Miesten Superpesiksessä ollaan henkisessä puolivälin krouvissa. Pekka, lähestytään alkukautta nyt yllätysten ja pettymysten näkökulmasta. Mistä löytyvät alkukauden yllätykset?

Suurin positiivinen yllättäjä on ollut Vimpeli. Toki sen materiaali tiedettiin vahvaksi jo ennen kautta, mutta talven halli- ja harjoituspelien surkeiden tulosten jälkeen Vimpelin yllä oli paljon kysymysmerkkejä. Vimpeli on ollut kuitenkin kauden alussa tyrmäävän hyvä ja sarjan ylivoimaisesti paras joukkue.

Hyvä esimerkki oli keskiviikkoinen näytös Kouvolassa. Kouvolan ulkokenttää pidetään Superin vahvimpana ulkokenttä, mutta Vimpeli mursi sen kuin paperia. Vastaavasti Vimpeli pani Kouvolan sisäpelin niin vahvoihin rautoihin, että Kouvola oli täysin aseeton. Ja nyt ei puhuttu mistään keskitason vastustajasta, vaan Vimpelin jälkeen sarjan toistaiseksi kovimmasta joukkueesta.

Lue myös: LeoVegas tarjoaa 20 euron ilmaisvedon pesäpalloon ja baseballiin

Vimpeli on ollut sisällä murskaava ja myös sen ulkopeli on ollut kauttaaltaan erinomaista. Monet epäilivät Teemu Kinnusen lukkarointia ja Vimpelissä pohdittiin talvella, pitäisikö Mikko Kanala siirtää takakentälle vahvistamaan sitä osastoa, mutta Kinnunen on pelannut loistokauden ja Mikko Vihriälä on ottanut suvereenisesti haltuunsa kakkoskopparin paikan. Jos Olli Heikkalan tasoinen ulkopelaaja on Vimpelin epävarmin ulkopelaaja, silloin jokainen ymmärtää, että ongelmat ovat aika pieniä.

Nyt kaikki oikeastaan kulminoituu siihen, pystyykö Vimpeli pitämään pelinsä tässä kuosissa. Jos pystyy, niin Vimpeli on todella hankalasti voitettava joukkue.

Vimpelin lisäksi kauden positiiviset yllättäjät ovat olleet Kempele, Koskenkorva ja Pattijoki.

Kossu on hiipinyt lähes huomaamatta Kiteen, Hyvinkään, Kempeleen ja jopa Joensuun vauhtiin mukaan ja taistelee tosissaan pääsystä pudotuspeleihin. Koskenkorva yllätystä on korostanut se, että lukkari Juho Hakomäki ei ole pelannut vielä yhtään ottelua lukkarina parannellessaan heittokättään.

Pattijoki on ollut myös todella pirteä yllätys niin joukkueena kuin yksilötasollakin. Tietenkin runkosarjaa on vielä toinen mokoma jäljellä, mutta kyllähän tämänhetkisessä näkymässä Kankaanpää ja Seinäjoki ovat ne joukkueet, jotka joutuvat putoamiskarsintaan, ja Pattijoki klaaraa itsensä kuiville ja välttää karsinnat.

Entä pelaajatason yllättäjät?

Vimpelistä pitäisi luetella melkein koko joukkue Aleksi Lassilasta ja Teemu Kinnusesta alkaen, mutta löytyy sieltä muistakin seuroista todella hienoja yllättäjiä. Toisessa korissa ovat Ville Väliahon, Topi Stillin ja Juuso Latun kaltaisia yksittäisiä hienoja onnistujia, mutta itse nostaisin erityisesti esille Kempeleen kokeneen kaartin. Sami Haapakoski on palannut Pattijoki-vuosiensa jälkeen tutulle tasolleen ja pelaa loistokautta, minkä lisäksi Onni Määttä, Aatu Saastamoinen ja Korhosen veljekset, Antti ja Matti, ovat olleet huippuvedossa.

Kouvolasta löytyy myös hienoja yllättäjiä. Matti Latvala pelasi ennen loukkaantumistaan yhtä uransa parhaista, ellei jopa parasta kauttaan, ja Matti Saukko ja Ossi Meriläinen ovat nostaneet tasoaan viime kaudesta. Meriläisen oli pakkokin nostaa, mutta jos joku luuli, että Saukko pelasi viime kaudella jo maksimeillaan, niin sieltä se on vaan kaivanut vielä ylimääräistä.

Pattijoella onnistujia on useimpiakin. Itse nostaisin Stillin lisäksi esille Tuukka Sarkkisen, Mikael Mäkelän ja Martti Viitasalon, jotka kaikki ovat ottaneet tällä kaudella todella ison loikan ylöspäin ja ollut tärkeä tekijä Pattijoen pirteässä kaudessa.

Etkö laske kauden yllättäjiin lyöjätilastoa 44 lyödyllä juoksulla johtavaa Juha Niemeä?

En. Ihmisille saattoi syntyä viime kaudella sellainen kuva, etteikö Niemi olisi hyvä lyöjäjokeri. Se oli kuitenkin vain Mansen aikaan saama illuusio sillä, että he alkoivat miettiä jo ennen kautta, että Niemen tilalle tarvittaisiin uusi lyöjäjokeri, jonka he sitten kesällä hankkivatkin tehtyään Perttu Ruuskan kanssa sopimuksen. Niemi on osoittanut pitkällä urallaan ja viime kaudellakin, että hän on huippuluokan jokeri – ja sitä hän on ollut myös tällä kaudella Hyvinkäällä.

Mistä löytyvät sitten suurimmat pettymykset?

Mansen kausi on ollut nihkeä ja vaikka Manse tuleekin sieltä kovaa vauhtia, joukkueesta löytyy myös pettymyksiä. Ensimmäinen on se, että Tampereella laskettiin näiden Severi Tikkakosken ja Tomi Lehtosen kaltaisten nuorten varaan isoja asioita, mutta he eivät ole pystyneet vastaamaan huutoon ja Mansella on käsissään tällä kaudella vaikeasti ratkaistavissa oleva etukenttäongelma.

Kokeneista pelaajista Juuso Myllyniemi ja Simo Vainikainen varmasti nostavat tasoaan. Peiliin katsomisen paikka sen sijaan on täksi kaudeksi pelinjohtajaksi tulleella Juhani Lehtimäellä. Hän ei ole saanut Mansen materiaalista irti sellaisia tehoja kuin Matti Iivarinen sai viime kaudella. En kuitenkaan vielä tuomitse Lehtimäkeä, sillä hän ehtii vielä ruuvata asioita parempaan malliin.

Toinen suuri pettymys on Kankaanpää. Sinne hankittiin syksyllä Severi Piispasen, Juuso Vuorenmäen, Teemu Rouhiaisen ja Sami MIkkolanahon kaltaisia kohtalaisen nimekkäitä pelaajia, joiden turvin Kankaanpään piti olla tällä kuivilla ja unelmoida jopa jostain suuremmasta. KaMa on ollut kuitenkin paha pettymys ja ennen kaikkea nämä uudet miehet ovat olleet pettymyksiä – kuten on ollut myös Mika Kulmalan pelinjohtaminen. Ilman Vimpeli-taustaisten Perttu Ollin ja Antti Kortteenperän onnistumisia KaMa olisi ollut vieläkin enemmän tuuliajolla.

Ja totta kai pettymysten joukkoon pitää laskea myös Joensuu. Toki heillä on kohtalaisesti pisteitä ja varmasti loukkaantumiset ovat sotkeneet kautta, mutta pelillisesti JoMa on silti ollut todella vaisu ja sen on kruunannut Mikko Huotarin kaavaimen ja hampaaton pelinjohtaminen. Tuolla materiaalilla piti taistella mieluummin mitaleista kuin painia Kempeleen, Hyvinkään, Kiteen ja Koskenkarvan kanssa samoilla haminoilla.

Kiteen tilanne näyttää nyt sarjataulukkoa katsomalla paremmalta, mutta Kitee menetti ennen nykyistä heräämistään turhan monta pistettä itseään selvästi heikoimmille joukkueille. Toki Kiteellä on ollut sisäpelissä positiivisia Juuso Latun lisäksi nuori lyöjäjokeri Jiri Pippola ja Jesse Eskelinen, mutta todellinen testi Kiteellä on edessään heinäkuussa, kun sen sarjaohjelma alkaa koventua. Silloin mitataan pelaajien osaamisen lisäksi myös täksi kaudeksi palkatun pelinjohtaja Juho Kaikon onnistuminen sekä luottamus.