Mikä on mielenkiintoisinta, mutta samalla myös hulluinta luettavaa Valioliigan viime vuosien värikkäässä tarinateollisuudessa?

Oikein. Chelsean pelaajasiirrot sen jälkeen, kun Todd Boehlyn johtama ryhmittymä osti lontoolaisseuran kaksi vuotta sitten.

Toki hulluus The Bridgella oli alkanut jo paljon aikaisemmin, kun Roman Abramovitš oli ostanut Chelsean kesällä 2003, mutta Boehly on vienyt hulluuden ääriviivat vieläkin pidemmälle.

Chelsea on ostanut kahden vuoden aikana lähes 40 pelaajaa ja maksanut heistä noin 1,2 miljardia euroa siirtosummina. Toki rahaa on tullut sisään myös myynneistä, mutta vain vajaat 400 miljoonaa euroa. Näin Chelsea on käyttänyt rahaa pelaajien ostamiseen Boehlyn aikana nettona yli 800 miljoonaa euroa.

Se on enemmän kuin mitä mikään toinen seura maailmassa on käyttänyt rahaa pelaajaostoihin nettona viimeisen kahden vuoden aikana.

Lisäksi Chelsea on tehnyt erikoisia lainaratkaisuja. Esimerkiksi tammikuussa 2023 se hankki loppukauden mittaisella lainasopimuksella Joao Felixin ja maksoi pelkästään kuuden kuukauden lainapestistä Atlético Madridille 13 miljoonaa euroa. Se oli kova hinta tyhjästä.

***

Monet ovat ihmetelleet, miten se on ollut mahdollista Valioliigan kulurajoitusten puitteissa?

Ensimmäisellä kaudella Chelsea keksi oivan porsaanreiän tekemällä pelaajien kanssa ennätyspitkiä, 7-8 vuoden sopimuksia. Reiän logiikka oli siinä, että pelaajien ostohinnan sai jyvittää sopimuksen keston mukaan.

Näin esimerkiksi 80 miljoonan siirtosumma kahdeksan vuoden sopimuksen tehneen pelaajan kohdalla olisi rasittanut yhden kauden laskelmia vain 10 miljoonaa euroa.

Vuosi sitten Chelsean käyttämään porsaanreikää lyhennettiin liigaseurojen yhteisellä päätöksellä maksimissaan viiteen vuoteen.

***

Chelsean rahankäytössä hulluinta ei ole kuitenkaan ollut se, että rahaa on käytetty – vaan kuinka summittaisesti ja holtittomasti pelaajia on ostettu ja millaisia siirtosummia heistä on maksettu.

Jos Chelsean kahden viimeisen kauden ostoja arvioi tarkalla kammalla, pakassa on vain yksi täydellisesti onnistunut ja kaikki odotukset lunastanut – ja tässä tapauksessa ylittänyt – hankinta, Cole Palmer, joka siirtyi vuosi sitten Manchester Citysta The Bridgelle 40 miljoonalla punnalla eli noin 47 miljoonalla eurolla.

Palmer nousi saman tien Chelsean parhaaksi pelaajaksi, joka teki kauden aikana 22 maalia ja antoi 11 maalisyöttöä. Hänet valittiin myös Englannin EM-kisajoukkueeseen, muttei pystynyt murtautumaan avaukseen ohi Bukayo Sakan ja Phil Fodenin.

Palmerin lisäksi Chelsea on tehnyt useita kohtalaisia ja jopa hyviä hankintoja, mutta valtaosa hankinnoista on tullut hukkaputkia. Toki osa hankinnoista on Chelsean uuden strategian mukaisesti tulevaisuuden hankintoja, mutta heidänkin hankinnoissa on ollut sama haaste – osumatarkkuus.

Esimerkiksi Omari Hutchisonin ja Cesare Casadein piti olla huippukaappauksia, mutta Hutchison on myyty jo Ipswichiin ja Casedei neuvottelee pysyvästä siirrosta Fiorentinaan.

***

Jalkapallossa pelaajia voidaan ja useassa tapauksessa pitääkin syyttää epäonnistuneista siirrosta, mutta vastuukysymys on moninaisempi.

Ensimmäinen iso tekijä on manageri. Chelseassa myös manageriruletti on pyörinyt Boehlyn aikana täysin hallitsemattomasti.

Boehlyn tullessa puikoissa oli Thomas Tuchel, joka oli luotsannut Chelsean vuotta aiemmin Mestarien liigan voittoon. Tuchel sai kuitenkin monoa heti liigakauden 2022-2023 alettua eikä hänen seuraajansa, Graham Potter, kestänyt lauteilla kuin viisi kuukautta.

Frank Lampard piti loppukauden jakkaraa lämpimänä Mauricio Pochettinolle, jonka sopimus purettiin yhden kauden jälkeen ”yhteisymmärryksessä”. Pochettinon seuraajaksi palkattiin jälleen täysi kysymysmerkkikortti, Enzo Maresca.

***

Toinen ongelma on hankintojen loogisuus.

Chelsea osti vuosi sitten kaksi uutta maalivahtia, Robert Sanchezin ja Djordje Petrovicin – ja maksoi heistä yhteensä 39 miljoonaa euroa. Tänä kesänä Chelsea on ehtinyt ostaa jo Tanskan maajoukkueessakin pelanneen maalivahti Filip Jörgensenin, josta Chelsea maksoi Villarrealille 24 miljoonaa euroa.

Mitä siis Chelsea tekee kesällä maalivahtiensa kanssa? Ketkä se pitää, ketkä se myy tai ketkä se lainaa muihin seuroihin?

Vai olisiko Chelsean ykkösmaalivahti sittenkin Real Madridissa päättyneellä kaudella lainalla pelannut Kepa Arrizabalaga?

Ei nyt sentään – edes Chelseassa.

***

Chelsean päätön sekoilu siirtomarkkinoilla ja managereidensa kanssa piirtää huolestuttavan kuvan siitä, millainen Chelsean strategia on – tai onko sillä oikeasti minkäänlaista strategiaa ja pitkän tähtäimen suunnitelmaa?

Taloa rakennettaessa edetään tietyssä loogisessa järjestyksen perustusten, seinien, katon, ikkunoiden, ovien ja sisärakenteiden rakentamisen kanssa.

Chelsean rakennusprojektissa ainoa punainen lanka näyttää olevan se, että kaikkea voidaan muuttaa lennosta. Voidaan purkaa jo pystyssä olevia seiniä, vaihtaa osittain valmis huopakatto tiilikatosi ja tarvittaessa vaihtaa vaikka vielä koko talon paikkaa tontilla.

Chelsean organisaatiosta löytyy vuorenvarmasti osaamista ja ammattitaitoa, mutta nyt näyttää pahasti siltä, että ne, jotka käyttävät The Bridgella valtaa, ovat jalkapalloilullisen prosessin suhteen amatöörejä.

Jäljet johtavat väistämättä Boehlyyn ja toiseen vaikutusvaltaiseen Chelsean johtokunnan jäseneen, Behdad Eghbaliin.

Boehlyn ja Eghbalin tasoiset liike-elämän osaajat osaavat varmasti piirtää oikeanlaiset organisaatiokaaviot ja tehdä oikeanlaisen strategian, mutta kysymys tiivistyy siihen, antavatko he jalkapalloammattilaisten johtaa seuraan jalkapalloilullista prosessia vai tarttuvatko he itse aina myrskyaaltojen iskiessä ruoriin ja tekevät lennosta ad hoc -ratkaisuja ilman järkeviä perusteita?

Boehly ja Eghbali osaavat varmasti selittää omat ratkaisunsa itselleen, mutta lopputulos on eri mieltä. Ainakin kahden ensimmäisen vuoden osalta – ja todennäköisesti myös kolmannen.

Chelsealla on ensi kaudellakin sarjan kärkisijoille pitkä matka eikä kukaan olisi yllättänyt, jos Enzo Marescan toimisto ei sijaitsi ensi kauden päättyessä enää Länsi-Lontoossa.

Chelsean pelaajakaupat Todd Boehlyn aikana

Siirtosummat euroina.

Kausi 2022-2023

Enzo Fernandez: 121 miljoonaa. Säällinen pelimies, vaikka hinnassa olikin 50-60 miljoonaa ylihintaa.

Mykhaily Mudryk: 100 miljoonaa. Yksi kaikkien aikojen siirtoflopeista Valioliigassa.

Wesley Fofana: 80 miljoonaa. Kärsinyt loukkaantumisista, pelannut vatsa 16 liigaottelua Chelseassa.

Marc Cucurella: 65 miljoonaa. Ollut kadoksissa Chelseassa, mutta pelasi erinomaiset EM-kisat

Raheem Sterling: 56 miljoonaa. Kadonnut täysin kuvasta, Chelsea haluaisi myydä, ostajat vähissä.

Kalidou Koulibaly: 42 miljoonaa. Jättipettymys, siirtyi vuosi sitten Saudiliigaan 20 miljoonalla eurolla.

Benoit Badiashile: 37 miljoonaa. Keskitason hankinta, pelannut puolessatoista kaudessa 29 sarjaottelua.

Noni Maduake: 35 miljoonaa. Ei täysosumahankinta, mutta parantanut ja onnistunut kohtalaisesti.

Malo Gusto: 30 miljoonaa. Tulevaisuuden hankinta, jossa on potentiaalia.

Carney Chukwuemeka: 18 miljoonaa. Nuori lupaus, jonka monet seurat haluaisivat lainata tulevaksi kaudeksi.

Cesare Casedai: 14,9 miljoonaa. Pettymys. Neuvottelee pysyvästä siirrosta Fiorentinaan.

Andrey Santos: 12.5 miljoonaa. Ei vielä yhtään peliä Chelseassa, hyvä jos tuleekaan, pientä potentiaalia.

Pierre-Emerick Aubameyng: 12 miljoonaa. Täysi floppi, joskaan ei järkyttävän kallis floppi. Myyty.

Dabid Datro Fofana: 12 miljoonaa. Pelasi kaudella 2022-23 kolmessa liigapelissä, sen jälkeen lainalla. Myynnissä.

Gabriel Slonina: 9 miljoonaa. Nuori maalivahti, jolla pitkä matka avaukseen. Viime kauden lainalla.

Omari Hurchison: 1,5 miljoonaa. Viime kauden lainalla Ipswichissa, joka osti hänet kesäkuussa 23,7 miljoonalla eurolla.

Kausi 2023-2024

Moises Caicedo: 116 miljoonaa. Hurjaan siirtosumman nähden pettymys. On kuitenkin laatuluokan pelaaja.

Romeo Lavia: 62 miljoonaa. Pelannut loukkaantumisen vuoksi vain yhden ottelun Chelseassa. Jatko kysymysmerkki.

Christpher Nkunku: 60 miljoonaa. Palasi polvileikkauksen jälkeen kehiin joulukuussa, mutta oli loppukaudella vain kahdesti avauksessa.

Cole Palmer: 47 miljoonaa. Chelsean ylivoimaisesti paras hankinta. 120-prosenttinen täysosuma.

Axel Disasi: 45 miljoonaa. Chelsean parempia hankintoja. Pelasi hyvän kauden topparina.

Nicolas Jackson: 37 miljoonaa. Ollut irvailujen kohteena, mutta 14 maalia avauskaudella oli kohtalianen esitys.

Lesley Ugochukwu: 27 miljoonaa. Liian aikaista kehua tai tuomita.

Robert Sanchez: 23 miljoonaa. Ei vakuuttanut, menetti ykkösmaalivahdin paikan kauden aikana.

Djordje Petrovic: 16 miljoonaa. Yksi viime kauden yllättäjistä. Pelasi maalilla enemmän otteluita kuin Sanchez.

Deivid Washington: 16 miljoonaa. Sai tilille kaksi liigaottelua. Kuuluu Chelsean brasilialaiseen tulevaisuusnippuun.

Angelo Gabriel: 15 miljoonaa. Tulevaisuuden ostos, pelasi viime kauden lainalla Strasbourgissa.

Ishe Samuels-Smith: 4,7 miljoonaa. Tulevaisuuden hankinta Evertonista. Ei vielä ottelun ottelua Chelseassa.

Diego Moreira: Ilmainen siirto. Lähti lainalle Lyoniin, mutta palasi kesken sopimuksen Chelseaan. Ei otteluita.

Kausi 2024-2025

Kiernan Dewsbury-Hall: 35,5 miljoonaa. Yksi Leicesterin nousukauden tähdistä. Mielenkiintoinen hankinta.

Estevao Willian: 35 miljoonaa. Palmeirasista tullut 17-vuotias suurlupaus, jota tavoittelivat monet suurseurat.

Filip Jörgensen: 24 miljoonaa. Mielenkiintoinen maalivahtihankinta Villarrealista. Ykköseksi, kakkoseksi vai kolmoseksi?

Omari Kellyman: 22,5 miljoonaa. 18-vuotias keskikenttälupaus, joka ehti pelata Aston Villassa vain kaksi liigaottelua.

Renato Veiga: 11,6 miljoonaa. Tulevaisuuden hankinta, jonossa vasemmaksi pakiksi.

Caleb Wiley: 14 miljoonaa. USA:n maajoukkueessa debytoinut 19-viotias puolustaja. Pitkä matka avaukseen.

Marc Guiu: 6 miljoonaa. 18-vuotias sentteri, joka debytoi päättyneellä kaudella Barcelonassa ja teki yhden liigamaalinkin.

Tosin Adarabioyo: Ilmainen siirto. Kiitetty toppari, pääsi lähtemään sopimuksensa päätyttyä Fulhamista ilmaiseksi. Olisi maksanut muuten 25-30 miljoonaa.