Suomalaisen jalkapallon merkittävimmät ulkomaalaiset

1. Alexei Eremenko Senior

Kaikkien aikojen merkittävin ulkomaalainen suomalaisessa jalkapallossa. Siirtyi vuonna 1990 hajoamassa olleen Neuvostoliiton rauniolta Pietarsaareen. Piirsi vahvan puumerkkinsä Suomen kentille etenkin pelaajana ja myöhemmin valmentajana. Näytti, mitä asenne ja ehdottomuus tarkoittavat ammattilaisjalkapallossa käytännössä.  Lahjoitti suomalaiselle jalkapallolle myös hurjan veljessarjan, Alexei Juniorin, Romanin ja Sergein.

2. Keith Armstrong

Suomalaisen jalkapallon rakastetuimpia ja valovoimaisimpia velikultia. Loi ensin komean peliuran Suomen kentillä, voitti muun muassa kolme Suomen mestaruutta. Siirtyi peliuransa jälkeen valmentajaksi. Luotsasi Valkeakosken Hakan kolmesti peräkkäin Suomen mestariksi vuosina 1998-2000 nostettuaan sen ensin Ykkösestä Veikkausliigaan 1997. Voitti valmentajana kaksi Suomen mestaruutta myös HJK:ssa. Oli lähellä nousta Huuhkajien päävalmentajaksi kesällä 2005, kunnes Palloliitto muutti mieltään ja valitsi tehtävään Roy Hodgsonin. Koko kansan Keke on tehnyt upean uran myös tv-kommentaattorina.

3. Valeri Popovitš

Aleksei Eremenkon ohella toinen entisen Neuvostoliiton lahja suomalaiselle jalkapallolle. Voitti kuusi Veikkausliigan mestaruutta ja yhteensä 10 mitalia, valittiin neljästi Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi. Pidetään monissa papereissa edelleen Veikkausliigan kaikkien aikojen parhaana pelaajana.

4. Luiz Antonio

Suomalaisen valokuvaajan Juha Tammisen loistoidea toi 1990-luvulla Suomeen lahjakkaita brasilialaisia pelaajia, joista Luiz Antonio oli lahjakkain ja menestynein. Oli keskeinen voima FC Jazzin vuosien 1993 ja 1996 mestaruuksissa. Pelasi myöhemmin muun muassa HJK:ssa ja MYPA:ssa. Veikkausliigan maalikuningas 1992 ja 1996.

5. Roy Hodgson

Ylimielisen siirtomaaherran maineen suomalaiskriitikkojen silmissä saanut Hodgson teki loistotyötä luotsatessaan suomalaisen jalkapallon Kultaisen sukupolven sen vihonviimeisillä höyryillä kivikovassa karsintalohkossa vuoden 2008 EM-kisojen porteille. Maine nousi jälkijättöisesti Hodgsonin noustua Suomesta lähdettyään Fulhamin ja Liverpoolin manageriksi ja Englannin maajoukkueen päävalmentajaksi.

6. Richard Möller-Nielsen

Suomen Palloliiton jättikaappaus A-maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1996. Oli luotsannut neljää vuotta aikaisemmin Tanskan Euroopan mestariksi ja hänellä olisi ollut ottajia ympäri Eurooppaa. Oli Suomen A-maajoukkueen sarvissa traagisessa MM-karsintaottelussa Unkaria vastaan 1997, kun Suomi pudotti itsensä jatkokarsinnasta sohimalla pallon omaan maaliin dramaattisilla loppuhetkillä. Näytti kuitenkin tien valoon.

7. Job Dragtsma

Dragtsmasta ei paljoa tiedetty, kun Inter palkkasi hänet René van Eckin seuraajaksi vuonna 2007. Siitä alkoi kuitenkin hienot menestysvuodet Interin historiassa. Kirkkain kruunu oli vuoden 2008 Veikkausliigan mestaruus. Sen lisäksi Inter voitti Dragtsman johdolla kaksi SM-hopeaa sekä kerran Suomen Cupin ja kerran Liigacupin.

8. Michael Belfield

Ikoninen tarina suomalaista jalkapallohistoriaa. Siirtyi Wimbledonista 1980-luvun alussa Kopareihin. Pelasi Suomen kentillä 443 sarjaottelua, kunnes päätti pitkän ja värikkään uransa vuonna 2005 HyPSissä. Pääsarjaotteluita Belfield pelasi 355 ja teki niissä 119 maalia. Voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta – 1983 Ilveksessä, 1991 Kuusysissä ja 1995 Hakassa. Kaapissa myös viisi muuta SM-mitalia.

9. John Allen

Yksi brittipelaajien suomalaisinvaasion kasvoista 1980- ja 1990-luvulla. Aloitti Suomi-uransa Äänekosken Huimassa, kunnes siirtyi Mikkelin Palloilijoihin. Pelasi MP:n lisäksi SM-sarjassa ja Veikkausliigassa RoPSissa, TPS:ssä, TPV:ssä ja MyPassa. Allen pelasi Suomen pääsarjassa kaikkiaan 281 ottelua, joissa teki 50 maalia. Siirtyi peliuransa jälkeen valmentajaksi,

10. Ye Zheyun

Suomalaisessa jalkapallossa oli ehtinyt sattua yhtä sun toista arveluttavaa vuosikymmenten saatossa, mutta tasan 20 vuotta sitten jalkapallomaailman raadollisuus iski kohti koko voimallaan, kun Haka murjoi Veikkausliiga-historian tunnetuimmassa sopuottelussa Allianssi 8-0. Tarinassa oli monta pääosan esittäjää, mutta kaikki tiet veivät mystiseen herra Yehen, joka oli kuukautta aiemmin ostanut Allianssin ja päästänyt rikollislaumansa sen kimppuun. Ye katosi kesällä 2005 eikä häntä ole löydetty. Harmi sinällään, sillä hänet voisi edelleen palkita siitä, että hän herätti suomalaisen jalkapallon ruususen unestaan. Kuvottavaahan se oli, mutta välttämätöntä.