Tappara otti kolmannen voittonsa finaalisarjassa TPS:ää vastaan, kun se kaatoi turkulaiset kotihallissaan 3-1. Samuel, taas ilmeisen jäätävä esitys Tapparalta?

Suoranainen taideteos. TPS tuli Tampereelle kaksi ottelua Tapparaa perässä ja olisin odottanut, että TPS olisi lyönyt tänään kaikkensa pöytään ja pelannut finaalisarjan parhaan ottelunsa, mutta toisin kävi. TPS oli loppujen lopuksi pettymys. Kenellekään ei voi yllätys, miten Tappara pelaa, mutta TPS:än pelaamisesta ei oltu muokattu juuri ollenkaan.

Jääkiekossa arvostetaan ja sitä arvioidaan aina hyökkäyspelaamisen ja siinä olevien hienouksien kautta, mutta puolustaminen on jääkiekossa yhtä tärkeä osa peliä – ja siinä pelissä Tappara on ylivertainen joukkue Suomessa. Tappara pelaa aina tulostaulun kautta. Se tekee sen, mitä peli ja tulos vaativat tekemään, uskollisesti, nöyrästi ja itseensä luottaen.

Gary Lineker totesi aikoinaan osuvasti, että jalkapallo on yksinkertainen peli, jota pelataan 90 minuuttia ja lopuksi Saksa voittaa. Tapparaan pätevät samat sanat. Pelataan ensin 60 minuuttia ja tarvittaessa vielä jatkoeriä, ja lopuksi Tappara voittaa.

Mediassa ja monessa muussa paikassa on huudettu vuosien varrella samaa väsynyttä virttä, että Tapparan pelaaminen on tylsää. On se varmasti tylsää Lukon, KooKoon ja TPS:n kannalta, mutta jos yhtään ymmärrän Nokia-Areenan tunnelmaa, niin Tapparan kannattajien mielestä Tapparan pelaamisella ei ole mitään tekemistä tylsyyden kannalta. Voittaminen on aina ollut parasta viihdettä.

Suomessa tämä ymmärretään kyllä Leijonien kohdalla, mutta Leijonat on pelannut Jukka Jalosen alaisuudessa samanlaista jääkiekkoa, jossa kaikki rakennetaan puolustamisen kautta. Että ottelut pidetään vähämaalisina ja sitten maalin peli voitetaan yhdellä maalilla. Se ei ole sattuma, vaan pitkän ja johdonmukaisen työn lopputulos.

Ymmärrän toki, että Jussi Ahokas laskee laukauksia ja torjuntoja, mutta Tapparan logiikkana ei ole hakata hurjia tilastoja ja voittaa otteluita viidellä tai kuudella maalilla. Heidän logiikkansa on estää vastustajia tekemästä maaleja – ja tehdä sitten ne tarvittavat yksi tai kaksi maalia, jotka ratkaisevat ottelut. TPS voitti maanantainakin laukaukset maalia kohti 23-15, mutta jääkiekossa ei lasketa laukauksia, vaan tehtyjä ja päästettyjä maaleja.

Tämän kauden Tappara on aivan ylivertainen joukkue tässä sarjassa. Itse asiassa sen esitykset pudotuspelit ja nämä finaalit mukaan lukien ovat olleet niin täydellisiä esityksiä, että jos aiemmin on puhuttu Olli Jokisen tai Olli Salon valitsemista Vuoden valmentajaksi, keskusteluun pitää ottaa mukaan kyllä Jussi Tapolakin. Mitä hänen pitäisi tehdä vielä paremmin, jos häntä ei valita Vuoden valmentajaksi.

Toki Tapparan prosessi on kestänyt vuosia ja sen identiteetti on vahvistunut vuosi vuodelta, mikä tietenkin helpottaa Tapolan työtä – aivan kuten hyvä materiaalikin –, mutta tästähän valmentamisessa on kysymys. Missä on HIFK, Kärppien tai jopa TPS:n yhrä selkeä pelillinen identiteetti? Tapparalla se on tässä ja sen rakentamisessa Tapola on ollut yksi keskeinen tekijä.

TPS tuli finaaleihin hurmiossa, mutta nyt pussissa on kolme tappiota ja mestaruus on menossa Tampereelle. Tulivatko rajat vain vastaan?

Tulivat ja avainkysymys on, miksi ne tulivat vastaan. Näiden finaalipelien perusteella voidaan pohtia TPS:n tulikuuman ykköskentänkin tasoa, mutta se ei ole TPS:n ongelma. Ongelma on se, mitä löytyy ykköskentän ja sen kertakaikkisen upean tarinan takaa – ja kun tähän kysymykseen vastaa, päästään ongelman ytimeen ja tämän finaalisarjan todelliseen ratkaisuun.

TPS:ää pitää onnitella toisesta peräkkäisestä finaalipaikasta, niin valmennusta, joukkuetta kuin seurajohtoa, mutta yhdessä asiassa seurajohto, tai tarkemmin sanottuna urheilujohto, on epäonnistunut todella raskaasti – ulkomaalaisten hankinnassa.

Kukaan ei voi syyttää seurajohtoa, jos rahaa ei ole, mutta nyt kysymys on siitä, että käytössä olleet rahat on hukattu enemmän tai vähemmän b- tai jopa c-luokan ulkomaalaisiin. Ulkomaisten hankintojen pelaajien hankinnassa lähtökohtana on, että sieltä haetaan niitä pelaajia, jotka voittavat ja ratkaisevat otteluita. Nyt TPS:n ulkomaalaiset eivät ole mahtuneet aina edes kokoonpanoon, saati, että sieltä olisi löytynyt sellaisia pelaajia ja sellaisia ratkaisijoita, joita TPS olisi tässä sarjassa tarvinnut. Jack Rodewaldin maali tänään oli laiha lohtu – varsinkin, kun kurinpidolta meni edellisessä ottelussa täysin ohi Rodewaldin päähän kohdistunut taklaus, eikä hän olisi pitänyt missään oloissa edes pelata tänään.

Tässä on turha jossitella, mutta näiden kolmen ottelun viesti on, että TPS olisi tarvinnut toisen tuloksentekokentän, koska ei siltä ykköseltä voida mahdottomia vaatia. Tämän kentän he olisivat voineet nyt hukkaamillaan rahoilla saada.

Sanoit jo lauantain pelin jälkeen, että mestaruus ratkesi Turussa. Eipä taida olla paljoa lisäämistä?

Turha tässä on vielä kukkia jakaa ja pulloja availla, mutta kyllä tämä sarja on tässä. Ja vaikka kritisoinkin TPS:n ulkomaalaishankintoja, tämä mestaruus on ennen kaikkea Tapparan hyvyyden ja suoranaisen ylivoiman mestaruus. Tappara on täydellisesti rakennettu ja loistavasti valmennettu joukkue, joka tekee suurinta mahdollista kunniaa sille, mikä arvo identiteetillä jääkiekossa on.