Suomalainen liikemies Thomas Zilliacus on sanonut Manchester Evening Newsin tuoreessa haastattelussa harkitsevansa uuden tarjouksen tekemistä Manchester Unitedista. Jukka, pitääkö uutiseen suhtautua vakavasti?

Me suomalaiset olemme Ismo Alangon legendaarisia sanoja lainatakseni pudonneet puusta niin vähän aikaa sitten, ettei itsetuntomme ole vieläkään kasvanut aikuiseksi. Meidän on edelleen vaikea uskoa, että meidän vaatimattomista savupirteistä nousisi maailmalle sellainen liikemies, joka voisi ostaa niin suuren ja mahtavan instituution kuin Manchester Unitedin.

Hymyilemme mieluummin vinosti ja pohdimme hankkeen taustoja tuntematta, että mikähän helppoheikki tämä Zilliacus mahtaa olla.

Se, miksi Zilliacuksen hankkeeseen suhtaudutaan vähätellen, on, ettei häntä tunneta – ei edes Suomessa. Hänessä ei ole samaa glamouria kuin vaikkapa Arsenalin ostamista muutama vuosi sitten tavoitelleella ruotsalaisella Spotify-miljardöörillä Daniel Ekilla eikä hänen takanaan ole samanlaisia rajattomia rikkauksia kuin sheikkien veljeskunnan jäsenillä.

Kysymys on siis uskottavuusongelmasta, mutta uskottavuusongelma on vain tekninen este. Jos joku ostajaehdokas siirtää riittävästi rahaa Glazereiden tilille, he tuskin hirvittävästi kakistelevat sitä, kuka ostaja on.

Uskotko siis, että Zilliacuksella on mahdollisuus onnistua hankkeessaan?

Rehellisesti sanottuna en usko, että Zilliacus onnistuisi kunnianhimoisessa ja pelottomassa hankkeessaan.

Sitä, että hän ylipäätään harkitsee ja tekee töitä tämän kaltaisen suunnitelman eteen, pitää kuitenkin kunnioittaa. Jos haluaa saada isoja kaloja, silloin on pakko uskaltaa irrottaa vene laiturista ja kohdata meren tyrskyt, vaikka mereltä palattaisiinkin tyhjän veneen kanssa. Rannalta on aina turvallisempaa viskoa viehettä ja saalis on varmempaa, mutta silloin pitää tyytyä pienempiin kaloihin.

Zilliacuksen hankkeessa – sikäli kun hän lähtee sitä konkreettisesti viemään maalia kohti – on vielä monta estettä.

Hänellä itsellään ei ole tarvittavia miljardeja Manchester Unitedin ostamiseen. Zilliacuksen suunnitelma lähtee tälläkin kertaa siitä, että hän keräisi taakseen rahaa ja sijoittajia ja kokoaisi eri tahoista koostuvan yhteenliittymän, joka ostaisi Manchester Unitedin osake-enemmistön tai ainakin riittävän suuren osan seuran osakkeista ja äänivallasta.

Tällaisen rahoituspohjan kokoamisessa hän voisi jopa onnistua, mutta se ei vielä välttämättä tarkoita kauppojen saamista maaliin.

Ensin pitää saada joku myymään osakkeensa. Tämä voi olla itse asiassa tällä hetkellä helpoin yhtälö näytelmässä. Useat mediat ovat uutisoineet viime päivinä, että Glazereiden perhe olisi valmis myymään omat osakkeensa.

He omistavat Unitedin osakkeista 48,9 prosenttia ja äänivallasta 67,9 prosenttia. Toiseksi suurin omistaja on Sir Jim Ratcliffen Ineos, joka omistaa osakkeista 28,9 prosenttia. Loput osakkeista on piensijoittajien hallussa.

Seuraava kynnys on se, miten Sir Jim ja Ineos suhtautuisivat siihen, että Glazerit myisivät osakkeensa. He eivät voi estää osakkeiden myymistä, mutta myynnin seurauksena heidän olisi myytävä omat osakkeensa, mikäli uusi omistaja sitä vaatii. Vaihtoehtona olisi toki se, että Ineos olisi itse Glazereiden osakkeiden ostaja.

Tässä kohtaa tulee sitten Zilliacuksen kannalta suurin haaste: millaisia hänen kilpailijansa ovat?

Vaikka Ziliacus saisi kasaan tarvittavan rahoituksen, hänen ryhmittymänsä varallisuus tuskin edes vertautuisi Ineosin tai varsinkaan sheikkien varallisuuteen.

Nyt todennäköisimpänä ostajatahona pidetään Arabiemiirikunnista tulevaa tahoa. Se voisi olla valmis maksamaan pelkästään Glazereiden osakkeista yli viisi miljardia euroa. Summa olisi toki ylihinta, mutta kaupat tehdään sillä summalla, minkä ostaja ja myyjä molemmat hyväksyvät.

Kun Zilliacus oli mukana Manchester Unitedin tarjouskilpailussa vuonna 2023, hän arvioi seuran arvoksi reilut 3,5 miljardia euroa. On vaikea uskoa, että sijoitusmielessä rahaa laittavat tahot lähtisivät maksamaan mitään järkyttävää ylihintaa Manchester Unitedin osakkeista. United olisi heille ennen muuta sijoitus, ei mikään kallis leikkikalu, kuten se voisi olla jollekin sheikkiveikolle.

Mitä siis Manchester Unitedin saagassa tulee tapahtumaan: vaihtaako seura omistajaa?

Monen muun Valioliigan seuran kohdalla sääennusteen laatiminen on pelkkä vasemman käden sormiharjoitus verrattuna siihen, mitä Manchester United tekee.

Vaikka Glazerit käyvät täysin arvaamattomilla kierroksilla, Manchester Unitedin myymistä ei voida missään tapauksessa sulkea pois. Glazerit ovat omistaneet seuran osake-enemmistön jo 20 vuotta ja heidän niskaansa sataa puntien lisäksi pelkästään paskaa.

Jos he saisivat osakkeistaan jonkun poskettoman tai puoliposkettoman hinnan, uskon, että he kättelisivät kaupat saman tien. He olisivat olleet valmiit myymään Unitedin jo kaksi vuotta sitten, mutta kukaan ei maksanut silloin riittävän röyheää hintaa heidän osakkeistaan.

Nyt sen sijaan joku voi maksaa – mutta se joku on 99 prosentin varmuudella joku muu kuin Thomas Zilliacus.