Tottenham on erottanut päävalmentaja Thomas Frankin. Jukka, oikea vai väärä ratkaisu?

Vaikka valmentajia erotetaan liian herkästi ja liian nopeasti, johonkin kohtaan viiva on kuitenkin vedettävä. Nyt Frankin kohdalla oli viimeistään se hetki.

Tottenham on voittanut Valioliigassa viimeisestä 17 ottelustaan kaksi ja se on valunut mukaan putoamistaisteluun. Otteitaan selvästi parantanut West Ham, joka on ensimmäinen putoamisviivan alla oleva joukkue, on enää viiden pisteen päässä Spursista. Tottenham on siis aidosti putoamisvaarassa niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Frankin pää on ollut liipaisimella jo 2-3 kuukautta, mutta Tottenhamin uusi johto halusi antaa tanskalaiselle aikaa korjata tilanteen.

Nappaa uuden pelaajan bonukset ja tsekkaa 247Betin kertoimet Leijonille ja Valioliigan!

Ongelmana oli vain, ettei mikään Tottenhamin pelaamisessa viitannut siihen, että tulokset tulisivat korjaantumaan. Pikemminkin käyrät veivät koko ajan alaspäin.

Hyvät ottelut Mestarien liigassa ja sijoittuminen sarjavaiheessa Arsenalin, Bayern Münchenin ja Liverpoolin jälkeen neljänneksi oli varmasti yksi tekijä, joka antoi Frankille siimaa, mutta Valioliigassa säilyminen on Tottenhamille tuhat kertaa tärkeämpää kuin se, pelaako se muutaman ottelun enemmän tänä keväänä Mestarien liigassa.

Ulkopuolisten on vaarallista lähteä puhumaan siitä, miten joukkueen sisällä Frankiin suhtauduttiin, mutta ainakin Tottenhamin pelaajien otteet ja eleet kentällä ovat olleet sellaisia, että ahdistus on ollut armoton.

On hyvä kysymys, kuinka paljon esimerkiksi Cristian Romeron viimeaikaisissa purkauksissa ja hölmöilyissä on ollut kysymys kunnianhimoisen ja voitontahtoisen huippu-urheilijan turhautumisesta tähän läävään, jonne Tottenham on Frankin johdolla vajonnut.

Tottenhamissa on puhuttu myös seuran sekavasta tilanteesta. Kuinka paljon vastuuta tästä kaaoksesta voidaan pistää seuran piikkiin?

Kysymys on aina kokonaisuudesta.

Ensimmäinen vastuu seurajohdolla on siinä, että he palkkasivat viime kesänä Frankin erotettuaan sitä ennen Ange Postecogloun. Postecogloun erottaminen oli täysin oikea ratkaisu ja pelkän cv:n perusteella myös Frankin palkkaaminen näytti järkevältä ratkaisulta.

Ongelmana oli vain se, että vaikka Frank onkin peluuttanut urallaan myös hyökkäävämpää jalkapalloa, hänen menestyksensä Brentfordissa perustui ennen muuta puolustusvoittoisempaan pelitapaan, jossa pallonhallinta luovutettiin suosiolla vastustajalle ja hyökkäyksissä luotettiin suoraviivaisiin vastaiskuihin.

Tottenham sijoittui viime kaudella Valioliigassa 17:nneksi ja Spursin kannattajat ja seurajohto katsoivat viime kauden piinan jälkeen tämän kauden alussa ensisijaisesti vain tuloksia.

Kaikki näytti hyvältä, mutta kun tulosten tuoma suoja alkoi sulaa Frankilta, pelitapa nousi suurennuslasin alle. Tottenhamin kannattajat alkoivat vaatia Frankin potkuja ensimmäisen kerran jo lokakuun lopun ja marraskuun alun tietämissä. Tämän purinan takana oli nimenomaan tyytymättömyys Frankin jalkapalloon.

Kun paine kasvoi, Frank putosi kahden erilaisen pelitavan väliin. Hän ei halunnut peluuttaa Tottenhamilla niin puolustusvoittoista jalkapalloa kuin Brentfordissa, mutta toisaalta hän ei myöskään hallinnut nykyvaatimusten mukaista hyökkäävämpää ja enemmän pallonhallintaan perustuvaa peluuttamista.

Esimerkiksi Tottenhamin pidemmät pallonhallintajaksot olivat pelkkää pallon siirtelyä omalla kenttäpuoliskolla ja kun hyökkäysvaiheen rakenteet eivät olleet kunnossa, iso osa Tottenhamin hyökkäyksistä päättyi siihen, että hyökkäys katkaistiin ja pallo käännettiin alaspäin.

Nämä olivat Frankin ongelmia, mutta sitten on erikseen Tottenhamin ongelmat.

Tottenham on ollut koko 2000-luvun urheilullisesti tuuliajolla lukuun ottamatta Mauricio Pochettinon aikaa ja hetken kestänyttä Harry Redknappin aikaa.

Toimintaa on leimannut sekavuus tai suoranainen päättömyys. Seurajohto ja urheilujohto ovat olleet joukkueen rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä napit vastakkain valmentajien kanssa. Kysymys ei ole ollut siitä, etteikö Spursilla olisi ollut rahaa ja etteikö sitä olisi käytetty, vaan siitä, kuka on päättänyt pelaajahankinnoista.

Senkin vielä ymmärtäisi jotenkin, että urheilujohto ja manageri eivät ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta Tottenhamille oli leimallista, että seuran entinen puheenjohtaja Daniel Levy oli pääsoppamestari jopa pelaajahankintoihin liittyvissä kysymyksissä.

Tilanteen pähkähulluus tiivistyi Levyn viime vuonna sanomaan lauseeseen, jonka mukaan hän ei puutu pelillisiin asioihin mitenkään paitsi päättämällä ketä pelaajia seura ostaa ja ketä ei.

Levy erosi tai erotettiin alkusyksystä ja valta on nyt siirtynyt Enicin ja Tottenhamin pääomistajan Joe Lewisin lapsille sekä toimitusjohtaja Vinai Venkateshamille.

Heillä on nyt päävastuu, saavatko he organisoitua Tottenhamin toiminnan ja organisaation sellaiseksi, että Spursin kurssi aidosti muuttuu. Puheet ovat kunnianhimoisia, mutta jalkapallo on maailman huipulla osaamislaji, jossa on osattava pyörittää jalkapalloseuraa.

Tottenhamissa tämä osaaminen on ollut heikoissa kantimissa oikeastaan jo 1960-luvun lopulta lähtien. Ei ole sattuma, että Tottenhamin edellisestä liigamestaruudesta on kulunut tänä vuonna jo 65 vuotta. Se on onnettoman pitkä aika seuralle, joka edelleen lasketaan yhdeksi Valioliigan kuudesta suuresta.

Kenestä tulee Frankin seuraaja?

Tottenham ei kertonut virallisessa tiedotteessaan Frankin erottamisesta mitään hänen seuraajastaan.

Tämän voi tulkita tarkoittavan sitä, että Tottenham etsii jo nyt pysyvää ratkaisua päävalmentajakysymykseen. Muussa tapauksessa kaava menisi siten, että nyt olisi kerrottu, kuka on vt. päävalmentaja loppukauden aikana.

Jos Tottenham hakee jo nyt pysyvää päävalmentajaa, silloin yksi nimi pomppaa ylitse muiden – Roberto de Zerbi.

De Zerbi oli Tottenhamin ykköstavoite jo viime kesänä, mutta hän päätti jatkaa Marseillessa. De Zerbi erosi kuitenkin viime yönä Marseillen päävalmentajan paikalta heikohkojen tulosten takia ja olisi loogista tehdä laskutoimitus, jonka summana olisi de Zerbin siirtyminen Spursin puikkoihin.

Jos Tottenham palkkaa kuitenkin kaikesta huolimatta vt. päävalmentajan loppukaudeksi, silloin ykkösnimeksi päävalmentajapelissä nousee ilman muuta Mauricio Pochettino, jonka sopimus USA:n maajoukkueessa päättyy MM-kisojen jälkeen.

Toinen potentiaalinen vaihtoehto olisi Bournemouthin manageri Andoni Iraola. Hän on tehnyt loistavaa työtä nuorten ja tuntemattomien pelaajien kehittäjänä ja hän olisi erinomainen vaihtoehto johtamaan pidempään Tottenhamin uudelleenrakentamisprojektia.

Koska kyseessä on Tottenham, kannattaa varautua kuitenkin kaikkeen mahdolliseen. Sanoisin, että toisessa äärilaidassa on Ange Postecoglou ja mustien hevosten kärjessä Unai Emery, jota Vinai Venkatesham oli palkkaamassa Arsenalin manageriksi kesällä 2018 ja Tottenhamin nykyinen jalkapallojohtaja Johan Lange Aston Villan manageriksi lokakuussa 2022.