Manse haki arvokkaan ja varmasti maistuvan 2-0 (5-4, 2-1) -vierasvoiton Sotkamon Jymystä. Pekka, millainen ottelu?

Täytyy ensin todeta, että tänään olosuhteet Sotkamossa oli jopa liiankin hyvät. Ainakin katsomossa kuumuus oli sitä luokkaa, että välillä oli pakko aina vilkaista vierustovereita ja katsoa, ovatko kaikki enää hengissä. Mutta tunnelma oli yli 3000 katsojan ennätysyleisön edessä mahtava – ja myös itse ottelussa oli todella rapsakka lyöntikeli. En tiedä sitten, miten kova lämpö vaikutti pelaamiseen, mutta ottelussa nähtiin paljon hyviä suorituksia niin sisäpelissä kuin ulkonakin.

Ja vaikka ensimmäinen jakso näyttikin jo ratkenneen ensimmäisessä vuoroparissa Perttu Ruuskan läpilyöntiin, Sotkamo tuli vielä mukaan ja sehän oli aivan siinä ja siinä, ehtikö Jymyn etenijä kotipesään jakson päättäneessä tilanteessa ennen kuin pallo vieri ykköspesään. Jymyn video-osasto oli varma, että se oli juoksu, mutta tuomarit näkivät toisin ja siihen on tyydyttävä.

Toinen jakso oli myös tasainen, kuten numerot kertovat. Muutenkin marginaalit olivat pienet, sillä Manse voitti kotiutukset 7-5 ja kolmostilanteet 18-17.

Manse otti nyt kahdeksannen peräkkäisen voittonsa ja tämä oli vasta Mansen ensimmäinen voitto niin sanotusta viidestä suuresta. Onko Manse takaisin oikealla uralla?

On se selkeästi tulossa. Varsinkin kuusi juoksua tänään lyönyt Ruuska alkaa lunastaa niitä odotuksia, joita häneen ennen kautta asetettiin. En nyt ala kinata, olisiko se läpilyönti ollut otettavissa, mutta lyönti oli joka tapauksessa hyvä.

Muutenkin Manse on selvästi parantanut peliään, mutta Mansen pelissä on edelleen omat ongelmansa. Ulkopeli on kokonaisuudessaan erinomaisella tasolla, mutta siellä on pari selkeää pommituksen kohtaa, joita Jymy pommitti tänään ja joita varmasti tullaan pommittamaan jatkossakin, sillä niitä reikiä on vaikea noin vain paikata.

Sen vastapainoksi ulkopelin parhaat osat ovat todella kovaa laatua. Tänään pisti erityisesti silmään Juha Puhtimäen loistopeli. Turha tässä on sääliä tuntea, mutta lyöjät joutuvat lyömään todella vaikeista palloista, kun Puhtimäellä on tällainen päivä kuin tänään.

Myös sisällä Mansen peli on parantunut ja Ruuskan herääminen on iso plussa. Mansella sisäpelissä on edelleen se saama haaste, joka tiedettiin jo etukäteen: Mansen sisäpelin pitää rullata, jotta tilanteet saadaan rakennettua oikeille pelaajille eli Ruuskan lisäksi Puhtimäelle ja Henri Puputille. Yksi ottelu on toki vain yksi ottelu, mutta oli aika kuvaavaa, että Manse löi tänään seitsemän juoksua, joista Ruuska löi kuusi.

Entä sitten Sotkamo. Sen ulkopeliä on viime viikkoina hehkutettu?

On ja toki Jymyn ulkopeli on hyvää, mutta ei se mitään ylimaallista ole ollut. Aapo Komulainen näytti tänään jälleen osaamistaan, vaikka Mansen kaari saikin hyvin kiinni hänen vääränsä. Jussi Korhonen ja Iivari Vihanto ovat saaneet takakentän pitäväksi.

Mutta Jymyn ulkokentässä on myös omat pommituksen kohteet varsinkin nyt, kun Joni Rytkönen on sivussa. Nuori Aleksanteri Huotari on selvinnyt kunnialla etukentällä ottaen huomioon sen, että hän on joutunut hyppäämään todella vähäisellä kokemukselle itselleen oudolle pelipaikalle etukentälle. Ei se mikään sattuma ollut, että Manse käytti tänään paljon lyhyitä kotiutuksia.

Jymyn suurin ongelma on kuitenkin kotiuttajien vähyys. Roope Korhonen nousi tänään lyöjätilaston kärkipaikalle 46 lyödyllään, mutta yhdellä kotiuttajalla pelaaminen ei tänä päivänä tahdo onnistua kovia joukkueita vastaan. Komulainen on toiseksi eniten juoksuja lyönyt Jymyn kotiuttaja, mutta hän on lyönyt vain 11 juoksua ja seuraavaksi 4-5 juoksin miehet.

Siinä se ongelma on tiivistettynä – eikä Jymy ole saanut sitä ratkaistua.

Roope pystyy tekemään hurjimmillaan ihmeitä, mutta jos Jymyllä olisi tänään ollut Roopen tukena 2-3 muuta mitat täyttävää kotiuttajaa, Jymy olisi todennäköisesti voittanut ottelun.