Miesten Talvisuperissa pelattiin iso viikonloppu Joensuussa, jossa tulessa olivat Joensuu, Kempele, Kitee ja Imatra. Pekka, millaisia kuvia turnaus piirsi kristallipalloosi?

Pakko taas aloittaa varauksella eli nyt on vielä liian aikaista hakata kiveen mitään johtopäätöksiä. Suuntaa antavia ja seurattavia asioita nämä viime vuoden puolella ja nyt pelattu viikonloppu kuitenkin antavat.

Ehkä tärkein asia isossa kuvassa on se, että kahtiajako seitsemään kärkiseuraan ja kuuteen haastajaan on jopa ennakoitua suurempi. Kitee oli Joensuuta vastaan aseeton, samoin Imatra Kempelettä vastaan.

Nytkin tässä pohjoisemmassa lohkossa lopputurnaukseen menijät ratkeavat käytännössä Sotkamon, Kempeleen ja Joensuun keskinäisissä otteluissa, ja Kitee, Imatra, Pattijoki ja Puijo pelaavat omia pelejään välimatkan päässä.

Eteläisessä lohkossa on neljä suurta, Manse, Vimpeli, Hyvinkää ja Kouvola, jotka menevät menojaan ja JymyJussit, Hamina ja Alajärvi tulevat omana ryhmänään perässä.

Mutta en nostaisi tästä hirveästi meteliä. Jokainen muistaa 2010-luvun, jolloin sarjassa oli kaksi suurta, Sotkamo ja Vimpeli, jotka pelasivat kahdestaan seitsemässä finaalissa peräkkäin. Nyt kärkijoukkueita on sen sijaan seitsemän, mikä on pesäpallon kannalta positiivinen asia.

Kempele voitti Imatran ja kotiutuslyöntikisassa Joensuun. Miltä sen tilanne näyttää ensimmäisten hallipelien perusteella?

Kempelehän ei juurikaan muuttunut syksyllä. Teemu Hollanti siirtyi pysyvästi Kempeleen kalustoon ja on hyvä lisä etenijäjokeriksi ja tarvittaessa paikkaaja myös ulkopeliin.

Mikko Korhonen tuli Petri Tuuvan tilalle pelinjohtajaksi ja vaikka Korhonen epäonnistuikin Joensuun pelinjohtajana, eivät hänen taitonsa ole mihinkään kadonneet.

En näe mitään syytä, etteikö Kempele olisi tulevalla kaudella yhtä vahva kuin viime kesänä. Jokaisen joukkueen päällä on aina loukkaantumisen ja poissaolojen riski. Nytkin Kempeleeltä puuttui kärkimiehenä kesällä pelannut Markus Keski-Petäjä ja Onni Määttä loukkaantui Joensuu-ottelun ensimmäisellä jaksolla juostessaan kotiin kolmoselta.

Toisaalta kärkijoukkueilla alkaa olla sen verran leveyttä, että ne kestävät myös loukkaantumisia, ja nytkin Kempele nousi Joensuuta vastaan voittoon ilman Määttää ja Keski-Petäjää.

Entä Joensuu?

Vaikka Joensuu hävisi Kempeleelle, sen tilanne näyttää jopa paremmalta kuin viime kaudella.

Joensuun ongelmana viime vuosina on ollut se, että sen kaikki ostot eivät ole osuneet kohdilleen ja suunnitelmia ovat sotkeneet myös loukkaantumiset ja viime kesänä myös Joni Rytkösen tapaus.

Nyt tilanne näyttää tässä suhteessa selvemmältä. Joni Lehikoinen on hyvä korvaaja Iiro Kuosalle etukentälle ja Kasperi Hämäläisestä ollaan selkeästi tekemässä toista etumiestä, jolloin kausi toisensa jälkeen etukentälle apuun hälytetty Henri Litmanen pääsee pelaamaan omalla paikallaan polttolinjassa.

Linjassa tähtihankinta Niko Korhonen korvaa Elmeri Liedon ja viikonloppuna hän pelasi odotetusti vaihtotilanteissa tappajan paikkaa kulmissa ja takatilanteessa kakkosvahtia. Konsta Kettunen on toinen johtava pelaaja linjassa ja kolmannen paikan ottaa Litmanen.

Neljännestä linjan paikasta taistelevat viikonloppuna vielä sivussa ollut Samuel Tirkkonen, kokenut Iiro Nokkala sekä viikonloppuna molemmissa otteluissa pelannut Elmeri Lonkainen, joka on valmis pelimies hyppäämään pelaavaan kokonpanoon kesälläkin.

Takana Konsta Piironen ja Justus Niemeläinen on itseoikeutettu parivaljakko, kuten viime kesänäkin.

Mielenkiintoisimmat muuttujat ovat lukkaritilanne ja jokeriosasto. Ville Väliaho ja Ukko Schroderus pelasivat molemmat yhden ottelun lukkarina ja vaikka Väliaho pelasikin tutulla tasollaan, Schroderuksesta on kasvamassa erinomainen haastaja Väliaholle. Schroderus on tyypillinen nykylukkari, joka pitää yllä kovaa vauhtia ja jolla on myös hyvä fysiikka.

On mielenkiintoista nähdä, mikä kaksikon tilanne on tulevalla kaudella ja mitä Joensuu tekee syksyllä. Joensuu oli yksi Petteri Alasesta kiinnostuneista seuroista, mutta Alasen jäätyä Hyvinkäälle JoMa joutuu miettimään, jatketaanko tulevaisuudessa Väliaholla vai joko Schroderuksen aika on tullut.

Joensuun lukkaritilanne on ilman muuta mielenkiintoinen seurattava asia kesällä. Kahden lukkarin mallia on vaikea saada toimimaan ilman sähköä ja kipunointia.

Toinen mielenkiintoinen asia on se, että nyt Joensuulla on muutaman vuoden tauon jälkeen jälleen kaksi kovan luokan lyöjäjokeria. Juho Toivola on tasonsa jo näyttänyt ja syksyllä hankitussa Joosua Rätössä on potentiaalia kehittyä huippuluokan lyöjäjokeriksi. Nytkin hän löi kahdessa ottelussa neljä juoksua hyvillä lyönneillä.

Juha Niemi ja Aleksi Rautiainen olivat aikoinaan elintärkeässä roolissa Joensuussa ja nyt JoMalla on jälleen nykypesäpallon vaatimusten mukaisesti kaksi vahvaa lyöjäjokeria. Joensuun kannalta lyöjäjokereiden tärkeyttä korostaa se, että Kettusen, Piirosen ja Korhosen muodostama ykköskärki on sarjan huippua ja tekee varmasti tilanteita, jolloin lyöjäjokerit ja numerolla lyövä Litmanen pääsevät näyttämään osaamistaan.

Kitee hävisi Imatralle ja Joensuulle kohtalaisen selvin numeroin. Pitääkö Kiteen kannattajien olla huolissaan?

Ei vielä, mutta kyllähän tämä viikonloppu alleviivasi kouriintuntuvasti Kiteen haavoittuvinta ongelmaa. Kitee teki Joensuun turnauksessa hyvin tilanteita, vaikka siltä puuttuikin ykköskärjestä Anttoni Jakobson, mutta joukkueen kotiutukset lepäävät liiaksi lyöjäjokeri Jiri Pippolan varassa.

Kukaan ei kiistä, etteikö Pippola olisi lahjakas ja lupaava lyöjäjokeri, mutta jos hänellä ei kulje, Kitee on vaikeuksissa. Näin kävi myös Joensuussa. Pippola ei lyönyt Imatraa vastaan yhtään juoksua eikä Kitee tehnyt koko ottelussa yhtään juoksua. Joensuusta vastaan Pippola onnistui kerran ja Kitee sai taululle asti vain kaksi juoksua.

Kitee tekee varmasti kesälläkin riittävästi tilanteita ja vaikka esimerkiksi etukentän pelaamisessa on vielä kehittämistä, en usko, että Kitee kaatuu kesälläkään ulkopeliinsä. Haasteena on löytää Pippolan rinnalle lisää kotiuttajia tai sitten pelinjohtaja Sami Partasen on revittävä juoksuja yllätyksellisen pelaamiseen kautta. Kotiutusten kanssa Kiteellä ja Partasella riittää joka tapauksessa miettimistä.

Miltä Imatran tilanne näyttää?

Imatra kuuluu kuuden heikomman joukkueen ryhmään, mutta sen tilanne näyttää kokonaisuudessaan paremmalta kuin viime kesänä. Imatra epäonnistui viime kaudella pahoin lyöjäjokereiden hankinnassa, mutta nyt Toni Laakso ja Ville-Veikko Olli muodostavat vahvan lyöjäjokerikaksikon.

Imatra teki viime kaudellakin kyllä tilanteita, mutta homma tahtoi tukehtua kotiutuksiin. Nyt tilanne on tältä osin paremmassa jamassa.

Ulkopelissä suurin haaste on ilman muuta takakenttä. Kiteetä vastaan takakenttä kesti, mutta Kempele repi sen hajalle ja mikä huolestuttavaa, Kempele otti miehiä kotiin muutaman kerran kohtalaisen helpoillakin lyönneillä.

Nino Muuruvirta menee kyllä, mutta kakkoskopparin kanssa Imatralla on tekemistä, ellei nyt kakkospelinjohtajana ollutta Joona Sikiötä saada istutettua toiseksi koppariksi.