Miesten Superin seuroissa kiehuu jälleen veri. Aihekin on tuttu – Ruudun tv-sopimus ja siihen liittyvä rahanjako.

Pesäpallon huippuseuroissa on seurattu ihmeissään sitä, kuinka paljon Veikkausliigan seurat saavat rahaa Ruudun sopimuksen kautta verrattuna siihen, mitä Superpesis-seurat saavat.

Turun Sanomat uutisoi viime viikolla, että Veikkausliigassa jokainen seura saisi Veikkausliigan kautta vuosittain suoraa rahallista tukea noin 500 000 euroa, josta valtaosa tulisi Ruudun ja Sanomien sopimuksen kautta. ElmoTV:n tietojen mukaan Sanomien ja Ruudun seurakohtainen tuki on noin 250 000 – 300 000 euroa.

Se, heittääkö tarkka summa euron tai vaikka kaksi, ei ole oleellista. Oleellista on suuruusluokka ja sen suhde Superpesis-seurojen saamiin Ruutu-rahoihin.

Pesäpalloliitto on vaalinut Ruutu-sopimuksen suuruutta ja sen yksityiskohtia kuin valtiosalaisuutta. ElmoTV:n tietojen mukaan seuroille maksettavassa siivussa on kysymys kuitenkin pelkistä murusista. Ruutu on toimittanut seuroille paremman kamerakaluston Ruudussa näytettäviä fanikameralähetyksiä varten, minkä lisäksi seurat ovat saaneet tänä vuonna tv-rahaa arviolta noin 4000-5000 euroa. Tosin sekään ei ole ollut suoraa rahallista tukea, vaan kompensaatiota eri maksuissa.

Ruudun sopimus oli aiemmin 100 000 euroa vuodessa. On ymmärrettävää, että siitä ei suuria lihapaloja ole ollut irrotettavissa seuroille. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Uusi Ruutu-sopimus tuo vuosina 2023-2025 Pesäpalloliitolle ElmoTV:n tietojen mukaan 1,2 miljoonaa euroa eli keskimäärin 400 000 euroa kaudessa.

Myös seurat ovat heränneet korotukseen ja vaatineet Pesäpalloliitolta isompaa rahallista tukea seuroille.

Pesäpalloliitto on kuullut seurojen huudon – ja nyt summaan on tulossa korotus, joka salpaa monen seurajohtajan hengen: Ensi vuonna jokaiselle seuralle on tulossa lisää rahaa arviolta muutama tuhat euroa per seura. Puhutaan siis tuesta, joka on enemmän kuin 5000 euroa, mutta vähemmän kuin 10 000 euroa.

Sillä lailla.

***

Jotta Superin seurojen tuska olisi ymmärrettävää, on nähtävä toinenkin asia – Superpesis-otteluiden ja Veikkausliigan otteluiden katsojaluvut. Vaikka Ruutu ei julkaisekaan yksittäisten otteluiden katsojalukemia muuta kuin silloin, kun ne nousevat TOP-listoille, jopa jalkapallopiireissä on ihmetelty, miksi pesäpallo-ottelut ovat Ruudun lähetyksissä selvästi suosituimpia kuin Veikkausliigan lähetykset.

Tämä yskä ymmärretään myös Superpesis-seuroissa. Jos kerta heillä on katsotumpi eli suomeksi sanottuna parempi ja arvokkaampi tuote, miksi siitä maksetaan vähemmän ja miksi yksittäisten seurat saavat irivikuvasummia Veikkausliiga-seuroihin verrattuna.

Vastaus löytyy yhtälöstä, jossa on kolme muuttujaa – Ruutu, Veikkausliiga ja Pesäpalloliitto.

Ruudun ja Sanomien osalta on nostettava esille etenkin yksi nimi – Ilta-Sanomien entinen päätoimittaja ja kustantaja Tapio Sadeoja. Sadeoja on intohimoinen jalkapallomies, joka vaali aikoinaan jalkapallon asemaa niin Ilta-Sanomissa kuin Urheilusanomissakin. Sanomien sisältä – ja vielä korkealta tasolta – on väitetty jopa, että Urheilusanomat olisi aikoinaan lakkautettu ilman Sadeojan mahtikäskyä.

Sadeoja ei ole vain intohimoinen jalkapallomies. Hän on myös Veikkausliigan hallituksen jäsen. Hänellä oli keskeinen rooli, kun Sanoma voitti aikoinaan taistelun Veikkausliigan tv-oikeuksista. Veikkausliigan tv-oikeudet ovat olleet Sanoma Media Finlandilla vuodesta 2015 lähtien ja ovat jatkossakin.

Pesäpalloliitto oli 90-luvulla tunnettu siitä, että sillä oli Suomen kovin suhdeverkosto yritysmaailmaan. Liitosta löytyy myös valtavasti osaamista tv-oikeuksista ja tv-tuotannoista ja olipa liitolla jopa oma tv-tuotantoyhtiökin, P-Mediat.

Kysymys kuuluu, kuka nyt pitää pesäpallon puolia kabineteissa? Kuka on se pesäpallon sademies, joka omalla arvovallallaan ja painavalla sanallaan kyseenalaistaisi sen, miksi vähemmän kiinnostavasta tv-tuotteesta maksetaan enemmän kuin enemmän kiinnostavasta tuotteesta?

***

Toinen yhtä oleellinen kysymys on se, mikä on Pesäpalloliiton neuvottelijoiden ammattitaito? Tulosten perusteella se ei näyttäisi kovinkaan kaksiselta. Jokainen automyyjä ymmärtää, että Golfista pitää pyytää korkeampi hinta kuin Hyundaista, mutta ymmärtääkö sen myös Pesäpalloliitto? Ei ilmeisesti.

Pesäpalloliiton horros on yksi asia, mutta myös pesäpalloseurojen on katsottava peiliin. Pesäpallossa soudettiin aiemmin yhteen ja samaan suuntaan ja kaikki airot olivat yhteisiä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa monet seurajohtajat ovat niin turhautuneita Pesäpalloliiton apatiaan, että ne ovat keskittyneet pelkästään omien bisnestensä hoitamiseen. Yhteisen edun sijasta heitä kiinnostaa vain oma etu.

Vaikka seurojen suhtautuminen Pesäpalloliittoon onkin ymmärrettävää, eikö tässä kohtaa kannattaisi kuitenkin katsoa ohi ja yli omien turhautumisten ja pohtia, voisiko yhteinen etu olla esimerkiksi tv-rahojen tapauksessa myös oman seuran etu?

Se on nyt nähty, että Pesäpalloliitossa sellaista herätystä ei hevillä tapahdu, että siellä alkaisi oikeasti tapahtua ja rytistä. Nykyinen puheenjohtaja Ossi Savolainen on toki ilmoittanut jättävän paikkansa marraskuun syyskokouksessa, mutta valittiinpa hänen tilalleen Ari Mononen tai kuka muu sisäpiireissä esille nostettu ehdokas, ennuste on joka tapauksessa heikko. Tarvittaisiin joku voimakkaampi peliliike – esimerkiksi se, että valveutuneimmat seurajohtajat koottaisiin yhteisen pöydän ääreen ja perustettaisiin jonkinlainen erikoisosasto, nyrkki, joka alkaisi vuosien horroksen jälkeen siirtää Pesäpalloliittoa nykyaikaan.

Ensimmäinen tavoite voisi olla esimerkiksi se, että seurat saisivat vaikka saman, mitä Korisliigan joukkueiden on väitetty saavan Ruudun sopimuksesta – 25 000 euroa kaudessa. Kun se on saavutettu, otetaan sitten tavoitteeksi suuremmat summat. Veikkausliigan saamat tv-rahat vaikuttavat pesäpallon kannalta vielä utopistisilta, mutta se on selvää, että tv-oikeusmaksuissa piilee täysin eri mittaluokan potentiaali myös pesäpallon kannalta.

Nyt Pesäpalloliitto on kuitenkin tunaroinut tämänkin asian ja hukannut sen myötä massiiviset tulovirrat.

Häpeällistähän se on, mutta vielä enemmän surullista.