Miesten TalviSuperpesiksen historian ensimmäiset mitalit ratkaistaan viikonloppuna Joensuussa. Lauantain välierissä kohtaavat toisensa Joensuun ja Manse sekä Kempele ja Kouvola. Voittajat menevät loppuotteluun ja hävinneet pronssiotteluun.

Joensuu, Manse, Kempele ja Kouvola muodostavat pelillisessä mielessä mielenkiintoisen kattauksen. Jokaisella neljällä joukkueella on – ainakin pelaajien terveenä ollessa – huippuluokan ykköskärjet, minkä lisäksi jokaiselta joukkueelta löytyy raskaansarjan kotiutusosastot. Kouvola voisi halutessaan pelata jopa kolmella lyöjäjokerilla ja Joensuullakin on Joosua Rätön hankinnan myötä kaksi vahvaa lyöjäjokeria.

Pelillisesti tärkein taistelu käydään kuitenkin lautasen äärellä. Lukkari on pesäpallossa aina ulkopelin keskiössä, mutta hallipeleissä lukkarin rooli korostuu, sillä lukkari saa halliolosuhteissa ylimääräisiä aseita kesään verrattuna.

Niistä merkittävin on se, että pallo palautuu lukkarille lyönnin jälkeen selvästi nopeammin kuin kesällä. Näin tapahtuu myös Joensuun hallissa, vaikka Joensuussa voidaankin lyödä läpi, mikä ei kaikissa halleissa onnistu.

Pallojen palautumista nopeuttaa kenttien ahtauden lisäksi hallia suojaavat erilaiset verkot, joista pallo palautuu nopeimmillaan bumerangina lukkarille.

Hallialustojen pitkä karva hidastaa puolestaan pallon etenemistä, jolloin lyhyet lyönnit jäävät todella lyhyiksi. Joensuussa tämä ongelma on alustan ansiosta kuitenkin normaalia pienempi.

Lukkari voi hallien ominaisuuksien vuoksi pyörittää halleissa todella nopeaa syöttöpeliä ja sotkea sitä kautta lyöjiä, varsinkin takatilanteissa.

TalviSuperin ottelut ovat olleet tähän mennessä usein lukkareiden näytöksiä. Kuvaavaa hallilukkaroinnille on ollut, että jopa kokemattomammat lukkarit ovat pystyneet tylsyttämään vastustajien lyöjiä.

TalviSuperin lopputurnauksen suhteen lukkariasetelma on mielenkiintoinen. Asetelman voisi tiivistää siten, että Joensuussa nähdään varmasti kolme kiusallisen hankalaa lukkaria sekä yksi kauden suurimmista kysymysmerkeistä.

Elias Pitkänen, Kouvola

Elias Pitkäsen lahjat ja potentiaali on tiedetty, mutta nuorukaisen ylle on noussut uhkaava pilvi – vaikea käsivamma.

Pitkäsen viime kausi meni pipariksi heittokäden leikkauksen vuoksi ja hän pelasi TalviSuperin alkulohkossakin vain yhden ottelun lukkarina. Siinä ottelussa käsi ainakin näytti ainakin olevan kunnossa.

Viime kausi on ollut ja mennyttä, mutta nyt kysytään, miten käsivamma ja viime kauden missaaminen vaikuttavat Pitkäsen peliin tulevalla kaudella. Onko käsi sataprosenttisessa kunnossa ja kestääkö se koko kauden rasitukset?

On myös mielenkiintoista nähdä, onko yhden kauden yli hyppääminen tehnyt jonkinlaisen loven Pitkäsen kehittymiseen.

Pitkänen on vasta 19-vuotias ja vielä kehittymässä huippulukkariksi. Hänen syöttönsä ei ollut vielä toissa kaudella samalla tavalla veemäinen kuin Juha Puhtimäen tai Ville Väliahon kaltaisilla kokeneilla lukkareilla. Vaikka Pitkäsenkin syöttörytmi oli nopea, sitä oli helpompi lukea ja helpompi vedota vääräksi kuin esimerkiksi Puhtimäen ja Väliahon syöttöä.

Joensuun lopputurnaus antaa – Pitkäsen pelatessa lukkarina – esimakua siinä, miten hankala Pitkäsen syöttö tulee olemaan tällä kaudella.

Juha Puhtimäki, Manse

Juha Puhtimäki on edelleen valtakunnan eliittilukkari, joka on ajautumassa urallaan erikoiseen tilanteeseen Mansen päätettyä hankkia ensi kaudeksi Aapo Komulaisen uudeksi lukkarikseen: Mitä Puhtimäki tekee ja mistä hän löytää itselleen uuden seuran?

Sitä kysymystä pesäpallopiireissä pohditaan, sillä tällä hetkellä Puhtimäellä ei ole vielä kiinnitystä kaudeksi 2025 – ja ilmeisesti potentiaalisia kiinnittäjiä ei ole tällä hetkellä jonoksi asti.

Puhtimäki kuuluu niihin lukkareihin, jotka uskaltavat kokeilla härskisti syöttöasennon, syöttöliikkeen ja matalan rajoja. Puhtimäen nyppysyöttö on parhaimmillaan ja pahimmillaan sellainen, että nimettömämmällä lukkarilla se vedottaisiin vääräksi. Puhtimäki on kuitenkin Puhtimäki ja hankkinut itselleen statuksen, jota myös syötönvalvojat kunnioittavat.

Puhtimäki on tulevalla kaudella odottamattomassa näytönpaikassa, sillä 38-vuotiaana hänellä olisi vielä hyviä pelivuosia jäljellä niin lukkarina kuin mailassa. Nyt vain pitäisi löytää jostain Puhtimäen mittoihin sopiva seura.

Ville Väliaho, Joensuu

Ville Väliaho on mielenkiintoinen lukkari yksistään jo uransa takia. Häntä on pidetty välillä potentiaalisena huippulahjakkuutena ja välillä häntä on potkittu tylysti päähän.

Väliaho on osoittanut olevansa kuitenkin kovaa tekoa, sillä hän ei ole potkimisestaan hätkähtänyt. Viimeisin osoitus oli Topi Kososen laittaminen ruotuun Joensuun ykköslukkarin paikasta taistellessa.

Väliaho kuuluu Puhtimäen tavoin V-linjan härskeimpiin lukkareihin. Myös hänen matalasyöttönsä yhdistettynä Väliahon erikoiseen syöttöliikkeeseen on äärivaikea.

Vaikka vaikea syöttö onkin Väliahon ykkösase, hänen on kehittänyt myös heikkouksiaan – lyhyiden hakemista, fysiikkaansa ja pallon kiinni ottamista – ja on tänä päivänä kiistatta yksi sarjan kärkilukkareista.

Jani Lassila, Kempele

Monet epäilivät – perustellusti – pitkään, onko Jani Lassila mitalitason lukkari. Lassila on osoittanut kuitenkin epäilyt aiheettomaksi. Etenkin viime kaudella hän otti lukkarina isoja kehitysaskeleita ja nousi yhdeksi sarjan parhaista lukkareista.

Lassilan ase on Puhtimäen ja Väliahon tavoin hänen matalasyöttönsä. Myös Lassila vaikeuttaa syöttöään syöttöliikkeellään ja rytmittämällä syöttötempoa. Varsinkin syöttötempon rytmittäminen on yksi niistä asioista, joissa Lassila on kehittynyt.

Jos ja kun Lassila jatkaa tällä kaudella siitä, mihin hän viime kaudella jäi, Kempele voi huoletta rakentaa suuret unelmansa hänen lukkaripelinsä varaan. Tarvetta uuden lukkarin hankkimiseen ei ole niin pitkään, kun Lassila riittää motivaatiota jatkaa Kivenkovan lukkarina.