Mestareiden liiga alkaa tiistaina. Jukka, joko kristallipallosi kertoo, missä päin Eurooppaa keväällä juhlitaan?

Tämän kauden arviointia vaikeuttaa pari isoa muuttujaa.

Ensimmäinen on se, että kesällä pelattiin jalkapallon MM-kisat, jotka päättyivät vasta 19. heinäkuuta. Monella seuralla pre-season jäi torsoksi, minkä lisäksi osalla pelaajista kesän 2025 pre-seasonista alkanut rumba on tämän kauden loppuun mennessä kestänyt 2-3 viikon lomaa lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti lähes kaksi vuotta.

On selvää, että jossain kohtaa inhimillisen suorituskyvyn rajat tulevat vastaan, mikä alkaa näkyä peliesityksissä kentällä ja loukkaantumisina.

Tämän vuoksi joukkueiden voimasuhteet voivat elää kauden aikana. Kun marginaalit ovat pienet, kunnon heilahdukset jo yhden tai kahden avainpelaajan kohdalla tai mahdolliset loukkaantumiset voivat naksauttaa marginaaleja väärään suuntaan.

Toinen muuttuja on tammikuun siirtoikkuna. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tammikuussa nähdään normaalia enemmän suuria siirtoja. MM-kisat sotkivat tämän kesän siirtoikkunaa ja monilla seuroilla luu jäi niin sanotusti käteen.

Arsenal ei saanut tehtyä suunnittelemiaan kärkimies- ja laiturihankintoja, Liverpoolilta jäi toinen laitapelaaja hankkimatta eikä Chelsea ehtinyt korvata Enzo Fernándezia, kun Monaco kaatoi viimehetkillä Lamine Camaran siirron.

Kysymys ei ole pelkästään niistä seuroista, joiden urakka kesän siirtoikkunassa jäi vajaaksi. Jos Arsenalin, Chelsean tai Liverpoolin kaltaiset seurat tekevät isoja siirtoja tammikuussa, siirrot käynnistävät siirtomarkkinoilla tutun myllyn, jossa sama raha kulkee ravintoketjussa porras portaalta alaspäin.

Tärkeintä Mestarien liigan voittotaistelun kannalta on se, mitä tapahtuu suurimmissa ennakkosuosikeissa. Saako esimerkiksi Arsenal hankittua Kenan Yildizin tasoisen laiturin tai siirtyykö Julián Àlvarez tammikuussa Barcelonaan?

Tällaiset siirrot voivat vaikuttaa kärkiseurojen voimasuhteisiin – jopa ratkaisevasti.

Jos kuitenkin puristat suursuosikit, mitä ne seurat ovat?

Kolme suurinta suosikkia ovat PSG, Barcelona ja Arsenal – mutta se seura, jonka mestaruuden puolesta lyön omat rahat kiinni, tulee kuitenkin näiden ulkopuolelta.

Luis Enrique tekee maagista työtä PSG:n kanssa. Kysymys ei ole vain siitä, miten taktisesti edistyksellistä jalkapalloa PSG pelaa, vaan miten paljon Enrique pystyy kehittämään joukkueen pelaamista kauden aikana ja miten paljon hän pystyy kehittämään pelaajia.

Monet kurtistivat kulmiaan, kun PSG osti kesällä 50 miljoonalla eurolla Ferran Torresin Barcelonasta. En olisi yllättynyt, jos Torres olisi yksi tämän kauden sensaatiomaisimmista pelaajista Euroopan kentillä.

Arsenalin prosessi vie sitä askel askeleelta eteenpäin. Viime kaudella loukkaantumisista ja niiden vaikutuksesta kärsineet Bukayo Saka, Martin Ødegaard ja Kai Havertz ovat syksyn ensimmäisten viikkojen perusteella palanneet takaisin huippuiskuunsa ja kun siihen päälle lisätään Bruno Guimarãesin hankinta sekä 1-2 kovan luokan hankintaa tammikuussa, Arsenal tulee ilman muuta olemaan yksi kauden vahvimmista seuroista myös Mestarien liigassa.

Barcelona on alkukauden aikana vieläkin hurjemmassa iskussa La Ligassa kuin vuosi sitten. Se on tehnyt enemmän ja päästänyt vähemmän maaleja, ja vaikka kausi on vasta alussa, signaalit ovat lupaavia.

Lisäksi Barcelona hankki kesällä Rodrin, joka oli vuosikaudet Manchester Cityn tärkein pelaaja. Hän on edelleen maailman paras pelin ja kenttätasapainon kontrolloija ja muiltakin ominaisuuksiltaan Barcelonan uusi johtava kenraali. Lisäksi Lamine Yamal ja loukkaantumisista viime kaudella kärsinyt Raphinha ovat olleet huippuiskussa kauden avausviikkoina.

Hansi Flickin prosessi Barcelonassa on kehittynyt koko ajan. Kaiken lisäksi Barcelonan pahin talouskurimus on takana ja se yrittänee puristaa tosissaan tammikuussa pakettiin Àlvarezin kaupan.

Jos tästä kolmikosta pitää sanoa finaaliin menijä, se on todennäköisimmin Barcelona.

Entä sitten se yllättäjä?

Sanon tämän raskaan sydämin – Manchester City.

Raskain sydämin siksi, että Manchester Cityyn liittyy tällä hetkellä sellainen ominaishaju, joka ei tee hyvää jalkapallolle.

Sillä on niskassaan 115 case, joka on noussut nyt jo yli 130 caseksi ja kaiken lisäksi Der Spiegel on julkaissut uusia sille vuodettuja dokumentteja, joiden mukaan City olisi mahdollisesti antanut väärää tietoa urheilun kansainväliselle vetoomustuomioistuimelle Casille, kun tämä kumosi vuonna 2020 Manchester Cityn saaman kahden vuoden osallistumiskiellon eurocupeihin.

Manchester Citya ei ole vielä tuomittu, mutta näin raskaita syytöksiä ei esitetä ilman painavia näyttöjä. Jos kysymys olisi yksittäisestä ihmisestä, hänet olisi hyllytetty tutkinnan ajaksi tehtävästään, mutta jalkapalloseuraa ei voida tuomita tai hyllyttää ennen tuomiota.

Ymmärrän Manchester Citya siinä, että se elää elämäänsä normaalisti ja käytti kesällä 440 miljoonaa puntaa uusien pelaajien ostamiseen, koska mikä olisi toinen vaihtoehto ennen 115 casen tuomiota? Todeta, että meidän ei sovi uudistaa joukkuetta ja yrittää menestyä, vaan roikkua kiltisti löysässä hirressä ja antaa muiden seurojen juhlia?

Manchester City tanssii niin kauan kuin musiikki soi – ja jos se musiikki loppuu joku päivä, silloin loppuu myös tanssiminen.

Nyt se menee kuitenkin täydellä kaasulla eteenpäin ja on yksi Mestareiden liigan suurimmista suosikeista.

Manchester Citylla on riveissään Euroopan pelätyin viimeistelijä, Erling Haaland, ja sillä on Enzo Fernándezin ja Elliot Andersonin johdolla huippuluokan keskikenttä.

Uusi manageri Enzo Maresca on ristiriitainen tapaus. Hänen aiemmat näyttönsä managerina viittaavat siihen, että Marescan haasteena on rakentaa tasainen, viikosta toiseen takuuvarmaa tulosta takova prosessi. Silloin kun kaikki rokkaa, mennään lujaa – mutta, kun ei rokkaa, silloin edessä voi olla tuskaiset viikot.

Näin tapahtui kaudella 2023-2024 Leicesterissä ja niin tapahtui toissa ja viime kaudella Chelseassa.

Manchester Cityn mahdollisuus on näissä hyvissä jaksoissa. Maresca on erinomainen taktikko ja vaikka kesän 2025 seurajoukkueiden MM-turnauksen glamour ei vielä ollutkaan kaksinen, turnaus oli vahva näyttö Marescan taidoista. Hän johti Chelsean turnauksen voittoon – ja mikä vakuuttavinta: Chelsea voitti finaalissa PSG:n 3-0 ja tanssitti sitä taktisesti vieläkin julmemmin.

Tästä syystä nostan Manchester Cityn Mestareiden liigan suurimmaksi voittajasuosikiksi ja Barcelonan sen finaalivastustajaksi.

Totta kai PSG ja Arsenal ovat iholla ja koska kyseessä on loppuvaiheessa cup-kisa, Real Madridin, Bayern Münchenin ja Liverpoolin kaltaisille joukkueille on jätettävä pienen pieni sauma finaalipaikasta. Mutta siinä ne sitten alkavat olla.