Leijonat pieksi Tanskan jäänrakoon alkulohkon päätösottelussa tylyin luvin 7-1. Samuel, mitä näit tässä ottelussa? Onko haasteet selätetty lopullisesti?

No eipäs mennä liian pitkälle. Vastatakseni kysymykseen näin ottelun ja lopputuloksen, joka näyttää juuri siltä kun yksi kisojen ennakkosuosikeista pelaa tosissaan ja yksi kisojen haastajaosaston maista on jo käytännössä luovuttanut ja pelailee ilman panosta. Niin paljon kuin Leijonille hattua haluaisi nostaa hyvästä kenraalista, niin olihan Tanska aivan totaalisen luokaton. Sellainen määrä läpiajoja Leijonillekin tuli, että tuosta oli tiivis huipputason kansainvälinen jääkiekko kaukana.

Vaikka Tanska oli rumalla sanalla sanoen sysipaska, Leijonat kuitenkin teki sen minkä piti ja hoiti homman tyylikkäästi kotiin. Mutta sen nyt ymmärtää jokainen, että ottelun vaatimustaso nousee aivan uusiin lukemiin kun siirrytään puolivälierään Kanadaa vastaan.

Samaan rahaan on sanottava, että oli Leijonatkin oma työteliäs itsensä ja sikäli näyttää ihan hyvältä lähtiessä ratkaisevaan ”kasipeliin”, eli puolivälierään. Joukkue on sitoutunut, teki töitä yhdessä ja tämän pelin myötä itseluottamusta on saatu hinattua ylöspäin.

Ei ole sattumaa, että Leijonien valmennusjohto ylisti pelin pyörittämistä pakkien kautta, jotka pommittivat kiekkoa maalia kohti maalinteon tukitoimien kera. Tällaisia maaleja tilan ja ajan huvetessa tiukoissa koitoksissa sitten mahdollisesti tulee jos on tullakseen puolivälierässä. Myös pelin rytmittäminen oli loogisempaa ja Leijonat pelasi enemmän sitä mitä peli kutsui puoleensa pelaamaan. Ne ovat ehdottomasti hyviä merkkejä.

Seitsemän maalia tasakentin on toki kova juttu mitä tahansa vastustajaa vastaan aina, mutta jos joku oudoksuttaa tässä pelissä, niin se on se, että ylivoimalla häkki ei heilunut. Ei Jukka Jalonen lämpimikseen puhu erikoistilanteiden merkityksestä, sillä maalin peleissä se voi olla ratkaiseva erotus.

Jos summataan hieman alkusarjaa yhteen, niin mitä Leijonilta näit?

Suomi hoiti ennakkosuosikin ottein ihan tyylikkäästi kevyemmät vastustajat, mutta tietysti turnauksen alun kaksi tappiota kovempia maita vastaan mietityttää. Ja kun otteluohjelma oli tällainen, on todella vaikeaa arvioida, että missä Leijonien taso oikeasti menee. No, torstain jälkeen on enemmän vastauksia.

Jos kerrataan, niin Leijonien turnauksen alku erityisesti oli sekava. Avausottelu oli yksi heikoimmista vuosiin, mutta käyrä on ollut toki nouseva. Pelaamisessa oli outoja, suorastaan epätyypillisiä haasteita ja välillä on ollut hakemista yhteispelaamisessa. Ja aavistuksen on kuulunut eripuraisia lausuntoja pelistä myös joukkueen suunnalta. Nyt peli oli toki soljuvan näköistä, mutta kuten sanottua, Tanska oli heikko.

Ja nytkö pitäisi sitten arvioida missä Leijonat menee, kun vastassa on ollut täysiä heittopusseja? Ei ihan helppo rasti. Sen voi kuitenkin sanoa, että alkusarjan kokonaisuus oli kaukana sellaisesta tylyydestä ja varmuudesta ja lähes kellontarkasta otteesta, joka Leijonilla on ollut, kun se on voittanut kultaa.

Suomi tosiaan kohtaa Kanadan puolivälierässä. Leijonat oli lohkossaan vasta kolmas, mutta lähteekö se kuitenkin otteluun ennakkosuosikkina?

Totta kai lähtee. Nyt ei kuitenkaan kannata Tanska-pelin kyytiin tuudittautua ollenkaan, sillä Kanada on taas aivan toisenlainen vastustaja. Leijonilla on ollut omat haasteensa kahden tai kolmen prässillä päälle ajavia vastustajia vastaan ja Kanada on juuri sellainen joukkue.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei se nyt ole ollut mitään silkkaa ruusuilla tanssimista Kanadallakaan ja myös siinä joukkueessa on omat ongelmansa. Ja vaikka se oli omassa lohkossaan kakkonen ja peittosi päätösottelussa Tshekin, matkan varrelle mahtui myös tappiot Norjalle ja Sveitsille. Eikä Kanada nyt ole millään muotoa kaikkien aikojen MM-Kanada.

Tämä on ehkä vähän tylsää jääkiekkopuhetta, mutta Leijonien kannalta kaikki ratkeaa pieniin asioihin. Ylivoima on toiminut ajoittain, mutta missä mennään. Mikko Rantanen on ollut erinomainen, mutta onhan sekin suorastaan merkillistä kaikkien huikeiden syöttöjenkin jälkeen, että MM-debytanttipakki Nikolas Matinpalo onnistuu maalinteossa ennen yhtä maailman parhaista maalintekijöistä. Puolivälierässä Rantaseltakin tarvitaan jo osumista tolppien väliin.

Toinen asia on, että jos mietitään viime kevättä ja alkulohkoa, niin Suomi päästi alkulohkossa (15 maalia) kolminkertaisen määrän maaleja omiin alkusarjassa verrattuna viime vuoteen (viisi maalia).

Ei ole hyvä, että omiin on käytännössä joka ottelussa mennyt se yksi helppo maalivahdeille. Saadaanko se kaava poikki? Emil Larmi lienee ykkösmaalivahti, mutta kovassa painekattilassa hänkin on. Nyt on selvää, että kun yksi ottelu ratkaisee kisoista niin paljon kuin se ratkaisee, maalivahtipeli ei voi enää vuotaa ehkä edes sitä yhtä kertaa.

Kysytään suoraan: Voittaako Suomi tänä keväänä MM-kultaa?

Pelataan nyt ennen finaaleja muut ottelut alta pois. Sen sanon, että en ole siihen ollenkaan yhtä luottavainen kuin aiempina vuosina. Vaikka joukkueessa on joiltain osin enemmän taitoa kuin viime vuonna, niin onko tämä kuitenkaan niin hyvä joukkue kuin se oli vaikkapa viime vuoden kotikisoissa? Olen vieläkin epäileväinen sen suhteen.