Vimpeli voitti kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Mansen Saarikentällä 2-1 (1-2, 2-1, 4-0). Pekka, mitä ottelu kertoi kahdesta vahvasta mestarisuosikista?

Tämän ottelu oli niin sanottu sadekelin ottelu eli aivan täyttä kuvaa joukkueista tämä ottelu ei kertonut. Märkä pallo käyttäytyy eri tavalla niin osuessaan mailaan kuin kentässäkin, mikä näkyi tänään useana varsin lyhyenä sisävuorona ja sellaisina epäonnistumisina, jollaisia kuivalla kelillä ei välttämättä olisi tullut.

Can Seinäjoki beat Kankaanpää and continue their Miracle on Turf? Play Pesäpallo or Baseball!

Pelin kuva kuitenkin tulee olemaan näiden joukkueiden kohtaamisissa hyvin pitkälle juuri tämän kaltainen satoi tai paistoi. Marginaalit ovat todella pieniä ja jaksot ovat hengeltään juuri tuollaisia 2-1- 1-2-jaksoja. Supervuoro näyttää nyt kauniilta Vimpelin silmissä, mutta eihän siitä Jukka-Pekka Vainionpään lyönnistä olisi tullut kuin yksi juoksu, jos kyseessä ei olisi ollut ottelun ratkaissut lyönti, jota Manse ei enää edes hakenut ja Vimpeli sai hölkätä neljä juoksua.

Nousiko ottelussa jotain taktisesti huomionarvoisia seikkoja esille?

Mansen osalta nousi. Manse oli selvästi tehnyt paljon kotitöitä varsinkin Vainionpään kanssa ja Manse käytti häntä vastaan useita erilaisia ja vaihtuvia kuvioita. Ne kuviot myös tehosivat Vainionpäähän, sillä hän onnistui ensimmäisen kerran kotiutuksessaan toisen jakson kolmannen tasoittavalla lyömällä vastustamattoman kumuran kolmosjatkeelle. Toinen onnistuminen oli Supervuoron ratkaissut sinällään hyvä kolmospuolen saumalyönti.

Tämä kuvioiden räätälöinti ja muuttaminen Vainionpäälle ja pienemmässä määrin myös Janne Mäkelälle olivat tyypillistä Juhani Lehtimäkeä ja sitä, mitä Joensuu teki hänen ja Petri Pennasen aikana.

Muuten ottelu oli myös taktisesti kahden erinomainen joukkueeseen tarkkaa ulkopeliä. Molemmat lukkarit, Juha Puhtimäki ja Teemu Kinnunen, pelaisivat hyvän ottelun ja Vimpelillä onnistuivat ulkona erityisesti nämä nuoret huimat Aleksi Lassilan, Juho Heikkalan ja Lauri Vihriälän johdolla. Tuomas Jussila on aina tärkeissä peleissä huippuvireessä, mitä tuskin tarvitsee erikseen edes mainita.

Sisäpelissä molemmat ramasivat selvästi ykköskärkiinsä. Vimpelin Lauri Vihriälälle ja Teemu Kinnuselle ei tullut yhtään sisäpelisuoritusta, kuten ei tullut myöskään Mansen Tomi Lehtoselle.

Perttu Ruuska on päässyt hyvään lyöntiin ja hänessä alkaa näkyä myös tuttua kylmäpäisyyttä. Häntä ei yhtään huimannut pelata entisen kotiyleisönsä silmien edessä. Nyt Ruuska löi kaksi juoksua, mutta siitä toisen jakson jokipallosta olisi voinut helposti tulla useampikin juoksu eikä vain yhtä, kuten nyt tuli.

Vimpeliltä puuttuu edelleen Mikko Kanala. Mikä merkitys hän puuttumisellaan on?

Totta kai Kanala on huippupelaaja ja varmasti hän menisi terveenä pelatessaan ykköskärkeen, mutta Kanalan poissaolo ei ole niin suuri ongelma kuin ehkä pelättiin. Nämä nuoret pojat hoitavat omat tonttinsa todella jäätävän hyvin niin sisällä kuin ulkona, eikä Vimpelin ole Kanalan poissa ollessaan mitenkään notkahtanut.

Ehkä merkittävin ero on se, että Kanalan ollessa sivussa Vimpeli on enemmän ykköskärkensä varassa ja kakkoskärjen rooli on pienempi. Kanalan palatessa myös kakkoskärkeen riittää enemmän leveyttä.

Manse käytti kakkoskärkeään tänään Vimpeliä enemmän, mihin vaikutti se, että Kossusta viime viikolla hankittu Aku Kettunen tuo leveyttä Mansen kakkoskärjen pelaamiseen. Betonoitu kärkimies Manselta puuttuu edelleen, mutta Kettunen on hyvä hankinta niin sisä- kuin ulkopelinkin kannalta.

Vimpeli johtaa nyt runkosarjaa 9 pisteen erolla ennen Sotkamoa ja 13 pisteen erolla ennen kaksi ottelua vähemmän pelannut Mansea. Ratkesiko runkosarjan voitto tässä ottelussa lopullisesti Vimpelille?

Kyllä se käytännössä ratkesi. Joukkueet kohtaavat vielä toisensa Tampereella ja Manse voisi sitä kautta kaventaa eroa, mutta on vaikea nähdä, että Vimpeli enää menettäisi piikkipaikkaansa ja sen tuomaa kotietua pudotuspeleissä.