Siitä on jo 16 vuotta.

Muistan silti hyvin erään nuoren miehen isän olleen hieman huolissaan.

Huoli on aiheellinen, sillä nuoremman B:n ikäinen poika on nostettu juuri KalPan A-junioreiden kesäharjoitusrinkiin. Joukkueessa on 3-4 vuotta vanhempia poikia ja isä pohtii, että mitenhän poika mahtaa pysyä kyydissä tai pärjätä.

Tämä isä on sympaattinen ja fiksu mies. Keskustelemme asiasta hyvässä hengessä. Hän on insinöörimiehenä laskenut tarkkaan miten paljon enemmän neliöitä Niiralan montun täysimittaisessa 30 kertaa 60 metrin kaukalossa on juniorikaukaloihin verrattuna. Ja onhan hyppy iso, jos verrataan siihen vuosia huipputyötä junioreiden urheilullisuuden eteen Kuopiossa tehneen Masi Keinäsen tikkuaskeihin, kuten niitä Tuplajäiden juniorikaukaloita leikkimielisesti kutsuin.

Vakuutan isää, että en halua väkisin noin nuorta poikaa alkaa peluuttaa A-junioreiden joukkueessa vaan haluan vain nähdä miten tuo poika reagoi kovaan harjoiteluun, jota tuossa vaiheessa tehtiin jään ulkopuolella.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Niiden harjoituksien sisällä pelattiin paljon erilaisia pallopelejä ja joskus miteltiin polvipainiotteluita ohjatusti. Tausta-ajatus oli tuoda mukaan kilpailua ja mittelyä mukaan harjoitteluun.
Muistan yhdet polvipainiottelut erityisen hyvin.

Kuin huomaamatta tuli sellainen tilanne, että joku nelisen vuotta tuota poikaa vanhempi pelaaja ilkkui toiselle samanikäiselle pojalle kaverimielessä, että ”äijä hävisi junnulle”.

Kun kuulin sen, totesin valmentajana isällisesti, että ehkä sinunkin kannattaisi koettaa. Nopeasti kävi kuitenkin samalla tavalla ja niin kävi lähes kaikille muillekin, jotka halusi yrittää. Kaikki eivät kuitenkaan enää halunneet.

Siinä hetkessä alkoi tulla selväksi kaikille paikalle olijoille, myös minulle ja pystyin viestittämään sen tämän luonnonvahvan pojan, Teemu Hartikaisen, kautta isällekin, että 16-vuotiaasta nuoresta miehestä ei tarvitse olla huolissaan.

Härskistä on saatettu joskus hieman puhella siihen tapaan, että ei hän aina ole punttisalilla se maailman suurin himotreenaaja eikä ehkä ole vieläkään. Nyt ei pidä kuitenkaan käsittää väärin: Härski tietää mitä tekee ja hoitaa hommat kyllä viimeisen päälle.

Mutta ymmärtääkseen Härskin, pitää ymmärtää juuri hänen luonne- ja luonnonvahvuuttaan.

Lainaan hieman legendaarista Mauri Eivolaa, joka lähti aikoinaan pelaamaan Porin Ässiin. Tuossa vaiheessa jo johtotehtävissä ollut, ja ehkä Ässien kautta aikain vahvin pelaaja ja kovin voimatreenaaja, Vellu Ketola oli hieman katsonut Eivolan perään ja kysynyt, että eikö puntti nappaa?

Eivola oli kuulemma katsonut Ketolaa ja totesi: Ei karhukaan metsässä kiviä kantele, mutta silti se tietää, että se on metsän kuningas.

Teemu on hieman samanlainen tapaus.

Kun hän pistää kiekonsuojaustilanteessa vasemman susikätensä suoraksi, aika moni poika on ollut ihmeissään, että millä salilla tällaiset lihakset on saatu.

Ja on edelleen.

***

Vaikka Härski on tänä päivänä olympiavoittaja, NHL:ssäkin käynyt Leijonien avainpelaaja ja Salavat Julajev Ufan vuosikausien johtava ja kallein pelaaja, niin hän on edelleen monin tavoin se sama nuori mies, joka tuolla kaudella saapui KalPan A-junioreiden rinkiin ja myöhemmin nousi edustukseen voittaen ensimmäisellä kaudellaan Liigan vuoden tulokkaan tittelin.

Hän on edelleen rehti ja kiva jätkä omilleen ja äärettömän vaatimattoman oloinen. Se ei silti tarkoita, etteikö hän ymmärtäisi omaa arvoaan.

Kentällä hän ei kuitenkaan kuvia kumartele, kuten on nähty. Esille voi nostaa vaikkapa USA:ta vastaan nähdyn tilanteen, kun jenkkien Watson taklasi häntä törkeästi päähän. Hän halusi edelleen mennä kentälle heti ensimmäisellä ylivoimaminuutilla ja tehdä maalin. Niin hän halusi tehdä jo nuorena.

Jälkeenpäin katsottuna älyää, ettei todellakaan ollut sattumaa, että ensimmäinen liigakausi tuotti jo 17 maalia. Hän oli myös tv-pelien maalipörssien epävirallinen ykkönen. Koppiin syntyikin jo ennen tv-pelejä huumoria siitä, miten KalPa lähti jokaiseen tv-peliin maalin johdosta, kun Teemun maali voitiin laskea jo mukaan. Mutta ei se ollut pelkkää huumoria, sillä se kertoi, että mitä isommat pelit, panokset ja huomio, sitä paremmin Teemu suoritti silloin ja suorittaa yhä.

Tietysti hän on parempi versio itsestään kuin se pikkupoika, joka hän oli ensi kertaa tavatessamme, mutta perusluonne ei ole muuttunut miksikään. Samaa voi sanoa kaikista muistakin KalPan nuorista pelaajista kuten vaikka Iiro Pakarisesta, Jaakko Rissasesta tai Tuomas Kiiskisestä vain muutamia mainitakseen. Kaikissa heissä näen edelleen positiivisella tavalla paljon samaa luonnetta, joka heillä oli jo nuorena.

Valmentajana koin, että oli velvollisuuteni saada vaatimustaso sellaiseksi, että heillä on ylipäätään mahdollisuus päästä eteenpäin. Se onkin valmentajan tehtävä pitää toiminta niin laadukkaana, että pelaaja voi ottaa niitä askeleita kohti myöhempää täysmittaa.

Härskiä oli hyvä valmentaa, koska hän toivoi vaatimustasoa myös itse. Se näkyi, miten hän suhtautuu tekemään työtä. Hän halusi olla matkalla jonnekin ja tykkäsi siitä, että muutkin olivat yhtä tosissaan.

Ei hänestä voinut havaita mitään murrosikäongelmia. Vaikka harjoitusmäärät olivat kovia, niin ei Teemu siitä juuri valittanut. Eikä hän koskaan saanut tuittuilukohtauksia itselleen tai toisille pelaajille vaikka muut eivät pystyisi samaan.

Hänestä näki myös pelaajana suurta lahjakkuutta. Eihän Teemu mikään silkka rymistelijä ole, vaan hän osaa pelata peliä. Hän osaa suojata vahvasti, syöttää taitavasti ja viimeistellä. Luistelu on ollut hänelle suurin haaste ison kokonsa ja tekniikan kautta, mutta sitä hän on kompensoinut hyvällä peliälyllä aina ja kovalla työnteolla. Suoranopeus luistelussa on silti ollut aina kovaa luokaa.

***

Hartikaista varmasti auttoi liigauran ensimetreillä myös se, että KalPan pukuhuoneessa puuttui sellainen kahtiajako, että junnut ovat junnuja ja kokeneemmat olisivat suhtautuneet heihin väärällä tavalla.

Teemun ensimmäisinä liigakausina 2007-08 ja 2008-09 KalPan liigajoukkueeseen oli samalla helppo ja ei niin helppo tulla. Joukkuetta oltiin uudistettu kovalla kädellä ja muistaakseni jopa 18 pelaajaa oli vaihdettu. Heille haluttiin tehdä tilaa. Joukkue oli kuitenkin kova, eikä siitä helppoa paikkaa ollut ottaa 18-vuotiaana koska oli paljon muitakin huippuja juuri Suomen mestaruuden A-nuorissa voittaneesta ryhmästä. Hän voitti nuorimpana A-nuorten mestarina paikan, joita ei kuitenkaan hirveästi ollut. Kertoo paljon Härskistä, että hän otti paikkansa eikä odottanut, että sitä hänelle annetaan.

Sekin helpotti, että suurimmat johtajat olivat Sami Kapanen ja Kalle Sahlstedt. Ei Härskin tarvinnut tulla siihen joukkueeseen kantamaan joukkuetta tai olla huolissaan menestymisestä tai tuloksesta. Huippuluokan tervepäiset konkarit pitivät siitä huolen.

Mutta tärkeä pelaaja Hartikainen oli kuten muutkin sen aikaiset KalPan nuoret huiput. Kun runko on omista, on helpompi hankkia ulkopuolelta pelaajia. Sellainen on pienemmän seuran viidakkorumpu, että kun se pieni porukka agenteista lajitietäjiin alkaa rummuttaa siitä missä meininki on hyvää. Sen joukkueen parissa työskentely oli hienoa aikaa ja on ollut yhtä lailla hienoa seurata myöhemmin monen pelaajan uraa, jonka he lopulta aina itse tekevät.

***

Laji saattaa joskus tuottaa sellaista keskustelua, että valmentaja olisi niin erinomainen, että hän pystyisi tekemään huonosta pelaajasta hyvän. Se on kuitenkin kokonaisuuden harhaa.

Kysymys on enemmän siitä, että miten hyvin löydetään ne hyvät yksilöt ja tyypit samaan ryhmään toimimaan. Silloin tulos on enemmän kuin yksilöidensä summa. Ja tehdyn työn pitää johtaa siihen, että lopputuloksella on mahdollisuus olla hyvä.

Hyvät tyypit näyttävät jo aika nuorina, että mitä he ovat: Miten he kohtelevat muita ihmisiä, suhtautuvat valmennukseen, taustajoukkoihinsa ja omaan uraansa. Kaikki yksittäiset ihmiskohtaamiset luovat lopullista palkintoa.

Se positiivinen voima muuttuu jossain vaiheessa voittavaksi toiminnaksi. Tietysti jokaisen joukkueen pitää myös alkaa aikanaan voittaa, sillä määrättömän pitkään häviävässä joukkueessa eivät yksilötkään enää kehity voittajiksi. Sen vuoksi voittajatyypit nousevat vuosien varrella älyttömiin arvoihin, koska he tekevät muista parempia ja luovat uskoa jokaiseen joukkueeseen, organisaatioon ja prosessiin. Kun he ovat sitä, he ovat enemmän kuin yksi pelaaja.

Kun katsoo Härskiäkin ja miten hän laittaa kentällä itseään likoon ja miten hän kantaa itseään jään ulkopuolella, se on juuri sitä. Sen lisäksi, että hän on hyvä jätkä, hän isosta palkastaan huolimatta antaa enemmän kuin on seuralta saanut. Se on kaiken menestyvän toiminnan edellytys muuallakin kuin jääkiekossa.

***

Härskissä on myös se piirre, että hän osaa tehdä irtiottoja. Siinä häntä auttaa esimerkiksi kalastus, joka on hänelle tärkeä juttu. Mutta ennen kaikkea siinä auttaa itseluottamus ja itsetuntemus, että hän osaa relata kun pitää relata ja fokusoitua kun pitää fokusoitua.

Moni meistä ihmisistä saattaa olla jatkuvasti rauhattomampi ja enemmän huolissaan tulevaisuudesta ja minne tiemme on menossa, mutta Härski tekee projektin kerrallaan ja katsoo sitten mitä tehdään. Tässä voisi olla monella opittavaa. Koska onnistuneet projektit luovat tulevaisuuden onnistumisia.

Onko kuitenkin niin, että loppupeleissä isomman potin räjäyttävät ne, jotka pystyvät keskittymään tähän hetkeen ja tekevät rauhallisesti järkeviä päätöksiä?

Härski älysi varmaankin jo nuorena, että kun on hyvä pelille, peli on hyvä sinulle.