EM-finaalin avainkysymykset

1. Loistaako Lamine Yamal?

Lauantaina 17 vuotta täyttänyt Lamine Yamal on noussut näiden kisojen suurimmaksi puheenaiheeksi.

Yamalin loistossa ei ole ollut kysymys vain henkeäsalpaavasta maalista Ranskaa vastaan. Barcelonan uusin supertähti on pelannut muutenkin loistavat kisat. Hän on luonut kisoissa eniten tilanteita, yhteensä 16, joista kuusi on niin sanottua suuria paikkoja, minkä lisäksi hän on antanut kisoissa eniten maaliin johtaneita syöttöjä, kolme. Maaleja Yamal on tehnyt yhden.

Vaikka kaikki tilastot ja kaikkien silmät näkevät Yamalin poikkeuksellisen lahjakkuuden, on kuitenkin hyvä muistaa, että kysymys on vasta juuri ja juuri 17 vuotta täyttäneestä nuorukaisesta.

Hän on toki fyysisesti ikäistään kehittyneempi, mutta miten hän kestää EM-finaalin paineet ja sen, että jalkapallomaailma odottaa häneltä jälleen jotain samanlaista taikuutta kuin Ranska-ottelun maalissa?

2. Kolmella topparilla vai neljän linjalla?

Englanti aloitti EM-kisat Gareth Southgaten suosimalla 4-2-3-1-ryhmityksellä. Kun Englannin pelaaminen yski, Southgate siirtyi Marc Guehin pelikiellon potkaisemana pelaamaan kolmella topparilla, wing-backeilla ja hyökkäyskolmiolla, jossa Harry Kane pelasi piikissä ja Phil Foden ja Juden Bellingham tuplakymppeinä.

Southgate jatkoi samalla taktiikalla Hollanti-ottelun avausjaksolla, joka oli Englannin ylivoimaisesti paras esitys näissä kisoissa. Juuri kun kaikki alkoivat maistella Englannin mahdollisuuksia EM-finaalissa Espanjaa vastaan, Southgate vaihtoi Kieran Trippierin tilalle Luke Shaw’n ja palasi perinteisempään ryhmitykseen.

Ja katsos kummaa – Englannin loistoesitys haihtui saman tien savuna ilmaan.

3. Luke Shaw vai Kieran Trippier?

Luke Shaw loukkaantui helmikuussa ja pelasi seuraavat minuuttinsa puolivälieräottelussa Sveitsiä vastaan. Välissä oli yli neljän kuukauden mittainen tauko pelikentille.

Southgatea kritisoitiin Shaw’n ottamisesta kisoihin, mutta tänään Southgate voi onnitella itseään: Southgatella on käytössään nyt hänen paras aseensa tehtävään pysäyttää Lamine Yamalin.

Trippier oli vasempana laitapakkina ja vasemman laidan wing-backina hukassa molempiin suuntiin, sillä hän ei ole tottunut oikeajalkaisena pelaajana pelaamaan vasemmalla sivustalla. Ei puolustamaan eikö hyökkäämään.

Hyökkäyspelaamisen ongelmat näkyvät hyvin myös tilastoissa. Trippier on näissä kisoissa luonut englantilaispelaajista eniten maalipaikkoja – yhdeksän, mutta niistä vain yksi on ollut todellinen maalipaikka. Trippierin keskitykset ovat olleet valtaosin korkeita roiskaisuja, jotka vastustajien toppareiden on ollut helppo hoitaa.

Monet voivat ihmetellä Shaw’n vaihtamista kentälle loistopuoliajan jälkeen välieräottelussa Hollantia vastaan, mutta Southgate halusi antaa luottosoturilleen lisää minuutteja. Niitä hän sai ja jos Shaw on pelikunnossa, hänen nousemisensa avauskokoonpanoon ei olisi yllätys. Yllätys olisi, ettei hän olisi avauksessa.

Shaw toisi lisää laatua Englannin hyökkäyspelaamiseen, mutta ennen kaikkea hän kaikkea hän toisi sitä myös puolustuspelaamiseen.

Siksi yksi finaalin avaintaisteluista käydään Yamalin laidalla. Trippier ei häntä pysty pysäyttämään, mutta puolustuksellisesti vahvemmalla ja myös fyysisesti kovaotteisemmalla Shaw’lla on siihen paremmat mahdollisuudet.

Siinä miten hyvin Shaw onnistuu tehtävässään voi olla yksi ottelun ratkaisusta. Tai jo siinä, pystyykö hän pelaamaan vai ei?

4. Miten Espanja eliminoi Englannin?

Englanti ampui välieräottelussa itseään jalkaan Gareth Southgaten alettua säätää tauolla Englannin pelaamista finaalia ajatellen, mutta Englannin ratkaisujen lisäksi toisen puoliajan kulkuun vaikuttivat Hollannin taktiset ratkaisut. Niistä tärkein oli se, että Ronald Koeman siirsi keskikentälle yhden pelaajan lisää, minkä seurauksena Hollanti pani kahleisiin ensimmäisellä jaksolla loistaneen Kobbie Mainoon.

On varmaa, että Espanja on tehnyt kotiläksynsä eikä anna Englannin keskikentälle yhtään enempää aikaa ja tilaa kuin mitä Hollanti antoi toisella jaksolla. Jos Espanja pysäyttää Englannin konehuoneen, silloin Phil Fodenin ja kisat jo muutenkin alavireisesti pelanneiden Jude Bellinghamin ja Harry Kanen merkitys kaventuu samalla tavalla kuin Hollanti-ottelun toisella puoliskolla.

Espanja pelasi ennen Ranska-ottelua kaikki EM-ottelunsa 4-3-3-ryhmityksellä, mutta Ranskaa vastaan hän muutti ryhmitystään 4-2-3-1:ksi. On mielenkiintoista nähdä, kumpi on Luis de la Fuenten valinta finaalissa?

Vaikka Espanja saisikin pysäytettyä Englannin keskikentän samalla tavalla kuin Hollanti toisella jaksolla, jäljelle jäävät vielä laidat. Englanti on käyttänyt aavistuksen enemmän vasempaa sivustaansa, mutta nyt vasemmalla puolella pääpaino on Lamine Yamalin pysäyttämisessä.

Siksi katseet kohdistuvat siihen, mitä tapahtuu Bukayo Sakan hallinnoimalla oikealla laidalla. Helppoa ei ole sielläkään, sillä Englannin oikean sivustan haasteena on, miten se pysäyttäisi Nico Williamsin, joka on käytännössä yhtä suuri uhka kuin Yamal toisella laidalla.

5. Mihin Englanti iskee?

Tilastot sanovat, että Espanjalla on ollut eniten vaikeuksia vasemmalta tulleiden keskitysten kanssa. Tässäkin mielessä Luke Shaw’n nostaminen avaukseen on Southgatelta perusteltua.

Kysymys ei kuitenkaan ole niin suuresta ongelmasta, että se ratkaisisi mitään. Avainkysymys Englannin kannalta on, miten se saa tärkeimmistä hyökkäyssuunnan pelaajistaan, Fodenista, Bellinghamista, Kanesta ja Sakasta, maksitehot irti?

Saka on nelikosta varmin suorittaja, mutta millaiseen rooliin Foden, Bellingham ja Kane nousevat? Pääsevätkö he oikeasti peliin mukaan vai jääkö heidän mahdollisuudekseen jälleen maaginen yhden silmänräpäyksen tähtihetki?

Jos – ja tekisi mieli sanoa kun – jää, silloin kysymys Englannin kannalta tiivistyy siihen, miten se onnistuu toisessa päässä kenttää. Jos peli pysyy maalittomana, jossain kohtaa otteluja tiloja tulee myös Englannille iskeä.

6. Kane vai Watkins?

Näille EM-kisoille on ollut tyypillistä monen supertähdeksi luokitellun pelaajan odotettua vaatimattomammat esitykset.

Harry Kane on ollut yksi heistä. Onko kysymys ollut vain pitkän ja raskaan kauden syömistä energioista vai alkaako ikä näkyä Kanessa?

Kane täyttä tässä kuussa vasta 31 vuotta, joten hän ei ole vielä jalkapalloilijaksi ikäloppu. Kylmä fakta kuitenkin on, että Kanen askeleista on kadonnut samanlainen terävyys ja sähäkkyys kuin aiemmin.

28-vuotias Ollie Watkins on Valioliigan nopeimpia pelaajia. Hänen on mitattu juoksevan parhaimmillaan yli 36 kilometrin tuntivauhdilla, mikä tarkoittaa laskennallisesti kymmentä metriä sekunnissa. Vaikka kysymys onkin jalkapalloilijalla lähtönopeudesta ja pääosin lyhyistä spurteista, Watkinsin nopeudella voi olla finaalissa käyttöä, sillä Espanja tulee todennäköisesti hyökkäämään, jolloin Englannille jää saumoja vastaiskuihin, joka on ollut yksi sen aseista Southgaten vuosina.

Mutta uhraako Gareth Southgate kapteeninsa ja päävalmentajauransa tärkeimmän talismaaninsa?

Ei ikimaailmassa uhraa – ennen kuin on pakko.

7. Saako Englanti materiaalistaan maksimin irti?

Yksi Englannin ongelmista on ollut se, ettei se ole saanut rakennettua maailmanluokan pelaajistaan taktisesti toimivaa kokonaisuutta.

Englannin ensimmäisissä otteluissa Gareth Southgaten oli vaikea löytää toimivaa optimaalista roolia Valioliigassa Vuoden pelaajaksi ja Vuoden jalkapalloilijaksi valitulle Phil Fodenille sekä Harry Kanelle.

Kun Englanti siirtyi pelaamaan kolmella topparilla ja wing-backeilla, Foden pääsi loistamaan. Näin tapahtui etenkin välieräottelussa Hollantia vastaan avausjaksolla. Kun Englanti palasi Hollanti-ottelussa tauolla perinteisempään ryhmitykseen, Foden katosi kuvasta saman tien.

Miten siis Southgate rakentaa palapelinsä sunnuntaina ja keneen pelaajiin hän ramaa korttinsa – Fodeniin ja Kaneen vai Jude Bellighamiin ja Bukayo Sakaan?

8. Mikä ratkaisee finaalin?

Jos Englannin ja Espanjan materiaalit pannaan vertailuun, on makuasia, kumpi joukkueista on pelaajakohtaisessa vertailussa parempi.

Ehkä kuvaavin esimerkki joukkueiden tasaisuudesta on se, millaisen parin Rodri ja Declan Rice muodostavat keskikentällä. Kysymys ei ole siitä, kumpi heistä on parempi jalkapalloilija, vaan pikemminkin siitä, ovatko he pelipaikoillaan maailman kaksi parasta pelaajaa?

Espanjalla on kuitenkin materiaalin suhteen yksi etu. Samaan aikaan kun Gareth Southgate on kamppailut sen kanssa, miten hän rakentaisi kaikista supertähdistään toimivan kokonaisuuden, Espanjan päävalmentajalla Luis de la Fuentalla ei ole samaa ongelmaa.

De la Fuente nimitettiin Espanjan U19-maajoukkueen päävalmentajaksi toukokuussa 2013. Yhdentoista vuoden aikana hän on luotsannut Espanjan U19- ja U21-maajoukkueet Euroopan mestareiksi, Espanjan olympiajoukkueen olympiahopealla 2021 Tokiossa ja Espanjan miesten maajoukkueen Kansojen liigan voittoon vuosi sitten.

Tarinassa ei ole oleellista pelkästään menestys, vaan se, että Espanjan nykyisen EM-joukkueen ydinrunko on kulkenut de la Fuenten kanssa saman tien ja kasvaneet hänen mukanaan yhtenäiseksi joukkueeksi ja kiinteäksi huippusuorittavaksi ryhmäksi.

Vuoden 2015 EM-joukkueessa pelasivat jo muun muassa Rodri, Mikel Merino ja Unai Simon. Vuoden 2019 EM-joukkueen sankareita olivat Simonin ja Merinon lisäksi muun muassa Dani Olmo, Fabian Ruiz ja Mikel Oyarzabal. Tokion olympialaisissa tähtikaartiin liittyivät myös Pedri ja Marc Cucurella.

De la Fuente on korostanut, ettei menestyvä joukkue koostu vain hyvistä yksilöistä, vaan kysymys on ennen muuta joukkueesta. Siitä, millaisen kokonaisuuden joukkue muodostaa niin taktisesti, henkisesti kuin yhteishengeltään.

Southgate on ollut Englannin maajoukkueen päävalmentaja vuodesta 2016 saakka, jota ennen hän oli kolme vuotta Roy Hodgsonin apuvalmentaja. Southgate tuntee useimmat pelaajat läpikotaisin ja hän oli äärimmäisen lähellä johtaa Englannin kolme vuotta sitten Euroopan mestariksi, mutta Englannilla kysymys on tarinasta, Espanjalla kasvutarinasta.

De la Fuenten ei tarvitse miettiä, mikä hänen paras kokoonpanonsa olisi ja miten pelaajat pitäisi finaalissa roolittaa ja organisoida. Southgaten taktista ymmärrystä jalkapallosta ei voi pienimmässäkään määrin väheksyä, mutta nämä kisat ovat kiistatta osoittaneet, että Southgatelle on suuria vaikeuksia päättää, mikä on hänen paras kokoonpanonsa ja kenen pelaajien pitäisi pelata avauksessa ja missäkin roolissa?

Suuruus huutaa finaalissa suuria yksilöitä ja yksittäisissä otteluissa yksi jumalainen tai vähemmän jumalainen laukaus voi muuttaa ottelun käsikirjoituksen, mutta jos Euroopan mestaruuden ratkaisisi joukkueiden kokonaisvaltainen paremmuus jalkapallojoukkueina, Espanja juhlisi illalla Euroopan mestaruutta.