Suomalaisessa jääkiekossa lähestytään historiallista hetkeä, kun Liiga-seurat kokoontuvat yhtiökokoukseen ensi torstaina. Esityslistalla on yksi asia on ylitse muiden – uudesta sarjamallista päättäminen.

Sarjamallin ympärillä on käyty värikäs näytelmä, josta käänteitä ei ole puuttunut. Soppaa ja samalla Liigan auktoriteettia on uhannut Heikki Penttilän julkisuuteen tuoma hanke, jossa suurimmat seurat perustaisivat oman liigansa.

Liigan ensi torstain yhtiökokoukseen tulevien mallien raamit tiedetään – tai ainakin suurin osa.

Pöydällä on kaksi vaihtoehtoa: niin sanotut 12+10- ja 14+10-mallit. Mallit – jos niistä jompikumpi hyväksytään – tarkoittaisi Liigan jakamista ylempään eli A-liigaan ja alempaan eli B-liigaan kaudesta 2027–2028 alkaen. Nimet tulevat vielä varmasti vaihtumaan, jos ja kun asiat etenevät.

Sähköä ensi torstain yhtiökokoukseen tuo asia, josta mediassa ja kiekkopiireissä on kohistu viikon verran: Millainen Liiga Suomen jäillä pelataan ensi kaudella?

Esillä on ollut malli, jossa ensi kauden välikausiliigaan voisi osallistua Liiga-seurojen lisäksi myös nykyisiä Mestis-seuroja. Ensi kauden jälkeen 12 tai 14 parasta seuraa pelaisivat A-liigassa ja loput B-liigassa, jonne nostettaisiin tarvittava määrä Mestis-seuroja.

Välikausiliiga ratkaisisi yhden suomalaisen jääkiekon suuren puheenaiheen, Jokereiden kohtalon. Jokerit tulisi välikausiliigamallin myötä isolle kartalle ja sen jälkeen se pelaisi siellä, minne sen taso kausittain riittää.

Uusi A- ja B-sarjamalli sisältäisi muutenkin yhden keskeisen elementin – sen, että A- ja B-liigan välillä noustaan ja pudotaan urheilullisin perustein.

***

Kaikki siis hyvin ja selvää?

Jaa-a?

Suomeen voi hyvinkin syntyä ensi torstaina yhdellä nuijan kopautuksella A- ja B-mallien mukainen uudenlainen Liiga.

Sekin on mahdollista, että siirtymävaiheen aikana Liigassa pelaisi ensi kaudella 18-20 seuraa. Nykyisten 16 Liiga-seuran lisäksi halukkuutensa pelata laajennetussa Liigassa ovat ilmoittaneet Jokerit ja Joensuun Kiekko-Pojat.

Ei kannata kuitenkaan vielä nuolaista.

Liiga-kiekkoilu on urheilua, mutta se on myös liiketoimintaa. Ei kovin kannattavaa, mutta liiketoimintaa kuitenkin.

Kaikki Liiga-seurat ovat miljoonayhtiöitä ja seitsemän seuraa – Tappara, Ilves, HIFK, KalPa, Kärpät, Lukko ja Pelicans – pyörittävät yli 10 miljoonan euron liikevaihtoa. Myös TPS voidaan laskea kymppikerholaiseksi, vaikka sen ilmoittama tämän kauden budjetti jääkin nimellisesti 10 miljoonan euron rajan alle.

Suomalaisessa kiekkokeskustelussa vedotaan usein urheilullisuuteen ja urheilun periaatteisiin. Ongelmana on, että seurojen pitäisi saada samaan yhtälöön mahtumaan urheilu sekä menestyvä ja kannattava liiketoiminta.

Kiekkopiireissä on kirottu joka mutkassa Liigan sulkemista. On kuitenkin hyvä muistaa, miksi Liiga suljettiin?

Se suljettiin siksi, että sen kuviteltiin suojaavan ja parantavan Liiga-seurojen liiketoimintaa. Voidaan perustellusti kyseenalaistaa, palveliko Liigan sulkeminen oikeasti Liiga-seurojen taloutta vai ei, mutta se ei kuitenkaan muuta sitä, miksi suljettuun Liigaan aikoinaan päädyttiin.

***

Myös tämän nykyisen sarjajärjestelmäuudistuksen alkulähde on samassa osoitteessa – seurojen liiketaloudellisissa tarpeissa.

Suurissa seuroissa on lähdetty siitä, että nykymuotoinen Liiga-malli on tullut tiensä päähän. Liiga on sarjana taantunut ja jäänyt Ruotsin ja muiden eurooppalaisten suurten kiekkomaiden sarjojen jalkoihin.

Siksi Liigaa on suurten seurojen näkemyksen mukaan pakko kehittää tuotteena tarvittaessa kovinkin ottein. Kehitystoimiin kuuluu toiminallisten ja markkinoinnillisten toimenpiteiden lisäksi se, että Liiga-tuotteesta karsitaan kylmästi heikoimmat osat pois.

Ajattelutavan takana on suoraviivainen logiikka: jos tuote on parempi, se generoi enemmän tuloja – ja kun jakajia on vähemmän, silloin Liigassa pelaavat seurat voivat taloudellisesti ja sitä kautta myös toiminnallisesti paremmin.

Ja mitä paremmin ne voivat, sitä paremmin koko Liiga ja samalla koko suomalainen jääkiekko voi.

Eräs sisäpiirin vaikuttaja totesi kuivasti, että pienempien Liiga-seurojen karsiminen kuulostaa kylmältä, mutta suomalainen jääkiekko on tehty jo nyt pyramideista. Jos savonlinnalaisjuniori haluaa nousta kiekkotaivaalle, sillä ei ole suurta väliä, viekö hänen junioripolkunsa Savonlinnasta Mikkeliin vai Lahteen tai Tampereelle. Jonnekin Savonlinnasta pitää joka tapauksessa lähteä.

***

Sarjamallikeskustelussa näytti jo hetken aikaa voittavan 12+10-malli, mutta ensi torstaina äänestetään myös Ässien ajamasta 14+10 -mallista.

Juuri tässä tulee se tekijä, miksi vielä ei kannata nuolaista.

Olisiko 14+10 -malli mukaan lukien uudenlainen rahanjakomalli pudotuspeleissä riittävä vastaantulo suurille seuroille?

Kun suurimpien Liiga-seurojen sisäpiiri alkoi noin 4-5 vuotta sitten pohtia Liigan kehittämistä ja sen äärimuotona mahdollista oman Liigan perustamista, johtava ajatus oli juuri joukkuemäärän supistaminen, mielellään 10 seuraan.

Sen lisäksi keskusteluissa nousi esille kaksi muutakin suurta kysymystä.

Niistä ensimmäinen oli Jokereiden saaminen mukaan suurten seurojen Liigaan tavalla tai toisella – kunhan Hjallis Harkimo ei ole mukana millään tavalla Jokereissa. Myöhemmin myös venäläiset liitettiin Harkimon kanssa no-go-listalle.

Toinen keskusteluissa sivuttu ajatus oli, pitäisikö suurten seurojen Liigan olla avoin vai NHL:n kaltainen suljetun piirin sarja, josta ei pudota ja jonne ei nousta urheilullisin perustein.

***

Liigan ensi torstaina kokouksessa noudatetaan demokraattista päätöksentekoa. Se tarkoittaa, että jokaisella 16 seuralla on yhtä suuri äänivalta kokouksessa.

Ennen kokousta on esitetty monenlaisia teorioita, mitkä seurat kannattavat minkäkin laista mallia. Todellisuudessa naamiot riisutaan vasta ensi torstaina yhtiökokouksessa.

Keskeinen kysymys on edelleen se, kuinka pitkälle suuret seurat ovat valmiit tulemaan vastaan pienempien seurojen toiveita ja vaatimuksia – ja kulkeeko jossain kriittinen raja, jonka jälkeen suuret seurat aloittaisivat toisenlaiset toimenpiteet?

Heikki Penttilän kuukausi sitten esittämä malli suurten seurojen oman Liigan perustamisesta viittaa siihen, ettei suunnitelmia omasta sarjasta ole pistetty silppuriin. Penttilän ulostulo toimii edelleen hienotunteisena muistutuksena siitä, etteivät suuret seurat hyväksy mitä tahansa mallia uudeksi sarjajärjestelmäksi.

Liigan uudistamisessa on jo nähty monenlaisia ja yllättäviä käänteitä – eivätkä yllätykset ole välttämättä vieläkään ohi.