Tämä ei ole uutinen, eikä tämä tule yllätyksenä kenellekään. Silti jokainen otsikko ja jokainen tarina otsikoiden takana ovat muistutuksia siitä, kuinka voimattomia olemme yhden asian edessä:

Ajan.

En puhu nyt omasta ajastani, enkä ajasta yleensä. Puhun yhden ainutlaatuisen jalkapallosukupolven ajasta. Lionel Messin, Cristiano Ronaldon ja Zlatan Ibrahimovićin sukupolven ajasta.

Olen nähnyt ennenkin hienojen jalkapalloilijoiden vetäytyvän pelikentiltä. Pelén, Johan Cruyffin, Diego Maradonan, Zinedine Zidanen ja meidän oman kansallisaarteemme, Jari Litmasen.

Nyt tilanne on kuitenkin erilainen. En lähde niinkään vertaamaan eri aikakauden pelaajia toisiinsa – olivatko Pelé tai Maradona parempia jalkapalloilijoita kuin Messi tai Ronaldo.

Voisin vastata, että eivät olleet, mutta se ei ole oleellista.

Oleellista on ajan erilaisuus.

Kun Pelén, George Bestin ja Franz Beckenbauerin sukupolvi eli suuruutensa vuosia, maailma näki heistä vain vilauksia. Keskimäärin kerran neljässä vuodessa, kun tv-yhtiöt näyttivät jalkapallon MM-kisoja.

Bestin kohdalla ei tosin nähty sitäkään, sillä Pohjois-Irlanti ei selviytynyt Bestin aikana kertaakaan MM-kisoihin tai EM-kisoihin.

***

Maradonan ja Zidanen aikana maailma alkoi muuttua, mutta todellinen muutos jalkapallon maailmanlaajuisessa tv-näkyvyydessä on tapahtunut vasta 2000-luvulla – samaan aikaan, kun Messin, Ronaldon ja Zlatanin tähdet nousivat ja loistivat kiertoradallaan.

Heidän otteluitaan on voinut seurata viikosta toiseen livenä tai tuhansien klippien välityksellä. Olemme nähneet kaiken sen taikuuden ja nerouden, joista heidän suuruutensa on tehty. Kerta toisensa jälkeen, satoja kertoja, kenties tuhansia.

Siksi kuva, joka heistä on piirtynyt, on erilainen kuin aiemmista pelaajasukupolvista piirtynyt kuva. Stanley Matthews, Ferenc Puskás, Garrincha ja Alfedo di Stefano olivat pitkään pelkkiä mustavalkoisia valokuvia, kunnes heistä alkoi levitä ensimmäisen liikkuvan kuvan pätkiä.

Niitäkin kuvia oli vaikea vakavin silmin katsoa, sillä sen ajan jalkapallo oli eri peliä kuin moderni jalkapallo. Kun löin ensimmäisen kerran videonauhuriini VHS-nauhan vuoden 1953 FA Cupin finaalista, joka tunnetaan legendaarisena The Matthew Finalina, luulin, että kasetissa oli vika, koska pelaaminen näytti kuin olisi katsonut hidastusta.

Toinen poikkeuksellinen piirre tv-näkyvyyden lisäksi Messin, Ronaldon ja Zlatanin sukupolvessa on ollut fysiologinen. Kun ennen 30 vuotta täyttänyttä jalkapalloilijaa pidettiin kehäraakkina, nyt iän käsitys on erilainen. Zlatan on jo 41-vuotias, Ronaldo 38-vuotias ja Messi täyttää tässä kuussa 36 vuotta.

Siksi heidän taikuuttaan on voinut seurata paitsi enemmän, myös pitempään. Käytännössä lähes kahden sukupolven ajan.

Eivätkä kultalammen veljet ole pelkkiä muiden mukana hölkkääviä vanhuksia. 35-vuotias Karim Benzema valittiin viime vuonna maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi ja tällä kaudella uusien sääntöjen mukaan jaettavan Kultaisen pallon vie vuoden tauon jälkeen jälleen Messi.

***

Nyt tuo aikakausi on kuitenkin päättymässä. Ronaldo on jo siirtynyt Saudi-Arabian nakkimakkaraliigaan ja jos Barcelona ei pysty hankkimaan Messiä, myös Suurista suurin siirtyy samojen kultaisten keittopatojen ääreen. Myös Zlatan etsii itselleen uutta haastetta hänen Milan-uransa päätyttyä tähän kauteen.

Eivätkä he ole ainoita. Benzeman odotettiin siirtyvän jo tänä kesänä Saudi-Arabian liigaan, mutta ranskalaistähti jatkanee sittenkin vielä ensi kauden Real Madridissa. Myös monet muut pelaajat Luka Modrićista ja Sergio Ramosista alkaen ovat seuraamassa rahan kutsua ja siirtymässä pelaamaan Saudi-Arabiaan.

En tuomitse ketään pelaajaa, joka siirtyy pelaamaan Saudi-Arabian sarjaan. Pidän sitä ainoastaan tappiona jalkapallolle.

Jalkapallon pitää valloittaa toki uusia maita ja mantereita, mutta nyt puhutaan eri asiasta kuin maantieteestä. Nyt puhutaan öljyrahojen tuomista pohjattomista rikkauksista, jotka jo nyt ovat vääristäneet globaalia jalkapalloamarkkinaa pelottavalla tavalla.

Rahanvalta on tähänkin mennessä kasvanut jalkapallossa koko ajan, mutta ratkaiseva ero tulee siinä, tekevätkö jalkapalloseurat ja eri sarjat rahansa jalkapallon avulla vai onko raha jalkapallon ulkopuolelta pumpattua rahaa?

***

Hetkeen ei voi tarttua kiinni. Ei myöskään Messin, Ronaldon ja Zlatanin sukupolveen. Pelasivatpa he tulevalla tai tulevilla kausilla missä tahansa, vastaranta näkyy jo. Kohta tämä upea aikakausi on ohi joka tapauksessa.

Tässä kohtaa on kaksi vaihtoehtoa: joko surra edessä olevaa väistämätöntä kuvaa tai iloita siitä, että on saanut elää Messin, Ronaldon ja Zlatanin aikaa.

Tiedän, että me, jotka olemme nähneet heidän pelaavan, olemme olleet etuoikeutettuja. Tiedän myös, että kohta meillä uudet messit, ronaldot ja zlatanit, joita me ihailemme ja kumarramme.

En silti voi mitään sille, että viimeisten päivien ja viimeisten viikkojen uutiset ovat herättäneet minut uuteen päivään surullisena. Jotakin kaunista on katoamassa elämästä.

Mutta ehkä juuri tuossa surun ja kaihon syvässä tunteessa on kaikista oleellisin asia. Eikö surun ja kaihon määrä ole suoraan verrannollinen siihen, miten paljon me olemme jotain asiaa rakastaneet?