Kalle Rovanperä varmisti sunnuntaina uransa toisen ralliautoilun maailmanmestaruuden sijoittumalla Keski-Euroopan MM-rallissa toiseksi. Rovanperän ei tarvinnut enää lauantain jälkeen painaa täysillä, kun hänen ainoa uhkaajansa Elfyn Evans täräytti Toyotallaan tallin seinään ja joutui keskeyttämään.

Rovanperä täytti aiemmin tässä kuussa vasta 23 vuotta. Nuorelle suomalaiselle supersankarille on aseteltu tulevan rallikuninkaan viittaa jo useamman vuoden, eikä ihme.

Rovanperällä on kaikki mahdollisuudet tavoittaa maailmanmestaruuksien määrässä eniten MM-titteleitä voittaneet Sébastien Loeb (9 mestaruutta) ja Sébastien Ogier (8 mestaruutta) ja mennä heistä heittämällä ohi, jos vain Rovanperällä riittää intoa ja motivaatiota kiertää maailman rallipolkuja.

Rovanperä on palauttanut myös suomalaiset rallin MM-sarjan valtaan. Suomalaiskuljettajat ovat edelleen lajitarustossa aatelisia, mutta ennen Rovanperän viimevuotista mestaruutta suomalaiset olivat joutuneet odottamaan uutta sinivalkeaa maailmanmestaria 20 vuotta.

Suomalaiskuljettajien dominoivaa asemaa pidettiin vielä 90-luvulla lajille ongelmallisena. Esimerkiksi vuosina 1996-2002 Tommi Mäkinen ja Marcus Grönholm voittivat seitsemästä jaossa olleesta maailmanmestaruudesta kuusi – Mäkinen neljä ja Grönholm kaksi.

***

Rovanperä on matkalla yhdeksi rallin MM-historian suurimmista legendoista – mahdollisesti jopa suurimmaksi. Nuoren suomalaisen valtaannousu tapahtuu kuitenkin MM-rallin itsensä kannalta haastavaan aikaan.

Rallin suosio oli suurimmillaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä ja jatkui aina 1980-luvulle asti. Maailma alkoi kuitenkin muuttua ja ralli alkoi menettää suosiotaan. Moottoriurheilun uudeksi kiistattomaksi valtiaaksi nousi viimeistään 1980-luvulla formula ykköset.

Rallia on yritetty vuosien aikana saada uuteen nousuun useaan eri otteeseen. Kenties näkyvin – tai ainakin suuripuheisin – oli David Richardsin kunnianhimoinen projekti, kun hän osti vuonna 2000 rallin kaupalliset oikeudet 100 vuodeksi. Richardsin tavoitteena oli tehdä rallista suurempi laji kuin formula ykkösistä.

Richardsin unelma ei lähtenyt odotettuun lentoon ja hän myi unelmansa seitsemän vuotta myöhemmin. Sen jälkeen rallia on rukattu pariinkin otteeseen ja tehty erilaisia kokeiluja esimerkiksi suorien rallilähetysten suhteen, mutta Richardsin visio ei ole yhtään sen lähempänä toteutumistaan kuin 2000-luvun alussa.

***

Rallin keskeisenä ongelmana on pidetty rallikilpailujen rakennetta. Rallia ei ajeta yhdessä paikassa, vaan lukuisissa eri paikoissa ja kilpailut kestävät 3-4 päivää. Se tekee rallin seuraamisen niin paikan päällä kuin television välityksellä hankalaksi.

Esimerkiksi Jyväskylän MM-rallissa kolmen eri erikoiskokeen katsominen samana päivänä on vaativa kansalaisharrastus – ja sen palkintona on, että näkee Rovanperä punavalkean Toyotan livahtavan silmien ohi kolmesti.

Ralli on myös haastava tv-laji. Kysymys ei ole vain erikoiskokeiden teknisestä toteutuksesta, vaan myös siitä, ettei rallissa synny samanlaisia auto vastaan auto -kilpailutilanteita kuin formula ykkösissä.

Toki lähes 200 kilometrin tuntivauhdilla ja useiden kymmenien metrien hyppyjä tekevät ralliautot ovat kiehtova näky, mutta rallin taika ja draamankaari on tehty erilaisista aineksista kuin nykypäivän tiiviit, kiihkeät ja selkeärakenteiset urheilunäytelmät.

Ongelma ei ole kuitenkaan pelkästään rallin sopivuudessa tv-lajiksi. Jos näyttävyys televisiossa ratkaisisi kaiken, silloin ratamoottoripyöräilyn pitäisi olla omassa luokassaan moottoriurheilulajina.

***

Television merkitystä ei voi sivuuttaa, mutta rallin todelliset ongelmat ovat paljon syvemmällä kuin tv-toteutuksessa – tai edes siinä, että kilpailuja ajetaan useissa eri paikoissa ja kilpailut kestävät useita päiviä.

Rallin MM-sarjan keskeisin ongelma on pelkistettynä, ettei se kiinnosta riittävän suurta määrää ihmisiä – jolloin se ei kiinnosta myöskään niitä kaupallisia tahoja, jotka istuvat urheilun rahavirtojen päällä. Ei autonvalmistajia eikä kaupallisia yhteistyökumppaneita.

MM-rallin järjestäjät puhuvat mielellään yli 800 miljoonasta tv-katsojasta vuodessa. Totta, mutta oleellista on, miten lukemaan on päädytty. Siihen on päädytty laskemalla yhteen kunkin kisapäivän katsojamäärät. Näin esimerkiksi tänä vuonna katsojamäärä tarkoittaa 52 kisapäivän tv-lähetysten yhteenlaskettua katsojamäärää.

Sama optinen harha on myös Jyväskylän MM-rallin katsojamäärissä. Jyväskylän yhteydessä puhutaan yleensä vuosittain yli 200 000 katsojasta, mutta kysymys on tarkkaan luettuna ”katsojaelämysten” määrästä eli jokaisen ek:n yhteenlasketusta katsojamäärästä.

Bisneksen kannalta oleellinen lukema on absoluuttinen pääluku. Kuinka moni ihminen seuraa aktiivisesti rallin MM-sarjaa tai kuinka moni ihminen oikeasti ostaa lipun Suomen MM-ralliin?

Monte Carlo on perinteisesti ollut vuoden katsotuin MM-ralli maailmanlaajuisesti. Neljän päivän aikana Montesta tulevia suoria lähetyksiä ja kisakoosteita seuraa vuosittain keskimäärin noin 100 miljoonaa tv-katsojaa. Jos summan jakaa neljällä päivällä, päädytään huomattavasti maltillisempaan lukemaan – laskennallisesti noin 25 miljoonaan katsojaan. Vaikka summa olisikin huippupäivänä suurempi, mittaluokka on kuitenkin tuossa ilmansuunnassa.

***

Absoluuttisen pääluvun kautta syntyvät myös talouden yhtälöt.

Rallin MM-sarjan ongelmana pidetään sen kalleutta. Ongelma on todellinen, mutta tässäkin on hyvä ymmärtää mittakaava.

Rallin MM-sarjassa on tälläkin kaudella vain kolme tehdastallia – Toyota, Hyundai ja yksityisrahoitteinen M-Sport. MM-sarjan suurimpien tallien, Toyotan ja Hyundain, vuosibudjetit liikkuvat noin 40-60 miljoonan euron suuruusluokassa, kun esimerkiksi Ferrarin ja Mercedeksen budjetit formula ykkösissä liikkuvat 450-500 miljoonan euron suuruusluokassa.

Tämän eron keskeinen selittävä tekijä on lajin kiinnostusarvo ja sitä kautta myös lajissa liikkuvat rahavirrat. Formula ykkösissä yhtä GP-kisaa katsoo keskimäärin absoluuttisesti noin 450 miljoonaa eri ihmistä, kun rallissa liikutaan pääluvullisesti kymmenen kertaa pienemissä katsojamäärissä.

Vaikka rallin MM-sarjan vertaaminen formula ykkösiin on ymmärrettävää, se on myös omalla tavallaan tarpeetonta. Rallin MM-sarjalle oikea haaste ei ole lähteä kilpailemaan formula ykkösten kanssa, vaan kehittää lajia omista lähtökohdistaan.

Lajin, jossa on vain kolme MM-sarjan mitat täyttävää tallia ja niissä 7-8 kuljettajaa, on ensin ratkaistava kokonaan toisen mittaluokan ongelmia ja haasteita kuin taistella formula ykkösiä vasten.

Myös meidän suomalaisten on tänä päivänä turha itkeä sen perään, mitä ralli on kerran ollut. Tänään on hyvä päivä iloita siitä, mitä meillä on – häikäisevän lahjakas rallin kaksinkertainen maailmanmestari, joka on palauttanut tutun lipun rallimaailman korkeimmalle huipulle.