Janne, mikä on päällimmäinen kysymys siinä, voiko Suomi edetä lähes absurdilta tuntuvaan saavutukseen, eli tenniksen Davis Cupin finaaliin Malagan lopputurnauksessa?

Totta kai ykköskysymys on ykköspelaaja Emil Ruusuvuoren pelikunto olkapäävamman myötä. Tai se, mitä tapahtuu, jos Ruusuvuori ei ole välierässäkään pelikunnossa.

Lainaan koripallovalmentajalegenda Henrik Dettmannia ja sanon, että ”en ole lääkäri, joten en lähde ennustamaan, onko hän pelikunnossa.”

Toki kun kyseessä on tenniksen tyylinen laji ja olkapäävamma, niin ei kuntoutuminen välttämättä niin nopeaa ole, että pelaaja pystyisi parin välipäivän jälkeenkään pelaamaan ja etenkään syöttämään maailman huipputason vaatimuksilla ja vaarantamatta ensi vuoden ensimmäisten kuukausien kisojaan.

Sanoit tuossa äsken, että ”mitä tapahtuu, jos Ruusuvuori ole välierässäkään pelikunnossa.” Mitä silloin siis tapahtuu?

Minulla on tässä mielessä nyt aika hurja skenaario. Nyt pelataan valtavan isoista asioista ja erittäin suuresta mestaruudesta. Ei pelata tyylipisteistä eikä olla keräämässä Fair Play -palkintoa tai miellyttämässä lipun ostaneita katsojia.

Tämä saattaa tarkoittaa nyt äärimmäistä taktikointia Suomelta. Suomi oli Kanadaa vastaan selkeästi päättänyt jo hyvissä ajoin ennen ottelua, että Patrick Kaukovalta korvaa Emil Ruusuvuoren ja pelaa rankinginsa takia Otto Virtasen takana Suomen kakkospelaajana.

Veikkaan, että Suomella on tuossa päätöksessä ollut taustatietona myös se, että Kanadan maailmantähti Felix Auger-Aliassime ei tulisi olemaan pelikunnossa – tai sitten Suomi luotti siihen ja otti riskin. Haluttiin silloin tietoisesti laittaa Virtanen ykköspelaajaksi Gabriel Dialloa vastaan. Virtasen voitto Diallosta oli kuitenkin mahdollisempi kuin Wimbledon-finaalissakin takavuosina pelanneesta Milos Raonicista, jonka Kaukovalta kohtasi.

Miten tämä liittyy Ruusuvuoreen ja välierään, jos puolivälierässäkin Kanadaa vastaan kuitenkin laitettiin kaksi pelikykyistä ja sikäli kaksi parasta kaksinpelaajaa pelaamaan ja olemaan rankingjärjestyksensä mukaisesti ykkös- ja kakkospelaajat? Eli mikä on skenaariosi?

Skenaarioni on se, että välierävastustajaa Australiaa vastaan ei nyt ole vastustajalla epävarmuustekijöitä, ja tiedetään kuka on heidän ykköspelaajansa, eli aivan huippupelaaja Alex De Minaur. Lähtökohta on, että häntä Suomen joukkueesta ei voita kukaan. Ruusuvuorikin voisi voittaa ehkä vain parhaimmillaan ja äärimmillään. Siksi on oikeastaan sama, kuka pelaa ykköspelaajana.

Mutta se ei todellakaan ole se ja sama, kuka on kakkospelaaja. Sen on ilman muuta oltava huimaa Davis Cup -syksyä pelaava Otto Virtanen. Hän pystyy ehdottomasti taistelemaan voitosta kakkospelaajien ottelussa.

Näin ollen Suomen täytyy nimetä Ruusuvuori ykköspelaajaksi, vaikka tämä ei pystyisi lyömään lyöntiäkään. Silloin saadaan Virtanen kakkospelaajaksi taistelemaan realistisesta otteluvoitosta, ja jos hän voittaa, saadaan mahdollisuus finaalipaikkataisteluun nelinpelissä.

Eli Suomen etu voi nyt hurjimmillaan olla jopa se, että Ruusuvuori kävelee kentälle lyömään alkupallottelun ja kättelee sen jälkeen tai ottelun alkupuolella vastustajan ja luovuttaa. Tätä tarkoitan sillä, että nyt ei kisata Fair Play -palkinnosta tai miellytetä yleisöä, vaan pelataan isosta voitosta.

Olen selvitellyt asiaa asiantuntijoiden kauttakin jopa Malagasta, ja on olemassa sellainen skenaario, että pelaajaa voisi vaihtaa jopa vielä siinä hetkessä, jos hän loukkaantuu ottelun alkupallottelussa. Jos tämä sääntö pitää paikkansa – tähän en ole Davis Cupin säännöistä löytänyt vastausta, mutta tämä vaihtoehto on tuotu esille sääntöasiantuntemuksen korkealta tasolta – niin silloinhan Suomi voisi vaihtaa Patrick Kaukovallan tai Patrik Niklas-Salmisen kehiin vielä jopa Ruusuvuoren ”todettua alkupallottelussa”, ettei pysty pelaamaan tänään.

Jos tämä sääntö on mahdollinen, silloin totta kai Kaukovalta tai Niklas-Salminen pitää laittaa pelaamaan vaikka viime hetken vaihdolla – Niklas-Salminen siis, jos Kaukovalta ei saa pelata, koska on jo ollut aiemmin kakkospelaaja Virtasen takana.

Jos se vaihto ei ole mahdollinen, silti Suomen etu voi olla se, että varmistetaan Virtasen asema kakkospelaajana hakemassa realistista otteluvoittoa, ja sitten Ruusuvuori vaikka luovuttaa.

Hullun kuuloinen vaihtoehto, mutta ihan oikeasti on tässä tilanteessa Suomen ainoa mahdollisuus voittoon.

Vakavissasiko väität, että Suomi tekee tämän eikä samaa kuin Kanadaa vastaan, eli pelataan urheilullisesti pelit peleinä ja luotetaan Virtaseen ja Kaukovaltaan?

Näin väitän. Olen melko varma, että Suomi tiesi ennen Kanada-ottelua, ettei Auger-Aliassime pelaa, ja siksi päädyttiin järjestykseen, jossa Virtanen on ykkönen ja Kaukovalta kakkonen, koska se sopi Virtasen voittomahdollisuuksiin.

Nyt on oleellista saada Virtanen asemaan, jossa hän voi voittaa ottelun. Jarkko Nieminen joukkueen kapteenina (eli päävalmentajana) on tehnyt läpi kapteeniuransa paljon oikeita, kylmäpäisiä ratkaisuja. Kyllä hän tietää nytkin, mikä ratkaisun on tällä kertaa oltava.

Mitä pelillisiä asioita välierään Australiaan vastaan liittyy?

Australian ykköspelaaja Alex De Minaur on maailman lähes kymmenen parhaan pelaajan joukossa. Hän on hirmu kova liikkuja ja raataja, sitkeä pelaaja, jota vastaan tarvitaan myös omaa sitkeää peliä ja todella kovan tason syöttämistä ja ratkomista. Parhaassa vireessään olevalta Ruusuvuoreltakin vaadittaisiin huippupäivä sekä fyysisesti että aggressiivisessa pelissä.

Australialla on kakkospelaajaksi kolme laadukasta vaihtoehtoa: Jordan Thompson, Alexei Popyrin ja Max Purcell. Virtasella on mahdollisuudet heistä ketä tahansa vastaan. Australia saattaa haluta säästää Purcellia nelinpeliin ja laittaa Virtasta vastaan tasalaatuisen Thompsonin.

Kuka vastaan tuleekin, niin Virtasen täytyy pystyä pelaamaan omaa tulivoimaista peliään. Syötöllä ja kämmenlyönnillä on tehtävä paljon. Etenkin Thompsonia vastaan olisi sitten taas pyrittävä pitämään pakolliset pidemmät pisteet mahdollisimman 50-50-pelaamisena.

Nelinpelissä Purcell ja Matthew Ebden ovat aivan maailmanluokan kaksikko, ja Harri Heliövaara ja Suomen toinen pelaaja, kuka onkin, lähtisivät otteluun haastajina. Suomen onni voisi olla se, että nelinpeli on aina pienten marginaalien ottelu.

Finaalipaikan suhteen puhutaan siis jo karmean kovasta haasteesta, mutta jonkinlainen sauma on, jos Virtanen saadaan kakkospelaajaksi ja hoitamaan ottelunsa.