Suomen jalkapallomaajoukkue oli kesällä 1996 haastavassa tilanteessa.

Jukka Vakkilan, Tommy Lindholmin ja Jukka Ikäläisen päävalmentajakaudet olivat olleet suuria pettymyksiä. Ahdistusta syvensi se, että niissä valinnoissa ei nähty edes suurta mahdollisuutta. Pääsystä arvokisojen lopputurnaukseen voitiin aina puhua ja unelmoida, mutta todellisuudessa optimismi oli pelkkää kangastusta.

Samaan aikaan suomalaisessa jalkapallossa oli tapahtumassa kuitenkin jotain täysin ainutlaatuista. Jari Litmanen oli noussut Ajaxin tähtijoukkueen suurimmaksi tähdeksi ja johdattanut sen sensaatiomaisesti Mestarien liigan voittoon toukokuussa 1995. Vuotta myöhemmin Ajax raivasi tiensä uudelleen Mestarien liigan finaaliin, mutta finaalissa Juventus voitti sen rangaistuspotkukisan jälkeen.

Suomessa nähtiin samanaikaisesti, että Litmasen ympärille oli nousemassa uudenlainen pelaajasukupolvi, joka myöhemmin ristittiin Kultaiseksi sukupolveksi.

Mitä siis siinä kohtaa piti tehdä?

Palloliiton silloinen pääsihteeri Pertti Alaja päätti, että siinä tilanteessa pitää tehdä jotain ennenkuulumatonta.

Ja hän teki: Suomen Palloliitto palkkasi A-maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Tanskan vuoden 1992 Euroopan mestariksi luotsanneet Richard Møller Nielsenin.

Siitä, kuinka hyvä valmentaja Møller Nielsen oikeasti oli ja oliko hänen optimaalisin valinta Suomelle, voidaan aina kiistellä, mutta Alajan veto oli manööverinä mestarillinen. Jo pelkkä Richard Møller Nielsenin nimitys nostatti Suomessa kokonaan uudenlaisen uskon ja mielenkiinnon A-maajoukkueeseen.

Ristiriita

Richard Møller Nielsen oli valmentajana ristiriitainen persoona.

Kukaan ei voi viedä häneltä pois Tanskan sensaatiomaista Euroopan mestaruutta, mutta monet Møller Nielsenin kriitikot olivat sitä mieltä, ettei se tehnyt hänestä raskaansarjan huippuvalmentajaa.

Møller Nielseniin suhtauduttiin erittäin varauksellisesti myös Tanskassa. Laudrupin legendaariset veljet, Michael ja Brian, kieltäytyivät pelaamassa Møller Nielsenin maajoukkueessa. Michael piti päänsä jopa EM-kisojenkin suhteen, mutta Brianille EM-lopputurnauksessa pelaamisen houkutus oli liian suuri. Michael palasi maajoukkueeseen vuoden 1994 MM-karsinnoissa.

Myös tanskalaislehdistö ehti moneen kertaan vaatia Møller Nielsenin erottamista vuoden 1992 EM-karsintojen aikana, mutta Møller Nielsen piti paikkansa ja loppu on historiaa.

Kaikki muistavat kesän 1992 sensaation – jota kuvaa hyvin Kasper Barfoedin ohjaama elokuva Sommeren ’92 –, mutta se ei ollut Tanskan ainoa saavutus Møller Nielsenin aikana. Hän johti Tanskan myös  vuoden 1996 EM-kisoihin ja kesällä 1995 Tanska voitti Maanosien Cupin, jossa se kaatoi finaalissa Argentiina 2–0. Vuoden 1994 MM-kisoihin Tanska ei selvinnyt.

Tragedia

Suomen maajoukkueessa Møller Nielsenin alku oli lupaava. Suomi oli arvottu Norjan, Unkarin, Sveitsin ja Azerbaidzhanin kanssa samaan alkulohkoon ja Suomen mahdollisuuksia MM-karsinnoissa pidettiin hyvinä.

Ja hyvät ne olivatkin. Kun Suomi kohtasi karsintalohkon viimeisessä ottelussa kotonaan Unkarin, sille olisi riittänyt jatkokarsintapaikkaan voitto.

Lokakuinen ilta Olympiastadionilla oli sateinen, mutta se lupasi paljon. Lupaukset näyttivät myös realisoituvan, kunnes suomalaista jalkapalloa kohtasi sen historian suurin tragedia – täysin käsittämättömien sattumien ja sähläysten värittämä näytelmä, joka päättyi siihen, että Suomi sähelsi pallon omaan maaliin ottelun lisäajalla. Maali tarkoitti Unkarin tasoitusta 1–1:een ja Suomen jäämistä karsintalohkossaan Unkarin jälkeen kolmanneksi.

Tragedia jätti ikuisen arven suomalaisten mieliin, mutta itsesäälissä kieriskelyn piintyneessä viimassa on unohtunut se, että Suomi olisi selvinnyt voitolla vasta jatkokarsintaan – ei Ranskan MM-lopputurnaukseen.

Sitä, minkä sijoitetun maan arpa olisi nostanut Suomen vastustajaksi, emme saa koskaan tietää, mutta yhden asian me tiedämme: ei Unkarinkaan ilo ikuista ollut. Se kohtasi jatkokarsinnassa Jugoslavian, joka tyrmäsi sen kahden ottelun yhteismaalein 12–1.

Nimi

Møller Nielsen toimi Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana elokuusta 1996 syksyyn 1999 saakka. Vaikka Suomi ei selvinnyt vuoden 1998 MM-kisoihin ja vuoden 2000 EM-kisoihin, Møller Nielsenin aika valoi uskoa siihen, ettei unelma arvokisojen lopputurnaukseen pääsystä ollut utopiaa.

Yksittäisistä voitoista maukkain oli 3–1-vierasvoitto vuoden 2000 EM-kisojen karsinnassa kovassa nosteessa olleesta Turkista. Vaikka kysymys oli vain yhdestä ottelusta ja yhdestä voitosta, tuo voitto osoitti, millainen potentiaali Kultaiseen sukupolveen liittyi.

Møller Nielsenin piti alun perin valmentaa Suomen kesään 2000 saakka, mutta hän purki syksyllä 1999 sopimuksensa yhteisymmärryksessä Palloliiton kanssa. Siitä alkoi Antti Muurisen aika.

Vaikka Møller Nielsenin aika piirsikin vahvoilla väreillä tarinoita suomalaisen jalkapallon folkloreen, totuus oli kuitenkin kylmä: Møller Nielsen oli kovempi nimi kuin valmentaja.

Hän kuoli 2014 aivokasvaimeen 76-vuotiaana.

Lue myös: Antti Muurinen oli salaviisas pirulainen, jonka potkimisen takana on iso journalistinen kysymys