Englannin liigakenttien kaikkien aikojen managerit

1. Sir Alex Ferguson

Alex Ferguson oli ja on edelleen englantilaisten jalkapallon suurin, kaunein ja armottomin voittava kone. Tehtyään ensin taikojaan Aberdeenissa, Ferguson otti komentoonsa pitkään horjuneen Manchester Unitedin marraskuussa 1986. Alku ei ollut ruusuisin, mutta kun United voitti ensimmäisen liigamestaruuden kuuluisilla kids’eillään kaudella 1992-92, englantilaisessa jalkapallossa alkoi uusi aika.

United voitti Fergusonin 26 vuotta kestäneen valtakauden aikana sensaatiomaisesti 13 Valioliigan mestaruutta, kahdesti Mestarien liigan, viisi kertaa FA Cupin ja neljä kertaa Liigacupin.

Ferguson ei välttämättä ollut maailman suurin taktinen nero, mutta hän osasi rakentaa ympärilleen valmennustiimin, joka yhdistettynä Fergusoniin omaan osaamiseen ja hänen ylivertaisiin johtajaominaisuuksiinsa synnytti mykistävän lopputuloksen.

Yksi Fergusonin suurimmista lahjoista oli tunnistaa lahjakkuus ja uskaltaa muokata joukkuetta. Hän luottonsa 92-luokkaan on yksi jalkapallohistorian kauneimmista tarinoista – samoin, kuin häilyväisen ongelmapelaajan Eric Cantonan osto Leedsistä

2. Brian Clough

Brian Cloughia ei ole suotta sanottu englantilaisten jalkapallokenttien suurimmaksi neroksi. Clough nosti ensin Derby vanhan II divisioonan syövereistä I divisioonaan ja kaudella 1971-72 pieni ja piskuinen Derby juhli seurahistorian ensimmäistä liigamestaruutta. 44 päivän mittaiseksi jäänyt ura suuren ja mahtavan Leedsin managerina näytti heittävän rääväsuisen Cloughin kadotukseen, kunnes II divisioonassa pelannut Nottingham palkkasi Cloughin ja tämän legendaarisen oikean käden Peter Taylorin seuran manageriksi tammikuussa 1975.

Nottinghamin tarinasta tuli vieläkin uskomattomampi kuin Derbyn tarinasta. Forest nousi kaudella 1976-77 I divisioonaan ja voitti nousijajoukkueena mestaruuden heti ensimmäisellä kaudella pääsarjassa. Parempaa oli vielä tulossa. Clough ja Taylor johtivat Nottinghamin kahdesti peräkkäin Mestarien liigan edeltäjän, Eurooppa Cupin, voittoon kausilla 1978-79 ja 1979-80. Liigacupin Clough ehti voittaa Nottinghamissa neljästi.

Viina otti kuitenkin lopulta niskalenkin Cloughista – ja hieno ura päättyi Nottinghamissa ja ylipäätään jalkapallossa päättyi Forestin putoamiseen Valioliigasta kaudella 1992-93.

3. Bill Shankly

Kun Bill Shanklysta tuli Liverpoolin manageri joulukuussa 1959, Liverpool oli juuttunut vanhaan II divisioonaan. Joukkue oli täynnä keskinkertaisuuksia, Anfield oli rapistumassa eikä kentällä esimerkiksi ollut minkäänlaista kastelujärjestelmä. Shankly tarttui kuitenkin valtavaan haasteeseen kunnianhimoisella otteella. Hän alkoi rakentaa Liverpoolista uudenlaista imperiumia– ja mikä upeinta: kovaotteinen ja usein armoton skotti onnistui haasteessaan.

Liverpool nousi I divisioonaan kauden 1961-62 päätteeksi. Kahta vuotta myöhemmin Anfieldilla juhlittiin jo liigamestaruutta. Liverpool voitti Shanklyn aikana kolme kertaa liigamestaruuden, kahdesti FA Cupin ja kerran UEFA Cupin.

Shanklyn suurin saavutus oli kuitenkin siinä, että hän loi perustan Liverpoolin imperiumille. Pelillisiä kysymyksiä ja pelaajahankintoja ohjannut Boot Room -ideologia kantoi seuraa vielä 16 vuotta Shanklyn erottua kesällä 1974. Shanklyn rakentama Liverpool voitti 1960-, 70- ja 80-luvuilla sekä vielä 1990 yhteensä 13 liigamestaruutta, neljä kertaa Eurooppa Cupin, neljästi FA Cupin, neljästi Liigacupin ja kahdesti UEFA Cupin.

4. Pep Guardiola

Pep Guardiola tuli Manchester Cityn manageriksi juhlittuna ja voittaneen managerina kesällä 2016. Yhden kauden hakemisen jälkeen Guardiolan taika alkoi purra ja Manchester City on ollut sen jälkeen pitelemätön. Kauden 2017-18 jälkeen liigamestaruus on vain kerran – kaudella 2019-2020 – luiskahtanut Cityn käsistä.

FA Cupin City on voittanut Guardiolan alaisuudessa kahdesti ja Liigacupin neljästi. Viime keväänä päättyi myös jo kiroukseksi muuttunut kertomus siitä, voittaako City koskaan Guardiolan aikana Mestarien liigaa. Kyllä voitti.

5. Herbert Chapman

Herbert Chapman oli englantilaisen jalkapallon merkittävän manageri ennen sotia. Hän luotsasi ensin Huddersfieldin kahdesti peräkkäin liigamestariksi, kunnes siirtyi kunnianhimoisen, mutta silloin vielä pienenä seurana pidetyn Arsenalin manageriksi kesällä 2025.

Chapman teki saman, minkä Bill Shankly teki 60-luvulla Liverpoolissa. Hän loi perustan ja toimintamallin, joka nosti Arsenalin 1930-luvulla maailman mahtavimmaksi jalkapalloseuraksi. Chapman ehti voittaa Arsenalissa ennen kuolemaansa vain yhden liigamestaruuden ja yhden kerran FA Cupin, mutta hänen luomaansa konetta ei pysäyttänyt mikään: Arsenal voitti 1930-luvulla viisi liigamestaruutta ja kahdesti FA Cupin. Lisäksi Englanti voitti marraskuussa kuuluisassa Battle of Highbury’ssa maailmanmestaruuden muutamaa kuukautta aiemmin voittaneen Italian 3-2. Englannin maajoukkueessa pelasi ottelussa ennätykselliset seitsemän Arsenalin pelaajaa.

Chapman jätti monien innovaatioiden kautta jalkapalloon suuremmankin kädenjäljen. Häntä pidetään myös 1960-luvulle asti maailmanlaajuisesti käytetyn WM-formaatin isänä, vaikka alkuperäisen idean esittikin Arsenalin silloinen kapteeni Charlie Buchan.

6. Sir Matt Busby

Sir Matt Busbyn nimeen yhdistyy aina tragedia, joka osaltaan määritteli hänen suuruutensa ihmisenä ja managerina. Busbysta oli tullut United manageri heti sodan jälkeen vuonna 1945 ja hän oli luonut sodasta palanneiden yli-ikäisten joukkueiden keskelle nuorista pelaajista oman näköisensä legendaarisen joukkueen, joka sai kuvaavan nimen: Busby Babes.

United ehti voittaa 50-luvulla kolme liigamestaruutta ja kerran FA Cupin, kunnes tuli kohtalokas paluulento Münchenin kautta takaisin Englantiin Eurooppa Cupin ottelusta helmikuussa 1958. United lentokone syöksyi heti nousun jälkeen maahan tuhoisin seurauksin. 23 ihmistä sai surmansa mukaan lukien kahdeksan Manchester Unitedin pelaajaa.

Busby loukkaantui vaikeasti, mutta palasi takaisin Unitedin manageriksi seuraavalla kaudella. Samalla alkoi uusi nousu, joka huipentui George Bestin, Bobby Charltonin ja Dennis Law’n kaltaisten lahjakkaiden pelaajien ympärille rakennettuun uuteen tähtijoukkueeseen. Uusi United voitt 1960-luvulla kaksi liigamestaruutta, kerran FA Cupin ja keväällä 1968 Eurooppa Cupin.

7. Jürgen Klopp

Managerin loistavuus on helppo nähdä pokaaleiden määrästä, mutta Jürgen Kloppin kohdalla on katsottava myös pokaaleiden taakse. Suurella intohimon liekillä palavasta Kloppista tuli Liverpoolin manageri lokakuussa 2015. Kun seuraavana kesänä Manchester Cityyn palkattu Pep Guardiola pääsi suoraan liikkuvan junan kyytiin, Kloppin oli luotava Liverpoolin uudelleen, jotta se pystyi haastamaan ylivertaisilla taloudellisilla resursseilla rakennetun ja toimivan Manchester Cityn.

Liverpoolin ensimmäinen liigamestaruus 30 vuoteen, Mestarien liigan voitto, FA Cupin voitto ja kaksi Liigacupin voittoa ovat rajuja saavutuksia, mutta vielä kovempi saavutus on, että Klopp pystyi rakentamaan Manchester Cityyn verrattuna selvästi pienemmillä resursseilla yhtä loisteliaan joukkueen. Urheilun julmaan logiikkaan kuuluu, että voittajat muistetaan, mutta Kloppin ja Liverpoolin tapauksessa on nähtävä ennen kaikkea se, millaisen pedon Klopp rakensi Liverpoolista.

8. Bob Paisley

Olisi helppo sanoa, että Bob Paisley sai istua valmiiksi katettuun pöytään tultuaan Bill Shanklyn jälkeen Liverpoolin manageriksi kesällä 1974. Totta, pöytä oli katettu, mutta Paisley oli ollut sitä itse kattamassa Boot Roomin keskeisenä aivona.

Moni valmentaja on epäonnistunut hypätessään Shanklyn kaltaisen messiaan saappaisiin, mutta Paisley ylitti jopa Shanklyn saavutukset. Liverpool voitti hänen yhdeksän vuotta kestäneen managerikautensa aikana kuusi kertaa liigamestaruuden, kolmesti Eurooppa Cupin, kerran FA Cupin ja kolmesti Liigacupin.

Paisley uudisti myös Shanklyn rakentaman joukkueen yhdeksän vuoden aikana perusteellisesti. Hankinnoista kohutuin ja paras oli Kenny Dalglish, jonka Paisley hankki Celticistä kesällä 1977 korvaamattomana pidetyn Kevin Keeganin korvaajaksi. Dalglish ei vain korvannut Keegania, hänestä tuli Liverpoolin tärkein pelaaja ja koko joukkueen sielu seuraavaksi vuosikymmeneksi.

9. Arsène Wenger

Jos Arsène Wengerin tarina Arsenalissa olisi syystä tai toisesta päättynyt ennen 2010-lukua, hän olisi Arsenalin folkloressa pyhimys, jota palvottaisiin ja kumarrettaisiin ikiaikaisesti. Toki Wenger on edelleenkin Arsenalin nykyhistorian merkittävin manageri, joka siirsi pahasti rapistumassa olleen Arsenalin menneeltä vuosituhannelta nykyaikaan. Hän mullisti Arsenalissa kaiken – alkaen pelityylistä, stadionista, harjoituskeskusta ja päätyen siihen, mitä pelaajat söivät ja joivat ja mistä suunnasta luonnonvalon piti tulla Arsenalin uudessa ja upeassa harjoituskeskuksessa.

Wengerin kultainen kosketus näkyi myös kentällä. Arsenal voitti hänen aikanaan kolme kertaa liigamestaruuden ja seitsemän kertaa FA Cupin. Kaudella 2003-04 Arsenal pelasi koko liigakauden ilman yhtään tappiota. Saavutus oli toki vastaansanomaton, mutta toisaalta ylihypetetty – esimerkiksi verrattuna siihen, että kaudella 1990-91 Arsenal hävisi George Grahamin alaisuudessa vain yhden liigaottelun.

Arsenalin suuruus alkoi haihtua 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Osaltaan tähän vaikutti se, että uuden stadionin rakentaminen pakotti Arsenalin myymään parhaita pelaajiaan. Yhtä totta on kuitenkin se, että Wenger alkoi samaan aikaan kumartaa pelin sijasta itseään ja omia oppejaan. Sen seurauksena peli pudotti Wengerin kyydistään ja lopulta Arsenalin oli työnnettävä hänet ulos managerin toimistosta sellaisella voimalla, ettei Wenger suostunut edes käymään Emiratesille useaan vuoteen.

10. Sir Alf Ramsey

Kun Alf Ramsey palkattiin Ipswichin manageriksi elokuussa 1955, hän sai käsiinsä pienen ja rupisen seuran, joka oli pelannut historiansa aikana vain yhden kauden kolmatta sarjatasoa korkeammalla – ja tuo kausi oli päättynyt juuri ennen Ramseyn tuloa putoamiseen vanhasta II divisioonasta. Ramseyn haastetta lisäsi se, että joukkue oli ikääntynyt eikä rahaa uusien pelaajien ostamiseen ollut. Oli tehtävä jotain muuta.

Ramseyn kohdalla jotain muuta tarkoitti taktista innovaatiota. Hän siirsi laitahyökkääjät alemmaksi ja määritteli heidän päätehtäväkseen puolustusvelvoitteet. Kun Ipswich hyökkäsi, se hyökkäsi keskikentän keskimmäisten pelaajien ja kahden sentterin kautta – ja tulos oli mykistävä. Ramsey nosti Ipswichin III divisioonasta I divisioonaan kuudessa kaudessa, mutta varsinainen pommi oli seitsemäs kausi. Ipswichia pidettiin ennen kauden alkua sarjan suurimpana putoajaehdokkaana, mutta suurin putoajaehdokas voitti sensaatiomaisesti kauden päätteeksi liigamestaruuden.

Kun Ramsey sai Englannin maajoukkueessa käsiinsä Englannin kaikki parhaat pelaajat, lopputulos oli vieläkin rajumpi – maailmanmestaruus MM-kotikisoissa kesällä 1966.