olemaan myös Liigan puheenjohtaja – toitottaa suureen ääneen, etteivät Kiekko-Espoo ja Jokerit ole valmiita pelaamaan Liigassa. Onko Sport muka valmis pelaamaan Liigassa sen enempään taloudellisesta kuin toiminnallisestakaan näkökulmasta?
Sport on pelannut kohtalaisen hyviä harjoitusotteluita. Voisiko Vaasan muukalaislegioona kuitenkin menestyä Liigassa alkavalla kaudella?
Se on totta, että Sport on ollut yllättävänkin hyvä kesän harjoituspeleissä ja joukkueen pelaaminen on herättänyt kunnioitusta vastustajissakin. Ja eihän Sportin materiaali missään tapauksessa ole huono, pikemminkin päinvastoin.
Sillä on tosi hyviä pakkeja, joista kannattaa seurata erityisesti Reece Scarlettia ja Carl-Johan Lerbyä. Varsinkin Lerby voi olla kauden aikana otsikoissa. Hän ei ole aivan kovimman kaliiperin pakki puolustussuuntaan pelatessa, mutta hän todella vahva offensiivinen pelaaja ja hänen mailastaan lähtee kauden aikana pisteitä.
Myös hyökkäyskaluston kärki on Liiga-tasolla kovaa tekoa. Simon Hjalmarsson ja Axel Holmström osoittivat jo viime kaudella tasonsa ennen kuin heidät lainattiin loppukaudeksi muualle. Kolmas kovan luokan pelimies on Jens Lööke.
Sportin kaltainen joukkue tarvitsee menestyäkseen extraa maalivahdeiltaan, mutta sen suhteen olen varauksellisempi. Miroslav Svoboda on kokenut maalivahti, mutta hän ei ole vielä täysin vakuuttanut kesän harjoituspeleissä eikä Rasmus Reijolasta ole huippuluokan ykkösvahdiksi, jos kiekot eivät tarttuisi tšekkivahdin hanskaan.
Jos Liiga-sijoitukset ratkeaisivat pelkästään materiaalin perusteella, Sportin pitäisi olla tällä ryhmällä pudotuspelijoukkue – menipä se pudotuspeleihin suoraan tai säälipleijareiden kautta. Mutta onko se sitä?
Ensimmäinen iso kysymysmerkki on päävalmentaja Risto Dufva. Dufva on kokenut ja meritoitunut valmentaja, mutta tässä on pakko kysyä, miten hyvä modernin jääkiekon valmentaja hän enää on?
Dufvan viimeiset menestysvuodet olivat Lukossa, jossa hän parhaimmillaan saavutti jopa pronssia. Mutta Rauman vuosista on jo seitsemän vuotta, eikä menestys ole ollut sen jälkeen mitenkään ihmeellistä – ei myöskään Sportissa, jota Dufva on valmentanut marraskuusta 2019 lähtien.
Oli myös mielenkiintoista lukea Yleltä tämä Herkko Kosken perjantainen haastattelu, jossa hän myönsi avoimesti, että joidenkin pelaajien kohdalla päävalmentaja on saattanut olla se syy, miksi Sport ei ole heitä kiinnostanut. Sanoisin, että suoraa, mutta myös tulenarkaa puhetta – ja voi tuosta senkin johtopäätöksen vetää, että tämä taitaa olla Dufvan viimeinen kausi Vaasassa.
Tässä mielessä kausi ei ole iso vain Sportille. Se on iso myös Dufvalle, jos hän aikoo ylipäätään valmentaa enää Liigassa.
Voisiko tämä ulkomaalaisiin satsaamaan pelastaa Sportin?
Se voi pelastaa yhden kauden, mutta mitä sitten? Mistä tästä kaudesta jäisi Sportille tai Liigalle käteen, vaikka Sport menisikin vaikkapa pudotuspeleihin?
Jos menestystä ei tule, talven aikana painitaan samojen ongelmien ja haasteiden kanssa ja Vaasassa joudutaan taas miettimään, pitäisikö tammikuussa aloittaa tyhjennysmyynti. Tai jos menestystä tulee, Sportin parhaat pelaajat vietäisiin käsistä ja Vaasassa jouduttaisiin etsimään heidän tilalleen uusia ulkomaalaisia?
Pakon edessä on pakko tehdä pakkoratkaisuja, mutta Sportin tilanne on kuin klassisessa vertauksessa: Housuun kuseminen pakkasella lämmittää hetken, mutta sen jälkeen tulee entistäkin kylmempi.
En usko, että Sportista tulisi menestyvä tai edes aidosti Liiga-tason joukkue tällä tavalla toimimalla tai että sen vetovoima pelaajien keskuudessa nousisi kuin taikaiskusta.
Tarvittaisiin selkeä visio, mihin pyritään, kristallinkirkas strategia, miten tavoitteisiin päästäisiin, ja sitten pitkäjänteisyyttä, raakaa työtä ja ennen kaikkea arjen osaamista kaikilla tasoilla seurajohdosta valmennukseen. Valitettavasti tähänastiset näytöt eivät tue sitä, että Vaasassa saataisiin tällainen muutos aikaan.
Lisäksi Sportin menestykseen liittyy vaara. Entä jos Sport oikeasti menestyisi ulkomaalaisilla vuoratulla joukkueellaan?
Pelkään pahoin, että muutamat muut puristuksessa olevat seurat lähtisivät ”pakon edessä” apinoimaan Sportin mallia, ja sehän se vasta olisikin suomalaisen Liiga-kiekkoilun suurta juhlaa, kun ulkomaalaiset pelaajat täyttäisivät heikompien Liiga-seurojen rosterit ja muutamat harvat suomalaispelaajat pelaisivat jämäminuutteja sivuroolissa, kuten Sportissa on nyt käymässä.
Sport joutuu ratkomaan itsensä kannalta isoja kysymyksiä, mutta myös Liigalla ja koko suomalaisella jääkiekolla on edessä isoja kysymyksiä. Ja jos tämä on tulevaisuudessa laajemminkin Liiga-seurojen tie, miten se vaikuttaisi esimerkiksi suomalaisten pelaajien palkkatasoon, jos ulkomaalaispelaajien määrällä ei ole mitään väliä?
Onko tällainen tie Liigan ja suomalaisen jääkiekon etu – tai onko se kenenkään etu? Sopii ainakin epäillä.
