Jääkiekon kulisseissa valmistaudutaan tällä hetkellä historialliseen taisteluun. Liiga-seurojen on määrä päättää mahdollisesti jo marraskuussa, miten Liiga organisoidaan jatkossa.

Esillä on ollut lukuisia erilaisia sarjamalleja. Niistä rajuin on ollut se, että suurimmat seurat perustaisivat oman, Liigasta erillään olevan sarjansa.

Mediatietojen mukaan asiaa olisivat vahvimmin ajamassa HIFK, TPS, Tappara ja Mestiksessä pelaava Jokerit, mutta sarjaan lähtevien seurojen määrä voisi olla suurempikin. On helppo laskea, että jos sanoista siirryttäisiin tekoihin, kelkkaan voisivat hypätä myös Kärpät, Kiekko-Espoo ja Ilves.

Ajatus ei ole uusi. Suurimmat seurat ovat väläytelleet jo useamman vuoden ajan oman liigan perustamista, jos neuvotteluissa ei päästä muuten niitä tyydyttävään ratkaisuun. Suurimpia seuroja tyydyttävä ratkaisu tarkoittaisi käytännössä Liigassa pelaavien joukkueiden määrän radikaalia pudottamista, optimaalisessa tapauksessa kymmeneen seuraan.

Suurten seurojen suunnitelmia on pidetty tähän mennessä lähinnä uhkauksina, painostuskeinona, jolla niiden haluamat uudistukset saataisiin ajettua läpi.

Ajatusta on edelleenkin pidettävänä ensisijaisesti painostuskeinona. Se, että osa liigaseuroista eroaisi Liigasta ja perustaisi oman liigansa on toimenpiteenä niin järeä, että sellaiseen suomalaisessa urheilussa ei ole totuttu.

***

Liigan sarjajärjestelmän uudistamisessa on kaksi mielenkiintoista ulottuvuutta.

Ensimmäinen niistä on demokratia.

Suomalaisessa yhteiskunnassa korostetaan ja ihannoidaan demokraattista päätöksentekoa. Vaikka demokratialla on vankka asema ja laaja kannatus, se voi äärimmillään johtaa hankaliin tilanteisiin, kuten Liigan sarjajärjestelmän uudistamisessa.

Kaikki myöntävät, että Liiga pitäisi jotenkin uudistaa, mutta demokraattinen tapa ratkaista asia tarkoittaa, että se on tehtävä käytännössä pienten Liiga-seurojen ehdoilla. Ongelmana on, että jos Liigaa halutaan supistaa, pienten seurojen pitäisi ampua itseään jalkaan – karrikoidusti sanottuna päättää, että meidät voidaan heittää b-sarjaan tai mihin tahansa sarjaan, kunhan ollaan poissa sotkemasta suurten seurojen hienoa bisnestä.

Kuinka moni pienemmän seuran seurajohtaja olisi valmis tekemään tuollaisen päätöksen?

***

Jos asiassa ei löydetä neuvottelemalla suuria seuroja tyydyttävää sarjajärjestelmää, niillä on vain kaksi vaihtoehtoa – joko vikistä tai perustaa oma liiga.

Juridisesti ne voivat tempun tehdä, eikä Jääkiekkoliitto tai Kansainvälinen Jääkiekkoliitto voi sitä estää.

Tuoreessa muistissa on EU tuomioistuimen vuonna 2023 antama päätös jalkapallon Superliigasta. UEFA ja Fifa uhkasivat sulkea kaikki Superliigaan lähtevät seurat ja niissä pelaavat pelaajat ulos kansainvälisestä jalkapallosta – muun muassa MM- ja EM-kisoista –, mutta EU tuomioistuin piti linjausta vapaan kilpailun rajoittamisena.

Toisin sanoen lainvastaisena.

***

Omaa liigaa suunnittelevilla seuroilla on  juridinen selkänoja tukenaan, mutta löytyykö niiltä tosipaikassa niin paljon yhteistä selkärankaa, että ne voisivat oikeasti erota nykyisestä Liigasta ja pistää oman liigansa pystyyn?

Englannissa oltiin samanlaisessa tilanteessa 1980-luvun lopulla, kun suurten seurojen keskuudessa oli herätty siihen, miten valtavat potentiaaliset rahavirrat Englannin liigakenttien alla virtasivat – ja miten onnettomalla tavalla Englannin liiga ja suurin osa seuroista hyödynsi niitä.

Pelattiin surkeilla ja puolityhjillä stadioneilla, tv-tulot olivat minimaalisia, lippujen hinnat olivat täysin olemattomat eivätkä suurimmatkaan seurat pystyneet kilpailemaan italialaisten tai espanjalaisten seurojen kanssa maailman parhaista pelaajista.

Kaiken lisäksi huliganismi piti jalkapalloa vielä otteessaan ja stadioneilla saattoi sattua Hillsboroughin, Heyselin ja Bradfordin kaltaisia valtaisia tragedioita.

***

Myös Englannissa pohdittiin monenlaisia ratkaisumalleja, mutta lopulta oltiin tilanteessa, että suurimmat seurat Arsenalin, Tottenhamin ja Manchester Unitedin johdolla näkivät, että niiden kannalta paras ja toimivin ratkaisu olisi oman liigan perustaminen.

Näin syntyi Valioliiga, josta on tullut reilussa 30 vuodessa maailman rahakkain urheilusarja ja ylivoimainen valtatekijä maailman jalkapallosarjojen joukossa.

Kasvua voisi mitata monin tavoin, mutta niistä pysäyttävin esimerkki on tämä: Manchester Unitedin pääomistaja Martin Edwards myi Manchester Unitedin kesällä 1989 englantilaiselle liikemiehelle Michael Knightonille 20 miljoonalla punnalla. Hintaa pidettiin kaiken lisäksi vielä hyvänä.

Knighton ei saanut kuitenkaan 20 miljoonaa puntaa lopulta kasaan ja seura pysyi Edwardsin omistuksessa.

Tänään Manchester Unitedin arvo on noin viisi miljardia puntaa, jopa enemmänkin. Sen arvo on noussut siis 250-kertaiseksi kesään 1989 verrattuna. Konkreettisina puntina ero Knightonin maksamaan hintaan on noin 4,98 miljardia puntaa.

***

Omaa sarjaa suunnittelevat Liiga-seurat eivät voi käyttää verrokkilukuina Valioliigan lukuja, mutta myös niiden suunnitelmissa on kysymys pohjimmiltaan samasta asiasta – omien tulojen ja oman bisneksen kasvattamisesta.

Englannissa oltiin aikoinaan skeptisiä Valioliigan perustamisen taloudellisesta kannattavuudesta ja sen vaikutuksista muiden Englannin liigassa pelaavia seurojen talouteen. Kun seuroja painoi lisäksi Hillsboroughin katsomo-onnettomuuden seurauksena nuijittu päätös, että kaikki stadionit on muutettava istumapaikkastadioneiksi, Englannissa ennustettiin pienempien seurojen ajautuvan konkurssiin ja jopa 500 jalkapalloilijan joutumista työttömäksi.

Englannissa on toki nähty reilussa 30 vuodessa jalkapalloseurojen konkursseja, mutta mitään konkurssien aaltoa tai jalkapalloilijoiden joukkotyöttömyyttä ei ole tullut.

On käynyt pikemminkin päinvastoin. Englantiin on rakennettu lukematon määrä uusia stadioneita myös Valioliigan ulkopuolella ja Englannin toiseksi korkein sarja, Mestaruussarja, on yleisessä luokituksessa noussut Euroopan kuudenneksi suurimmaksi sarjaksi Valioliigan, La Ligan, Bundesliigan, Serie A:n ja Ligue 1:n jälkeen, kun sitä pidettiin aikoinaan pelkkänä jaloille potkijoiden sarjana.

***

Kukaan ei voi ennustaa tarkasti, mitä suurten jääkiekkoseurojen mahdollisen oman liigan perustaminen vaikuttaisi niiden ja muiden seurojen bisneksiin.

Toisaalta nykyistenkin liigaseurojen keskuudessa tiedostetaan, että jotakin Liigalle pitää tehdä, sillä potilas ei ole tällä hetkellä terve – eikä se nykymallilla välttämättä edes tervehdy.

Suomi on kuitenkin Suomi ja suomalainen toimintakulttuuri suomalaista toimintakulttuuria. On vaikea ja jopa mahdoton uskoa, että suurista Liiga-seuroista löytyisi niin paljon rohkeutta ja kanttia, että ne perustaisivat tässä konsensuksen maassa oman liigansa.

Siksi todennäköisin ratkaisumalli on se, että päädytään demokraattiseen kompromissiin, johon kaikki liigaseurat taipuvat.

Ainoa kysymys on, onko se kaikista järkevin ja toimivin malli – kenenkään kannalta?