Pesäpallon syksyyn kuuluvat siirtouutiset. Myös tänä syksynä seurat ovat tiedottaneet lähes päivittäin uusista pelaajista ja kiitelleet seuroista lähteviä pelaajia. Sama pätee myös pelinjohtajiin. Jo nyt on muun muassa kerrottu virallisesti pitkään tiedossa ollut Iiro Haimin siirtyminen Sotkamoon ja lisää uutisia on tulossa. Jopa tällä viikolla.

On ymmärrettävää, että pelaajasiirrot ja pelinjohtajanimitykset vievät suurimmat otsikot, mutta niiden takana saatetaan tehdä paljon merkittävämpiä nimityksiä.

Yksi tällainen nimitys on Antti Yli-Saunamäen nimittäminen Hyvinkään Tahkon miesten Superpesis-joukkueen manageriksi.

***

Miksi Yli-Saunamäen nimitysuutinen on merkittävä uutinen?

Yli-Saunamäen nimitysuutinen on ensisijaisesti merkittävä asia Tahkon kannalta. Se liittyy laajempaan muutokseen Tahkon organisaatiossa, jossa Tahko ry ja Tahko Pesis Oy tiivistävät yhteistyötään. Tavoitteena on, että miesten että naisten Superpesis-joukkueet ovat jatkossa tiiviimpi osa seuran arkea. Muutoksen yhteydessä ry:stä tulee myös Oy:n osaomistaja.

Yli-Saunamäen nimitykseen miesten Tahkon Superpesis-joukkueen manageriksi liittyy paljon suurempikin ja kaikkia seuroja koskeva ulottavuus: Kysymys on siitä, kenen silmällä ja ammattiosaamisella seuroissa päätetään joukkueiden rakentamisesta, pelaajien hankinnoista ja pelinjohtajista.

Monessa seurassa on vallalla edelleen yhden tai useamman vahvan seurajohtajan päätöksentekokoneisto. Seurajohtajat kuuntelevat kyllä pelinjohtajia, neuvoantajiaan ja joissakin seuroissa jopa pelaajia, ketä kannattaisi hankkia, mutta he tekevät silti päätökset lopulta oman harkintansa mukaan.

Tällaisen johtamismallin haasteena on, mikä näiden seurajohtajien kompetenssi on ymmärtää pesäpallon valmennuksellisia ja pelillisiä kokonaisuuksia – ja sitä, miten ja millaisista pelaajista menestyvä joukkue urheilullisesti rakennetaan.

***

Yli-Saunamäki ymmärtää nämä kysymykset. Hän vei pelinjohtajana Tahkon miesjoukkueen vuosi sitten Superin välieriin asti ja sitä ennen hänellä on myös pitkä kokemus naisten pelinjohtajana.

Yli-Saunamäki on myös intohimoinen pelin tutkija, jolla on oman verkostonsa kautta syvällistä tietoa myös pelaajien luonteesta ja muista asioista, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvä joku pelaaja on tai miten hyvin hän esimerkiksi sopeutuu pelaamaan Tahkossa.

Jos Yli-Saunamäelle annetaan oikeasti – kuten on uutisoitu – valta päättää Tahkon miesten joukkueen rakentamisesta, Tahkolla on haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta edessään lupaava näkymä.

Yli-Saunamäen kaltaisen ammattilaisen arvo ei rajoitu pelkästään hänen laajaan ja tarkkaan pelaajatuntemukseen ja ammattitaitoon joukkueen rakentamisessa.

On helppo nähdä, että Yli-Saunamäestä tulee Tahkon miesten uuden pelinjohtajan Jarkko Pokelan tärkein sparraaja ja vastinpari, joka ymmärtää muutakin kuin katsoa vain tuloksia. Pelinjohtajan kannalta tällaisen ammattilaisen apu seurajohdossa on usein korvaamaton.

***

Tahko oli aiemmin seura, jossa pelaajahankinnoista ja joukkueen rakentamisesta päättivät pitkälti seurajohtajat, joilla oli muita seurajohdollisia ansioita, muttei välttämättä pesäpalloilullista kompetenssia. Siksi tällaisen strategisen muutoksen tekeminen on pesäpallossa kova ja epätyypillinen ratkaisu Tahkon seurajohdolta.

Toivottavasti Tahkon esimerkki pistää monet muutkin seurat miettimään samoja kysymyksiä.

Toki pesäpallossa on jo nyt seuroja, joissa seurajohto on ammattimainen myös pelillisten ja valmennuksellisten kokonaisuuksien ymmärtämisessä ja rakentamisessa.

Sotkamo ja Vimpeli ovat olleet jo pitkään pesäpallon suurimpia valtalinnakkeita. Ne molemmat ovat myös pienten paikkakuntien seuroja, joiden toiminnassa on ymmärretty laadukkaan juniorityön merkitys.

Molemmat seurat ovat myös pelottomasti nostaneet nuoria lahjakkuuksiaan koviinkin paikkoihin. Ja sitten kun on nähty, ettei omasta pakasta löydy tietyille pelipaikoille ja tiettyihin rooleihin pelaajia, puuttuvat palat on täytetty tarkoilla täsmäostoilla.

Myös monet pienemmät seurat ovat seuranneet hyvin tuloksin Sotkamon ja Vimpelin tietä. Esimerkiksi Pattijoki ja Alajärvi on satsanneet viime vuosina vahvaan juniorityöhön ja ajaneet rohkeasti sisään omia junioreitaan.

Siirtomarkkinoilla pienempien seurojen haasteet ovat olleet kuitenkin erilaisia. Kun huippupelaajien määrä on rajallinen, pienen budjetin seurojen on ollut pakko katsoa muualle ja hakea nousevia tai pimentoon jääneitä lahjakkuuksia. Tästä paras esimerkki on Pattijoen tekemä löytö Napapiirin Pesiksestä suomisarjasta, lukkari Topi Still.

***

Sotkamon, Vimpelin, Pattijoen ja Alajärven kaltaisten seurojen lisäksi löytyy myös toisenlaisella strategialla toimivia seuroja – jopa Superpesiksen kärkipaikoilta.

Muutamien seurojen peliliikkeitä ja rahankäyttöä siirtomarkkinoilla olisi helppo osoittaa sormella, mutta urheilussa ei ole yhtä tietä menestykseen. Jos rahaa löytyy, silloin voidaan toimia aggressiivisimmin ja toisenlaisella strategialla myös joukkueen rakentamisessa.

Seurojen strategiat voivat muutenkin olla erilaisia. Jollakin nopeasti kasvavalla pesäpallopaikkakunnalla korostuu enemmän esimerkiksi se, että laji on ”myytävä” paikallisille urheiluihmisille. Silloin on ymmärrettävää, että pelaajiksi hankitaan tunnettuja ja värikkäitä pelaajia. Näin esimerkiksi Joensuussa, Tampereella ja viimeksi tämän kauden pronssiseurassa Kempeleessä on tehty hyvin tuloksin.

Mutta kysymys on silti pohjimmiltaan siitä, mikä on järkevin tapa rakentaa joukkueita ja päättää pelaajahankinnoista ja pelinjohtavalinnoista. Millaista osaamista sen pöydän ympäriltä pitäisi löytyä, jossa päätökset tehdään?